Käytännön tietoa sukusolujen lahjoittajille
Munasolujen lahjoitus
Munasolujen lahjoituksen perusedellytykset:
Munasolun lahjoittajaksi hyväksytään perusterve, n. 20-35 -vuotias nainen, jolla ei ole suvussa tiedossa vakavia periytyviä sairauksia.
Sukusolun lahjoittajaksi ryhtyvän on annettava suostumus siihen, että hänen henkilötietonsa annetaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (VALVIRA) ylläpitämään luovutusrekisteri Luoteriin. Hoidon tuloksena syntyneellä lapsella on oikeus saada nämä tiedot hänen täytettyään 18 vuotta.
Alkukartoitus:
Sukusolujen lahjoitusta harkitsevan tulee ensimmäisenä ottaa yhteyttä lapsettomuushoitoja lahjasoluilla tekevään yksityiseen tai julkiseen lapsettomuushoitoklinikkaan. Klinikalta saa ensitiedon sukusolujen lahjoitukseen liittyvästä hoitoprosessista ja hoidon kulusta.
Ennen lahjoittajaksi hyväksymistä lääkäri tekee terveystarkastuksen. Lääkärin vastaanotolla selvitetään taustatiedot, oma ja sukusi terveyshistoria, tehdään gynekologinen tutkimus ja käydään läpi hoitoprosessi, sen riskit ja mahdolliset sivuoireet. Veri- ja virtsakokeilla poissuljetaan tarttuvat taudit, kuten esimerkiksi hepatiitit ja HIV. Verinäytteestä tutkitaan myös infektiokokeet ja tehdään kromosomimääritys.
Ennen lahjoittajaksi hyväksymistä lahjoittaja saa myös psykologista neuvontaa, jossa käydään läpi mm. lahjoittamiseen liittyviä oikeudellisia, eettisiä ja psykologisia seikkoja. Psykologi antamalla neuvonnalla varmistetaan, että lahjoittaja on saanut mahdollisuuden miettiä lahjoituksen antamiseen liittyviä kysymyksiä ja tuntemuksia sekä halukkuutta sitoutua hoitoon.
Hedelmöityshoitolain perusteella sukusolujen lahjoittajalle korvataan luovutuksesta aiheutuneet kustannukset sekä epämukavuuskorvaus.
Munasolujen kypsyttäminen ja keräys:
Munasolujen luovutus hoitoprosessina vastaa koeputkihedelmöityshoitoa (IVF) munasolujen keräykseen asti. Keräyksessä saadut munasolut hedelmöitetään ja siirretään jakautuneena alkiona vastaanottajalle.
Suurimmalla osalla munasolujen kypsyttäminen ja keräys sujuvat ongelmitta. Pieni osa naisista saa hormonihoitoon liittyen lieviä sivuvaikutuksia. Munasolukeräyksen aikana annetaan suonensisäistä lääkitystä, joka minimoi kivun ja rentouttaa.
Hormonihoidon ja munasolujen keräyksen jälkeen suositellaan jälkitarkastuskäyntiä n. 3-5 viikon kuluttua munasolujen keräyksestä.
Munasolujen keräyksen jälkeen:
Saman lahjoittajan sukusoluilla voidaan hankkia lapsia korkeintaan viiteen eri perheeseen.
Lahjasoluilla syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään mahdollisuus saada tieto lahjoittajan henkilöllisyydestä mutta juridisia velvollisuuksia lahjoittajalla ei ole.
Sukusolujen lahjoittajan on mahdollista saada hoitavalta klinikalta tieto siitä, onko raskaus alkanut lahjasoluhoidon jälkeen ja lapsi tai lapsia syntynyt.
Lahjoitetuilla munasoluilla tehtyjen hoitojen tulokset ovat hyviä, ja jo yhden hoidon jälkeen 55–60% vastaanottajista tulee raskaaksi. Kokonaisuudessaan yli 80% lahjoitetun munasolun saaneista pariskunnista saa toivomansa lapsen.
Siittiöiden lahjoitus
Siittiöiden lahjoituksen perusedellytykset:
Siittiöiden lahjoittajaksi hyväksytään perusterve, n. 20-45 -vuotias mies, jolla ei ole suvussa tiedossa vakavia periytyviä sairauksia.
Sukusolun lahjoittajaksi ryhtyvän on annettava suostumus siihen, että hänen henkilötietonsa annetaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (VALVIRA) ylläpitämään luovutusrekisteri Luoteriin. Hoidon tuloksena syntyneellä lapsella on oikeus saada nämä tiedot hänen täytettyään 18 vuotta.
Alkukartoitus ja siittiöiden lahjoitus:
Sukusolujen lahjoitusta harkitsevan tulee ensimmäisenä ottaa yhteyttä lapsettomuushoitoja luovutetuilla soluilla tekevään yksityiseen tai julkiseen lapsettomuushoitoklinikkaan. Klinikalta saa ensitiedon sukusolujen lahjoitukseen liittyvästä hoitoprosessista ja hoidon kulusta.
Ennen lahjoittajaksi hyväksymistä lääkäri tekee terveystarkastuksen. Lääkärin vastaanotolla selvitetään taustatiedot, oma ja suvun terveyshistoria. Veri- ja virtsakokeilla poissuljetaan tarttuvat taudit, kuten esimerkiksi klamydia, hepatiitit ja HIV. Verinäytteestä tutkitaan myös infektiokokeet ja tehdään kromosomimääritys.
Ennen sukusolujen lahjoittajaksi hyväksymistä siittiöiden lahjoittajalle tehdään siemennesteanalyysi sekä siittiöiden koepakastus, jolla varmistetaan siittiöiden kestävyys hedelmöityshoitoja varten. Lahjoittajilla sperma-analyysikriteerit (siittiötiheys ja niiden liikkuminen) ovat tiukempia kuin mitä omilla siittiöillä hedelmöittämiseen tarvitaan. Tiukat kriteerit karsivat lahjoittajaksi hyväksyttävien määrää.
Ennen lahjoittajaksi hyväksymistä lahjoittaja saa myös psykologista neuvontaa, jossa käydään läpi mm. lahjoittamiseen liittyviä oikeudellisia, eettisiä ja psykologisia seikkoja. Psykologi antamalla neuvonnalla varmistetaan, että lahjoittaja on saanut mahdollisuuden miettiä lahjoituksen antamiseen liittyviä kysymyksiä ja tuntemuksia sekä halukkuutta sitoutua hoitoon.
Sperman pakastaminen voi alkaa kun koko prosessi on läpikäyty ja kaikki osa-alueet ovat kunnossa. Koepakastus- ja sulatusprosessin jälkeen siemennesteen luovutuskertoja on 5–10 noin puolen vuoden aikana.
Hyväksytylle lahjoittajalle maksetaan käynneistä kulukorvaus.
Siittiöiden lahjoittamisen jälkeen:
Saman lahjoittajan sukusoluilla voidaan hankkia lapsia korkeintaan viiteen eri perheeseen.
Luovutuksesta syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään mahdollisuus saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä mutta juridisia velvollisuuksia luovuttajalle ei ole.
Sukusolujen lahjoittajan on mahdollista saada hoitavalta klinikalta tieto siitä, onko raskaus alkanut lahjoitushoidon jälkeen ja lapsi tai lapsia syntynyt.
Lahjoitetut siittiöt ovat suuri lahja. Lahjoitettuja siittiöitä voidaan käyttää monista syistä esimerkiksi, kun lasta toivovan parin miehellä ei ole omia siittiöitä tai hänellä on jokin vakava perinnöllinen sairaus. Myös itselliset naiset ja naisparit tarvitsevat luovutettuja siittiöitä. Lahjoittaja voi myös asettaa ehtoja sukusolujensa käyttämiselle esimerkiksi naispareille tai itsellisille naisille.
Alkion lahjoitus
Alkioita lahjoittavat ovat pariskuntia, jotka ovat itse käyneet läpi lapsettomuushoitoja ja lopulta saaneet perheeseensä toivomansa määrän lapsia. Lapsettomuushoitojen jälkeen heille on jäänyt pakastettuja alkioita, jotka he toivovat voivansa lahjoittaa muiden lapsettomuudesta kärsivien hoitoihin.
Alkioita lahjoittavat parit tapaavat lääkärin, joka tekee heille terveystarkastuksen. Heiltä tutkitaan myös peruskromosomisto ja infektiotaudit verikokein.
Ennen lahjoitusta parit tapaavat myös psykologin, joka käy lahjoittajien kanssa läpi päätöksentekoon liittyvät psyykkiset ja eettiset näkökulmat.