Läheisten kanssa puhuminen

Kun lähei­sil­le puhu­taan lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta on hyvä poh­tia mikä on salai­sen ja yksi­tyi­sen asian ero, mitä toi­voo lähei­sen teke­vän saa­mal­laan tie­dol­la ja mil­lais­ta tukea kai­paa lähei­sel­tä. Lähei­sel­lä ei ole kos­kaan oikeut­ta lou­ka­ta, vaik­ka asia oli­si­kin hänel­le vie­ras.

Läheiset saattavat esittää paljonkin kysymyksiä lahjasoluihin liittyen

  • mitä tie­dät lah­joit­ta­jas­ta?
  • mikä ver­ran sait vai­kut­taa lah­joit­ta­jaan?
  • mis­sä hoi­dot toteu­tet­tiin?
  • kau­an­ko kes­ti, että tulit ras­kaak­si?
  • kuin­ka pal­jon hoi­dot mak­soi­vat?
  • kuka muu tie­tää hoi­dois­ta?

Kan­nat­taa etu­kä­teen miet­tiä, mitä vas­taa lii­an hen­ki­lö­koh­tai­sil­ta tun­tu­viin kysy­myk­siin.

  • Mit­kä ovat omat raja­ni, mihin ne ase­tan ja pysyä niis­sä.

Pää­tök­sen ker­to­mi­ses­ta tekee aina van­hem­pi tai van­hem­mat yhdes­sä, ja sil­loin on hyvä har­ki­ta mikä tie­to on olen­nais­ta, kenel­le tie­toa anne­taan ja mik­si. Ker­to­mis­ta tulee poh­tia myös lap­sen näkö­kul­mas­ta, mikä on lap­sen tie­toa ja mikä on van­hem­pien tie­toa, kuka tie­don omis­taa ja min­kä ikäi­se­nä tie­don omis­ta­juus siir­tyy täy­sin lap­sel­le?

Kome sormea joihin on jokaiseen piirretty iloiset hymiöt

Miksi puhua lahjasoluhoidoista läheisten kanssa

Van­hem­pi tekee aina itse ja/ tai yhdes­sä puo­li­son kans­sa las­ta aja­tel­len rat­kai­sun sen suh­teen, kenel­le lähi­pii­ris­sä lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta puhu­taan. Van­hem­mil­la tai van­hem­mal­la on oikeus itse raja­ta min­kä ver­ran lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta puhu­taan.

Puhu­mi­sen poh­din­to­jen tuek­si:

Läheis­ten kans­sa asias­ta puhu­mi­nen voi syven­tää omaa ymmär­rys­tä sen suh­teen, mitä tar­koit­taa tul­la van­hem­mak­si lah­ja­so­luil­la.

Lähei­sil­le ker­to­mis­ta perus­tel­laan sil­lä, että kun lap­si alkaa ymmär­tää, mitä hänel­le on puhut­tu lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta ja syn­ty­mi­ses­tä nii­den avul­la, lap­si myös ker­too sii­tä lähei­sil­leen. Ikä vaih­te­lee nel­jäs­tä vuo­des­ta seit­se­mään vuo­teen.

Läheis­ten kans­sa syn­tyy luon­te­vas­ti kes­kus­te­lua lap­sen ja van­hem­man yhden­nä­köi­syy­des­tä. Tämä on mah­dol­lis­ta kui­ta­ta totuu­den­mu­kai­ses­ti tai myös huu­mo­ril­la höys­tet­ty­nä.

Jos van­hem­pi ei voi ker­toa lah­ja­so­lu­taus­ta lähei­sim­mil­le ihmi­sil­le, niin sil­loin taus­tal­la voi olla omia häpeän tun­tei­ta tai kiusaan­tu­nei­suut­ta, toki taus­tal­la voi myös olla huo­not suh­teet lähei­siin ja epä­luot­ta­mus­ta sii­hen, miten he rea­goi­vat asi­aan.

Läheisten tarpeet

Lähei­set tar­vit­se­vat eri­lai­sia resurs­se­ja ymmär­tääk­seen ja ottaak­seen vas­taan tie­don lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta tai sii­tä, että per­heen lapsi/ lap­set ovat saa­neet alkun­sa lah­joi­te­tuil­la sukuso­luil­la.

Läheis­ten suh­tau­tu­mi­seen vai­kut­ta­vat seu­raa­vat asiat:

TIETO

  • tut­kit­tua tie­toa
  • koke­mus­tie­toa
  • tie­toa eri näkö­kul­mis­ta ja omal­la kie­lel­lä, niin äidin­kie­li kuin hen­ki­lön ymmär­tä­mä kie­li

AIKA

  • mah­dol­li­suus sula­tel­la tie­toa rau­has­sa
  • poh­tia asi­aa pei­la­ten sitä omaan arvo­maa­il­man ja ymmär­ryk­sen puit­teis­sa
  • esit­tää kysy­myk­siä, myös tyh­miä kysy­myk­siä
  • ymmär­tää mis­tä on kyse, mitä on teh­ty ja mik­si, mitä vaih­toeh­to­ja yli­pää­tään on ole­mas­sa (jos aihe on täy­sin vie­ras)

YMMÄRRYS

  • mil­lai­sel­la taus­tal­la lähei­set ovat varus­tet­tu­ja
  • mitä tie­toa heil­lä on jo ole­mas­sa ja mitä tie­toa vas­ten he otta­vat vas­taan tämän uuden tie­don
  • mil­lai­nen arvo­maa­il­ma ja maa­il­man­kat­so­mus heil­lä on
  • lähei­sil­lä on oikeus muo­dos­taa oma käsi­tys ja ymmär­rys asias­ta, mut­ta he eivät saa sen nojal­la lou­ka­ta ketään

Vanhemmilla saattaa olla erilaisia pelkoja läheisille kertomisen suhteen:

  • nola­tuk­si tule­mi­nen (aiheut­taa sitä muil­le tai huo­li sii­tä, että lap­set koki­si­vat näin)
  • tuo­mi­tuk­si tule­mi­nen
  • hyl­kää­mi­nen
  • eri­lai­suu­den koke­mi­nen

Pää­sään­töi­ses­ti van­hem­pien pelot ker­to­mi­sen suh­teen eivät rea­li­soi­du, vaan per­heet saa­vat osak­seen:

  • kiin­nos­tus­ta
  • läm­pöä ja välit­tä­mis­tä
  • tukea
  • ute­liai­suut­ta
  • jos­kus lähei­set tar­vit­se­vat aikaa poh­tia kuu­le­maan­sa

Lahjasoluvanhemman rooli

Kun ker­rot lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta lähei­sil­le, olet­te asian suh­teen eri­lai­ses­sa tilan­tees­sa. Sinul­la toden­nä­köi­ses­ti on hyvin pal­jon enem­män tie­toa ja ymmär­rys­tä lah­ja­so­lu­hoi­to­jen suh­teen kuin lähei­sel­lä­si.

Lah­ja­so­lu­hoi­dois­sa ole­va tai lap­sen jo saa­nut, on kysei­sen asian vah­va asian­tun­ti­ja ja pal­jon pidem­mäl­lä asian ymmär­tä­mi­sen ja kon­kreet­ti­sen tie­don suh­teen, kuin lähei­sen­sä. Van­hem­pi voi täs­tä syys­tä tah­to­mat­taan saa­da kou­lut­ta­jan, kas­vat­ta­jan, neu­vo­nan­ta­jan tai tuki­jan roo­lin.

Kun jaat tie­toa lähei­sil­le, hei­dän on hel­pom­pi tukea sinua

  • Lähei­sil­le voi ja tulee ker­toa mil­lais­ta tukea kai­paat ja miten he voi­vat tukea sinua.
  • Se mitä odot­taa lähei­sil­tä voi olla yhtä moni­mut­kais­ta, kuin tie­to jon­ka he ovat vas­taa­not­ta­neet.

Läheisten reaktiot: välttäminen vs. uteliaisuus

Läheis­ten reak­tiois­sa tulee ottaa huo­mioon hei­dän ole­mas­sa ole­vat resurs­sit tie­don vas­taa­not­ta­mi­sen suh­teen. Vaik­ka itse onkin tilan­tees­sa vail­la tukea, tuli­si huo­mioi­da tilan­teen olo­suh­teet, kon­teks­ti ja tun­teet, joi­ta tie­to nos­tat­taa.

Lähei­set voi­vat kokea monen­lai­sia tun­tei­ta ja aja­tuk­sia

  • eivät ymmär­rä asi­aa
  • vält­te­le­vät aihet­ta ja sii­tä puhu­mis­ta
  • sivuut­ta­vat aiheen
  • eivät kyke­ne vas­taa­not­ta­maan heil­le ker­rot­tua asi­aa
  • häpeän koke­mus voi näyt­täy­tyä välin­pi­tä­mät­tö­myy­te­nä
    ute­liai­suut­ta

Milloin läheisille kertomista kannattaa erityisesti harkita

  1. Lähei­sel­lä on vai­keuk­sia ymmär­tää asioi­ta esi­mer­kik­si muis­ti­sai­rau­des­ta joh­tuen tai lähei­sel­lä on mui­ta kog­ni­tii­vi­sia haas­tei­ta.
  2. Lähei­sen ja van­hem­man väli­nen suh­de on haas­ta­va.
  3. Per­heen ulko­puo­lel­ta tule­vat haas­teet: jos joku lähei­nen haluaa/ aikoo satut­taa las­ta tiedolla/ tor­jua lap­sen sen vuok­si, että hän on saa­nut alkun­sa lah­joi­te­tuil­la sukuso­luil­la. Jos lähi­pii­ris­sä tie­toon ei suh­tau­du­ta arvos­ta­vas­ti ja kun­nioit­ta­vas­ti.

Olen­nais­ta asias­ta puhu­mi­ses­sa on TAPA jol­la asias­ta puhu­taan.