Lahjasolutaustasta kertominen aikuiselle lapselle
Jokaisella lahjasoluhoidoilla alkunsa saaneella on oikeus tietää omasta lahjasolutaustastaan ja lahjasolutarinastaan.
Vanhempia on vielä ennen 2000-lukua saatettu jopa ohjeistaa, ettei lapselle tulisi kertoa hänen taustastaan ja vanhemmat eivät ole saaneet mitään apua tai tukea lapselle lahjasolutaustasta kertomisessa. Näin on ollut meillä Suomessa ja maailmalla.
Nykyään tiedetään, että lapsen kuuluu saada kasvaa tietoon lahjasolutaustastaan koko elämänsä ajan ja että tieto kuuluu lapselle ja lapsi omistaa tiedon.
Jos vanhempi ei ole kertonut lapselleen hänen lahjasolutaustastaan, on kertomistilanteeseen valmistauduttava hyvin.
Koska vanhempi on siirtänyt kertomista aikuisikään saakka, on kertominen tuntunut hankalalta ja kertomiselle on odottanut sopivaa hetkeä. Hankalista asioista puhumiseen ei koskaan ole sopivaa ja optimaalista hetkeä, ja siksi sopiva hetki kertomiselle on NYT!
On ehdottoman tärkeää, että lapsi saa tiedon omilta vanhemmiltaan, eikä esimerkiksi yllätyksenä tehtyään DNA-trstin, tai perheen läheisen kertomana tai muusa yhteydessä yllättäen.
Vinkkejä kertomistilanteeseen valmistautumiseen
Kertomistilanteeseen on hyvä valmistautua etukäteen ja tilanteesta on tärkeää pyrkiä saamaan mahdollisimman turvallinen. Seuraavien toimien avulla valmistaudut aikuiselle tai teini-ikäiselle lapsellesi lahjasolutaustasta kertomiseen.
Paras hetki kertomisen on NYT! Olet jo viivyttänyt kertomista liian kauan ja odottanut sopivaa hetkeä. Älä enää odota, vaan valmistaudu kertomiseen, sillä tiedät, että se on oikein.
Valmistaudu tilanteeseen varaamalla siihen hyvin aikaa ja huolehdi, että tilanne ja paikka on turvallinen, rauhallinen ja neutraali.
Ole avoin, kerro rehellisesti mistä on kyse ja kerro kaikki mitä tiedät. Kerro avoimesti miksi lahjasoluhoitoja tarvittiin ja mitä kaikkea siihen on liittynyt.
Voit kertoa, että aikoinaan vanhempia ohjeistettiin salaamaan lahjasolutausta lapselta ja että vanhemmat eivät saaneet tilanteessa mitään tukea. Ethän kuitenkaan puolustele tai selittele tekoa tai hae sille ymmärrystä. Myönnä, että salaaminen on ehdottomasti ollut väärin, että ymmärrät sen nyt ja että olet hyvin pahoillasi siitä, että lapsi saa tietää asiasta vasta nyt.
Ole tunnetasolla lapsesi käytettävissä, lupaa tarjota hänelle tukea ja apua asian käsittelyyn. Hyväksy kaikki ne tunteet, joita lapsessasi herää, yleisiä tunteita voivat olla viha, suru, hämmennys, ristiriitaisuus ja huoli siitä, mitä muutakin on salattu. Lapsi voi myös kokea helpotusta. Tieto voi antaa selityksen asioille, joita lapsi on saattanut pohtia, kuten sille, että on hyvin erilainen kuin vanhempi jonka kanssa ei jaa samaa geeniperimää.
Vahvista lapsellesi, että hän omistaa nyt tiedon lahjasolutaustastaan ja että hänellä on oikeus toimia sen kanssa kuten parhaaksi näkee. Lapsi saa nyt kertoa omasta taustastaan kenelle hän haluaa.
Kerro, että jos lapsi haluaa selvittää kuka sukusolujen lahjoittaja on, niin se voi olla mahdollista DNA-testien avulla. Kerro, että saman lahjoittajan sukusoluilla on voinut syntyä muitakin lapsia toisiin perheisiin, ja että DNA-testin avulla lapsesi saattaa löytää myös heitä.
Jos lapsia on useampi kuin yksi, niin kerro kaikille yhtä aikaa. Paras olisi, että kahden vanhemman perheissä molemmat vanhemmat ovat paikalla, jos se on mahdollista. Jos tämä ei ole mahdollista, niin toinen vanhempi tulee olla etukäteen informoitu kertomisesta.
Kertominen on vasta ensimmäinen askel, joka käynnistää lapsessa yksilöllisen prosessiin, jonka kulkua on hankala ennustaa. Ole valmis jatkamaan keskustelua, olemaan käytettävissä miten vain lapsesi toivoo ja anna aikaa asian käsittelyyn. Älä jätä asiaa sikseen, kun olette kerran puhuneet asiasta, vaan tuo esiin ja näytä teoin, että voitte puhua asiasta koska vain lapsesi niin haluaa.
Kerro, että lapsesi ei ole kokemuksensa kanssa yksin, ja että tukea ja apua on saatavilla. Kerro, että lahjasolutaustasta tiedon saaminen aikuisena on herättänyt muissakin hankalia tunteita. Varmista, että lapsesi ymmärtää, että olet pahoillasi ja että olet hänen käytettävissään asian käsittelyyn. Ohjaa hänet Helminauhan sivuille: Lahjasolutaustaiset aikuiset ja Lahjasoluilla alkunsa saaneiden ajatuksia omasta taustasta.
Joillekin kirjoittaminen auttaa asioiden työstämisessä ja jäsentämisessä. Jos kirjoittaminen on sinulle luontevaa, voit kirjoittaa ajatuksesi paperille ja miettiä näin etukäteen mitä ja miten haluat lapsellesi puhua. Jos kerrot asian kirjeen muodossa, ole paikalla kun lapsesi lukee sen.
Tieto omasta taustasta ei saisi tulla yllätyksenä
Lapset, jotka saavat tietää lahjasolutaustastaan teini-iässä tai aikuisiällä esimerkiksi DNA-testin kautta, vanhempien riitojen tai kuoleman seurauksena tai läheisen kertomana, kokevat tilanteen hankalana.
Näin merkittävän tiedon salaaminen voi aiheuttaa monenlaisia haasteita vanhemman ja lapsen välisen suhteeseen ja heilauttaa sitä jollain tavalla. On vaikea ennustaa miten lahjasolutaustasta kertominen vaikuttaa suhteeseen, mutta siitä huolimatta asiasta kertominen on ehdottoman tärkeää.
Lahjasolutaustan esiintulo on voitu kokea traumaattisena ja vaikeana asiana hyväksyä.
Vanhemmat ovat kuvanneet toisinaan ajatusta lahjasolutaustasta puhumisesta vaikeaksi ja jopa kivuliaaksi. He ovat olleet huolissaan siitä, voiko tiedosta olla haittaa lapselle tai esimerkiksi lapsi-vanhempisuhteelle. Vanhemmat usein myös pohtivat sitä, onko heidän valitsemansa aika kertomiselle sopiva.
Miksi vanhemmat ovat jättäneet kertomatta lapsen lahjasolutaustasta
Yleisimmät syyt jättää puhumatta ovat:
Pelko siitä, että tiedosta on lapselle haittaa.
Huoli siitä, että lapsi muodostaa tunnesiteen lahjoittajaan tai alkaa hyljeksiä ei-geneettistä vanhempaa.
Ajatus kertomisen turhuudesta, koska lahjoittaja on anonyymi.
Jos koet lahjasolutaustasta lapselle puhumisen vaikeaksi:
Keskustele asiasta sinulle ja lapselle läheisen ihmisen kanssa.
Kahden vanhemman perheissä asiasta on tärkeä puhua puolison kanssa ja itsellisten vanhempien perheissä läheisverkostoon kuuluvan luotetun ihmisen kanssa.
Monet vanhemmat hyötyvät tässä asiassa vertaisten kanssa käydyistä keskusteluista.
On myös tärkeä tunnistaa milloin tulee kääntyä ammattiavun puoleen.
Vanhemman omat käsitykset ja tunteet
Ennen lapselle puhumista aikuisten on tärkeää käsitellä omia tunteitaan lapsettomuuteen, lapsen alkuperään ja lahjasoluasiaan liittyen. Muuten on riski, että vanhemman kokemat tunteet välittyvät myös lapselle. Esimerkiksi, jos vanhempi tuntee häpeää lahjoitettujen sukusolujen käytöstä, tunne voi välittyä lapselle ja lapsi voi kokea, että vanhempi häpeää häntä.
Lapsettomuuden ja lahjasoluhoitojen käsittely auttaa asian hyväksymisessä ja oman valinnan arvostamisessa ja siinä, että kaikesta tästä huolimatta on juuri tämän lapsen vanhempi. Lahjasolujen käytön on tärkeää tuntua juuri oikealta tavalta lapsiperheellistyä, sillä ilman sitä vanhemmuus ei olisi ollut mahdollista.
Vanhemman on myös tärkeää käsitellä mielessään se, kenen tarpeeseen lapselle puhuminen lopulta vastaa. Vanhemman on hyvä tiedostaa, kuinka tärkeää on keskittyä juuri lapsen tarpeisiin, ei vanhemman omiin tarpeisiin. Tässä on lopulta kyse samasta asiasta kuin vanhemmuudessa yleensä.
Lahjasolutaustasta puhuttaessa täytyy huomioida lapsen tarpeet ja vastaanottokyky myös siitä näkökulmasta, mitä ja miten paljon tietoa lapsi on valmis vastaanottamaan. Vaarana voi olla, että vanhemman tarve jakaa tietoa ylittää lapsen vastaanottokyvyn.
Puhuminen on alku avoimelle vuorovaikutukselle
Lahjasolutaustan puheeksi ottaminen on vasta alku avoimuudelle. Lapselle tulee antaa tilaa ilmaista kaikki tunteensa siitä, mitä tieto omasta taustasta herättää. Vanhemman avoin ja luonteva suhtautuminen asiaan on tärkeää.
Lapsi voi kokea puhumisen hankalana ja kiusallisena asiana, joten lapselle tulee antaa tilaa käsitellä asiaa ja olla käytettävissä silloin, kun lapsi on valmis puhumaan.
Jos vanhempi kokee olonsa hankalaksi asian kanssa, lapsi voi kokea, ettei lahjoittajasta voi puhua tai kysyä lisäkysymyksiä. Vanhemman mahdollliset hankalat tunteet kuten häpeä voivat siirtyä lapselle. Jos vanhempi kieltää tai suhtautuu lahjoittajaan negatiivisesti, samalla hän tulee kieltäneeksi puolet lapsesta.
Lahjoittajasta puhuminen
Vaikka lahjoittaja olisi ollut anonyymi, lapselle on hyvä kertoa, että vanhempi on valmis selvittämään asiaa lapsen kanssa. Selvitystyön voi aloittaa miettimällä lapsen kanssa, mitä ominaisuuksia hän on mahtanut periä lahjoittajalta. Lapsen kanssa voi keskustella, mitä piirteitä hän jakaa vanhempiensa kanssa ja mitä taas ei. Mitkä ominaisuudet tulevat ehkä lahjoittajalta.
Lapsen kanssa voi yhdessä pohtia, mistä jokainen meistä muodostuu: vanhempien rakkaudesta ja kasvatuksesta, ympäristöstä, muista ihmisistä ja perimästä, joka on saatu esimerkiksi lahjoittajalta ja toiselta vanhemmalta.
Lapsen on hyvä antaa määritellä itse, millä nimellä hän lahjoittajaa kutsuu ja käyttää hänen kanssaan tätä nimeä. Kahden vanhemman perheissä molempien vanhempien on hyvä olla lapsen käytettävissä asian käsittelyyn.