Lahjasolutaustasta kertominen aikuiselle lapselle

Jokai­sel­la lah­ja­so­lu­hoi­doil­la alkun­sa saa­neel­la on oikeus tie­tää omas­ta lah­ja­so­lu­taus­tas­taan ja lahjasolutarinastaan.

Van­hem­pia on vie­lä ennen 2000-lukua saa­tet­tu jopa ohjeis­taa, ettei lap­sel­le tuli­si ker­toa hänen taus­tas­taan ja van­hem­mat eivät ole saa­neet mitään apua tai tukea lap­sel­le lah­ja­so­lu­taus­tas­ta ker­to­mi­ses­sa. Näin on ollut meil­lä Suo­mes­sa ja maailmalla. 

Nyky­ään tie­de­tään, että lap­sen kuu­luu saa­da kas­vaa tie­toon lah­ja­so­lu­taus­tas­taan koko elä­män­sä ajan ja että tie­to kuu­luu lap­sel­le ja lap­si omis­taa tiedon.

Jos van­hem­pi ei ole ker­to­nut lap­sel­leen hänen lah­ja­so­lu­taus­tas­taan, on ker­to­mis­ti­lan­tee­seen val­mis­tau­dut­ta­va hyvin.

Kos­ka van­hem­pi on siir­tä­nyt ker­to­mis­ta aikui­si­kään saak­ka, on ker­to­mi­nen tun­tu­nut han­ka­lal­ta ja ker­to­mi­sel­le on odot­ta­nut sopi­vaa het­keä. Han­ka­lis­ta asiois­ta puhu­mi­seen ei kos­kaan ole sopi­vaa ja opti­maa­lis­ta het­keä, ja sik­si sopi­va het­ki ker­to­mi­sel­le on NYT!

On ehdot­to­man tär­ke­ää, että lap­si saa tie­don omil­ta van­hem­mil­taan, eikä esi­mer­kik­si yllä­tyk­se­nä teh­ty­ään DNA-trs­tin, tai per­heen lähei­sen ker­to­ma­na tai muusa yhtey­des­sä yllättäen.

Aikuisen ja lapsen käsi, sormet koskettavat toisiaan, mustavalkoinen kuva. Canvakuva.

Vinkkejä kertomistilanteeseen valmistautumiseen

Ker­to­mis­ti­lan­tee­seen on hyvä val­mis­tau­tua etu­kä­teen ja tilan­tees­ta on tär­ke­ää pyr­kiä saa­maan mah­dol­li­sim­man tur­val­li­nen. Seu­raa­vien toi­mien avul­la val­mis­tau­dut aikui­sel­le tai tei­ni-ikäi­sel­le lap­sel­le­si lah­ja­so­lu­taus­tas­ta kertomiseen.

  1. Paras het­ki ker­to­mi­sen on NYT! Olet jo vii­vyt­tä­nyt ker­to­mis­ta lii­an kau­an ja odot­ta­nut sopi­vaa het­keä. Älä enää odo­ta, vaan val­mis­tau­du ker­to­mi­seen, sil­lä tie­dät, että se on oikein.

  2. Val­mis­tau­du tilan­tee­seen varaa­mal­la sii­hen hyvin aikaa ja huo­leh­di, että tilan­ne ja paik­ka on tur­val­li­nen, rau­hal­li­nen ja neutraali. 

  3. Ole avoin, ker­ro rehel­li­ses­ti mis­tä on kyse ja ker­ro kaik­ki mitä tie­dät. Ker­ro avoi­mes­ti mik­si lah­ja­so­lu­hoi­to­ja tar­vit­tiin ja mitä kaik­kea sii­hen on liittynyt.

  4. Voit ker­toa, että aikoi­naan van­hem­pia ohjeis­tet­tiin salaa­maan lah­ja­so­lu­taus­ta lap­sel­ta ja että van­hem­mat eivät saa­neet tilan­tees­sa mitään tukea. Ethän kui­ten­kaan puo­lus­te­le tai selit­te­le tekoa tai hae sil­le ymmär­rys­tä. Myön­nä, että salaa­mi­nen on ehdot­to­mas­ti ollut vää­rin, että ymmär­rät sen nyt ja että olet hyvin pahoil­la­si sii­tä, että lap­si saa tie­tää asias­ta vas­ta nyt. 

  5. Ole tun­ne­ta­sol­la lap­se­si käy­tet­tä­vis­sä, lupaa tar­jo­ta hänel­le tukea ja apua asian käsit­te­lyyn. Hyväk­sy kaik­ki ne tun­teet, joi­ta lap­ses­sa­si herää, ylei­siä tun­tei­ta voi­vat olla viha, suru, häm­men­nys, ris­ti­rii­tai­suus ja huo­li sii­tä, mitä muu­ta­kin on salat­tu. Lap­si voi myös kokea hel­po­tus­ta. Tie­to voi antaa seli­tyk­sen asioil­le, joi­ta lap­si on saat­ta­nut poh­tia, kuten sil­le, että on hyvin eri­lai­nen kuin van­hem­pi jon­ka kans­sa ei jaa samaa geeniperimää. 

  6. Vah­vis­ta lap­sel­le­si, että hän omis­taa nyt tie­don lah­ja­so­lu­taus­tas­taan ja että hänel­lä on oikeus toi­mia sen kans­sa kuten par­haak­si näkee. Lap­si saa nyt ker­toa omas­ta taus­tas­taan kenel­le hän haluaa.

  7. Ker­ro, että jos lap­si halu­aa sel­vit­tää kuka sukuso­lu­jen lah­joit­ta­ja on, niin se voi olla mah­dol­lis­ta DNA-tes­tien avul­la. Ker­ro, että saman lah­joit­ta­jan sukuso­luil­la on voi­nut syn­tyä mui­ta­kin lap­sia toi­siin per­hei­siin, ja että DNA-tes­tin avul­la lap­se­si saat­taa löy­tää myös heitä. 

  8. Jos lap­sia on useam­pi kuin yksi, niin ker­ro kai­kil­le yhtä aikaa. Paras oli­si, että kah­den van­hem­man per­heis­sä molem­mat van­hem­mat ovat pai­kal­la, jos se on mah­dol­lis­ta. Jos tämä ei ole mah­dol­lis­ta, niin toi­nen van­hem­pi tulee olla etu­kä­teen infor­moi­tu kertomisesta. 

  9. Ker­to­mi­nen on vas­ta ensim­mäi­nen askel, joka käyn­nis­tää lap­ses­sa yksi­löl­li­sen pro­ses­siin, jon­ka kul­kua on han­ka­la ennus­taa. Ole  val­mis jat­ka­maan kes­kus­te­lua, ole­maan käy­tet­tä­vis­sä miten vain lap­se­si toi­voo ja anna aikaa asian käsit­te­lyyn. Älä jätä asi­aa sik­seen, kun olet­te ker­ran puhu­neet asias­ta, vaan tuo esiin ja näy­tä teoin, että voit­te puhua asias­ta kos­ka vain lap­se­si niin haluaa. 

  10. Ker­ro, että lap­se­si ei ole koke­muk­sen­sa kans­sa yksin, ja että tukea ja apua on saa­ta­vil­la. Ker­ro, että lah­ja­so­lu­taus­tas­ta tie­don saa­mi­nen aikui­se­na on herät­tä­nyt muis­sa­kin han­ka­lia tun­tei­ta. Var­mis­ta, että lap­se­si ymmär­tää, että olet pahoil­la­si ja että olet hänen käy­tet­tä­vis­sään asian käsit­te­lyyn.  Ohjaa hänet Hel­mi­nau­han sivuil­le: Lah­ja­so­lu­taus­tai­set aikui­set ja Lah­ja­so­luil­la alkun­sa saa­nei­den aja­tuk­sia omas­ta taustasta.

 

Joil­le­kin kir­joit­ta­mi­nen aut­taa asioi­den työs­tä­mi­ses­sä ja jäsen­tä­mi­ses­sä. Jos kir­joit­ta­mi­nen on sinul­le luon­te­vaa, voit kir­joit­taa aja­tuk­se­si pape­ril­le ja miet­tiä näin etu­kä­teen mitä ja miten haluat lap­sel­le­si puhua. Jos ker­rot asian kir­jeen muo­dos­sa, ole pai­kal­la kun lap­se­si lukee sen.

Tieto omasta taustasta ei saisi tulla yllätyksenä

Lap­set, jot­ka saa­vat tie­tää lah­ja­so­lu­taus­tas­taan tei­ni-iäs­sä tai aikui­siäl­lä esi­mer­kik­si DNA-tes­tin kaut­ta, van­hem­pien rii­to­jen tai kuo­le­man seu­rauk­se­na tai lähei­sen ker­to­ma­na, koke­vat tilan­teen hankalana.

Näin mer­kit­tä­vän tie­don salaa­mi­nen voi aiheut­taa monen­lai­sia haas­tei­ta van­hem­man ja lap­sen väli­sen suh­tee­seen ja hei­laut­taa sitä jol­lain taval­la. On vai­kea ennus­taa miten lah­ja­so­lu­taus­tas­ta ker­to­mi­nen vai­kut­taa suh­tee­seen, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta asias­ta ker­to­mi­nen on ehdot­to­man tärkeää.

Lah­ja­so­lu­taus­tan esiin­tu­lo on voi­tu kokea trau­maat­ti­se­na ja vai­kea­na asia­na hyväksyä.

Van­hem­mat ovat kuvan­neet toi­si­naan aja­tus­ta lah­ja­so­lu­taus­tas­ta puhu­mi­ses­ta vai­keak­si ja jopa kivu­li­aak­si. He ovat olleet huo­lis­saan sii­tä, voi­ko tie­dos­ta olla hait­taa lap­sel­le tai esi­mer­kik­si lap­si-van­hem­pi­suh­teel­le. Van­hem­mat usein myös poh­ti­vat sitä, onko hei­dän valit­se­man­sa aika ker­to­mi­sel­le sopiva.

Miksi vanhemmat ovat jättäneet kertomatta lapsen lahjasolutaustasta

Yleisimmät syyt jättää puhumatta ovat:
  • Pel­ko sii­tä, että tie­dos­ta on lap­sel­le haittaa.

  • Huo­li sii­tä, että lap­si muo­dos­taa tun­ne­si­teen lah­joit­ta­jaan tai alkaa hyl­jek­siä ei-geneet­tis­tä vanhempaa.

  • Aja­tus ker­to­mi­sen tur­huu­des­ta, kos­ka lah­joit­ta­ja on anonyymi.

 

Jos koet lahjasolutaustasta lapselle puhumisen vaikeaksi:
  • Kes­kus­te­le asias­ta sinul­le ja lap­sel­le lähei­sen ihmi­sen kanssa.

  • Kah­den van­hem­man per­heis­sä asias­ta on tär­keä puhua puo­li­son kans­sa ja itsel­lis­ten van­hem­pien per­heis­sä läheis­ver­kos­toon kuu­lu­van luo­te­tun ihmi­sen kanssa.

  • Monet van­hem­mat hyö­ty­vät täs­sä asias­sa ver­tais­ten kans­sa käy­dyis­tä keskusteluista.

  • On myös tär­keä tun­nis­taa mil­loin tulee kään­tyä ammat­tia­vun puoleen.

Vanhemman omat käsitykset ja tunteet

Ennen lap­sel­le puhu­mis­ta aikuis­ten on tär­ke­ää käsi­tel­lä omia tun­tei­taan lap­set­to­muu­teen, lap­sen alku­pe­rään ja lah­ja­so­lua­si­aan liit­tyen. Muu­ten on ris­ki, että van­hem­man koke­mat tun­teet välit­ty­vät myös lap­sel­le. Esi­mer­kik­si, jos van­hem­pi tun­tee häpe­ää lah­joi­tet­tu­jen sukuso­lu­jen käy­tös­tä, tun­ne voi välit­tyä lap­sel­le ja lap­si voi kokea, että van­hem­pi häpe­ää häntä.

Lap­set­to­muu­den ja lah­ja­so­lu­hoi­to­jen käsit­te­ly aut­taa asian hyväk­sy­mi­ses­sä ja oman valin­nan arvos­ta­mi­ses­sa ja sii­nä, että kai­kes­ta täs­tä huo­li­mat­ta on juu­ri tämän lap­sen van­hem­pi. Lah­ja­so­lu­jen käy­tön on tär­ke­ää tun­tua juu­ri oikeal­ta taval­ta lap­si­per­heel­lis­tyä, sil­lä ilman sitä van­hem­muus ei oli­si ollut mahdollista. 

Van­hem­man on myös tär­ke­ää käsi­tel­lä mie­les­sään se, kenen tar­pee­seen lap­sel­le puhu­mi­nen lopul­ta vas­taa. Van­hem­man on hyvä tie­dos­taa, kuin­ka tär­ke­ää on kes­kit­tyä juu­ri lap­sen tar­pei­siin, ei van­hem­man omiin tar­pei­siin. Täs­sä on lopul­ta kyse samas­ta asias­ta kuin van­hem­muu­des­sa yleensä.

Lah­ja­so­lu­taus­tas­ta puhut­taes­sa täy­tyy huo­mioi­da lap­sen tar­peet ja vas­taan­ot­to­ky­ky myös sii­tä näkö­kul­mas­ta, mitä ja miten pal­jon tie­toa lap­si on val­mis vas­taa­not­ta­maan. Vaa­ra­na voi olla, että van­hem­man tar­ve jakaa tie­toa ylit­tää lap­sen vastaanottokyvyn.

Puhuminen on alku avoimelle vuorovaikutukselle

Lah­ja­so­lu­taus­tan puheek­si otta­mi­nen on vas­ta alku avoi­muu­del­le. Lap­sel­le tulee antaa tilaa ilmais­ta kaik­ki tun­teen­sa sii­tä, mitä tie­to omas­ta taus­tas­ta herät­tää. Van­hem­man avoin ja luon­te­va suh­tau­tu­mi­nen asi­aan on tärkeää.

Lap­si voi kokea puhu­mi­sen han­ka­la­na ja kiusal­li­se­na asia­na, joten lap­sel­le tulee antaa tilaa käsi­tel­lä asi­aa ja olla käy­tet­tä­vis­sä sil­loin, kun lap­si on val­mis puhumaan.

Jos van­hem­pi kokee olon­sa han­ka­lak­si asian kans­sa, lap­si voi kokea, ettei lah­joit­ta­jas­ta voi puhua tai kysyä lisä­ky­sy­myk­siä. Van­hem­man mah­doll­li­set han­ka­lat tun­teet kuten häpeä voi­vat siir­tyä lap­sel­le. Jos van­hem­pi kiel­tää tai suh­tau­tuu lah­joit­ta­jaan nega­tii­vi­ses­ti, samal­la hän tulee kiel­tä­neek­si puo­let lapsesta.

Lahjoittajasta puhuminen

Vaik­ka lah­joit­ta­ja oli­si ollut ano­nyy­mi, lap­sel­le on hyvä ker­toa, että van­hem­pi on val­mis sel­vit­tä­mään asi­aa lap­sen kans­sa. Sel­vi­tys­työn voi aloit­taa miet­ti­mäl­lä lap­sen kans­sa, mitä omi­nai­suuk­sia hän on mah­ta­nut periä lah­joit­ta­jal­ta. Lap­sen kans­sa voi kes­kus­tel­la, mitä piir­tei­tä hän jakaa van­hem­pien­sa kans­sa ja mitä taas ei. Mit­kä omi­nai­suu­det tule­vat ehkä lahjoittajalta. 

Lap­sen kans­sa voi yhdes­sä poh­tia, mis­tä jokai­nen meis­tä muo­dos­tuu: van­hem­pien rak­kau­des­ta ja kas­va­tuk­ses­ta, ympä­ris­tös­tä, muis­ta ihmi­sis­tä ja peri­mäs­tä, joka on saa­tu esi­mer­kik­si lah­joit­ta­jal­ta ja toi­sel­ta vanhemmalta.

Lap­sen on hyvä antaa mää­ri­tel­lä itse, mil­lä nimel­lä hän lah­joit­ta­jaa kut­suu ja käyt­tää hänen kans­saan tätä nimeä. Kah­den van­hem­man per­heis­sä molem­pien van­hem­pien on hyvä olla lap­sen käy­tet­tä­vis­sä asian käsittelyyn.

Liity jäseneksi

Ota yhteyttä