Turvallinen avoimuus

Miksi avoimuus on tärkeää lapselle ja koko perheelle?

Kun puhut lapsellesi hänen lahjasolutaustastaan,
  • estät per­he­sa­lai­suuk­sien muo­dos­tu­mi­sen ja tuet avoin­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ta per­hees­sä­si. Per­heen sisäi­siä salai­suuk­sia pide­tään per­heen toi­min­nan ja lap­sen kehi­tyk­sen kan­nal­ta hai­tal­li­si­na.

  • kun­nioi­tat lah­ja­so­lu­taus­tais­ten las­ten oikeuk­sia.

  • annat lah­ja­so­lu­taus­tai­sel­le lap­sel­le­si mah­dol­li­suu­den teh­dä omat rat­kai­sun­sa. Vain lap­si voi tie­tää, onko geneet­tis­tä alku­pe­rää kos­ke­va tie­to hänel­le tär­ke­ää.

  • hänel­le on help­po selit­tää ja ker­toa omi­nai­suuk­sis­ta, jot­ka poik­kea­vat van­hem­pien omi­nai­suuk­sis­ta esim. ulko­nä­kö ja tem­pe­ra­ment­ti.

  • hän saa mah­dol­li­suu­den oppia omas­ta taus­tas­taan ja sisäl­lyt­tää kas­vaes­saan tämän tie­don osak­si omaa elä­män­ta­ri­naan­sa. Hel­poin­ta ja luon­nol­li­sin­ta lap­sen kan­nal­ta on, jos hän saa kas­vaa asi­aan pie­nes­tä pitäen.

  • voit ker­toa ter­vey­den­hoi­dos­sa avoi­mes­ti lap­se­si ter­veys­his­to­rias­ta (tai sen tie­don puut­tees­ta). Näin lää­kä­rien teke­mät diag­noo­sit ja hoi­to ovat asian­mu­kai­sem­mat.

  • se voi aluk­si tun­tua vai­keal­ta, mut­ta har­joi­tel­len sii­tä tulee luon­nol­lis­ta ja asi­aan voi suh­tau­tua ilman suu­ria tun­tei­ta. Omien sano­jen löy­tä­mis­tä voi har­joi­tel­la jo vau­van kans­sa.

  • pois­sul­jet pie­nis­sä yhtei­söis­sä esiin nouse­van mah­dol­li­sen juo­rui­lun per­hee­si taus­tas­ta.

  • voit vält­tää tie­don mah­dol­li­sen esiin tulon ei-toi­vo­tuil­la tavoil­la myö­hem­min. Tämän päi­vän DNA-tes­tauk­set teke­vät jopa mah­dot­to­mak­si salail­la asi­aa ikui­ses­ti (Ker­ro, ker­ro gee­ni­tes­ti -blo­gi­kir­joi­tus). Lap­sel­la voi myös puh­je­ta myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa sai­raus, jota epäil­lään perin­nöl­li­sek­si. Yli puo­let lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin hakeu­tu­vis­ta on ker­to­nut aikeis­taan ystä­vil­leen. Täl­löin on suu­ri ris­ki, että asia pal­jas­tuu vahin­gos­sa lap­sen läs­nä olles­sa. Lah­ja­so­lu­taus­tan sel­viä­mi­nen vahin­gos­sa voi olla hyvin hai­tal­lis­ta lapsen/nuoren iden­ti­tee­tin kehi­tyk­sel­le ja muo­dos­tu­mi­sel­le, sekä myö­hem­mäl­le luot­ta­muk­sel­le ja sitou­tu­mi­sel­le tule­viin ihmis­suh­tei­siin.

  • se on tämän päi­vän tie­don, tut­ki­mus­ten ja lain­sää­dän­nön valos­sa suo­si­tel­ta­vaa ja tukee per­hei­den hyvin­voin­tia ja lap­sen kehi­tys­tä.

  • se on lap­sen edun mukais­ta ja tukee tur­val­li­sen van­hem­pi-lap­si­suh­teen raken­tu­mis­ta.

  • tuet lap­sen kas­vua, kehi­tys­tä ja ehyen iden­ti­tee­tin muo­dos­tu­mis­ta.

Lap­sen tie­don­saan­tioi­keu­des­ta voit lukea lisää tääl­tä.

Salaisuus vs. avoimuus

Per­he­sa­lai­suu­den vaa­li­mi­sel­la lah­ja­so­lu­taus­taan liit­tyen on iso his­to­rial­li­nen pai­no­las­ti. Lää­kä­rit neu­voi­vat van­hem­pia salaa­maan asian yksi­tyi­syy­den säi­lyt­tä­mi­sek­si. Asian salaa­mi­sen aja­tel­tiin suo­je­le­van van­hem­pia ulko­puo­lis­ten hyväk­sy­mät­tö­myy­del­tä ja koko per­het­tä stres­sil­tä, kivul­ta ja häpeäl­tä. Täs­tä seu­ra­si kui­ten­kin se, että tun­teet van­hem­pien häpeäs­tä siir­tyi­vät lap­seen. Vaik­ka lap­set eivät tien­neet ole­van­sa lah­ja­so­lu­taus­tai­sia, he koki­vat että per­hees­sä oli jokin “vial­la” ja se hei­jas­tui per­heen vuo­ro­vai­ku­tus- ja kiin­ty­mys­suh­tei­siin.

Häpeän taus­tal­la on häpe­ää lap­set­to­muu­des­tas­ta, vähem­mäs­tä mie­hi­syy­des­tä tai nai­seu­des­ta ja sii­tä, että ei voi tul­la van­hem­mak­si nor­maa­lil­la taval­la tai olla normaali/oikea van­hem­pi.

 

Per­he­sa­lai­suu­det on jaet­tu kol­meen ryh­mään:

    1. Salai­suus itses­tä­si, jota et jaa per­hee­si kans­sa.

    2. Salai­suu­det, joi­ta osa per­heen­jä­se­nis­tä salaa toi­sil­ta per­heen­jä­se­nil­tä.

    3. Salai­suu­det, jot­ka koko per­he salaa per­heen ulko­puo­li­sil­ta jäse­nil­tä.

Salat­tu lah­ja­so­lu­taus­ta voi kuu­lua kaik­kiin ryh­miin seu­raa­vas­ti:

    1. Asia on salat­tu lap­sel­ta itsel­tään.

    2. Lap­si tie­tää, mut­ta asia on salat­tu muil­ta esim. iso­van­hem­mil­ta.

    3. Koko per­heyh­tei­sö tie­tää, mut­ta asia on salat­tu kai­kil­ta muil­ta.

 

Useis­sa tut­ki­muk­sis­sa on havait­tu, että lah­ja­so­lu­hoi­dois­sa olleet parit eivät juu­ri enää mie­ti sitä, sala­tak­ko asia koko­naan vai ollak­ko avoi­mia. Sitä vas­toin he ovat pää­ty­neet ns. vali­koi­vaan tai ker­rok­si­seen avoi­muu­teen, jos­sa esi­mer­kik­si lap­set eivät tie­dä, mut­ta muu per­he tie­tää tai sit­ten lähi­pii­ri tie­tää, mut­ta muil­le ker­ro­taan, että on tur­vau­dut­tu hedel­möi­tys­hoi­toi­hin mai­nit­se­mat­ta lah­ja­so­lu­hoi­to­ja. On hyvä muis­taa, että läh­te­mäl­lä lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin, on valin­nut epä­ta­val­li­sen tien tul­la van­hem­mak­si. Tämän vuok­si on tär­ke­ää huo­mioi­da myös se, että asi­aan voi liit­tyä muu­ta­kin epä­ta­val­lis­ta ja haas­ta­vaa, kuten esi­mer­kik­si asias­ta puhu­mi­nen.

Salai­suus tar­koit­taa sitä, että jot­kut ihmi­set tie­tä­vät jotain sel­lais­ta, mitä toi­set eivät tie­dä. Esi­mer­kik­si, jos itse tie­tää jon­kin asian jois­ta­kin toi­sis­ta ihmi­sis­tä, mut­ta ei halua jakaa sitä heil­le, se tar­koit­taa sitä, että on teh­nyt pää­tök­sen hei­dän puo­les­taan ja että heil­lä ei ole oikeut­ta tähän tie­toon. Heil­tä ei siis ole kysyt­ty tai hei­tä ei ole otet­tu mukaan tähän pää­tök­sen­te­koon. Asi­aa voi miet­tiä sil­tä kan­nal­ta, mil­tä sinus­ta itses­tä­si tun­tui­si, jos sai­sit tie­tää, että joku on salan­nut sinul­ta tär­ke­ää tie­toa vuo­sien ajan. Tilan­net­ta pahen­taa vie­lä se, että tämän tie­don ovat salan­neet sinul­le kai­kis­ta rak­kaim­mat ja lähei­sim­mät ihmi­set elä­mäs­sä­si.

Miksi lapselle ei puhuta lahjasolutaustasta?

“Lap­sel­la­ni on kaik­ki hyvin ja hän elää nor­maa­lia lap­suut­taan, se voi men­nä pilal­le, jos lap­si saa tie­tää taus­tas­taan.”

“ It’s kind of like die­ting, if you know what I mean, “I’ll start to tomor­row” (male) (Isaks­son ym. 2016, 130)

 

  • Lap­set­to­muu­den koke­mus on jo niin rank­ka ja häpeäl­li­nen, että samat tun­teet lin­kit­ty­vät myös lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin.

  • Van­hem­pi tun­tee syyl­li­syyt­tä sii­tä, että ei ole puhu­nut asias­ta, mut­ta pel­kää lap­sen suut­tu­van asias­ta ja hyl­kää­vän van­hem­man.

  • Asian puheek­sio­ton pelä­tään muut­ta­van per­he­dy­na­miik­kaa eri­tyi­ses­ti niin, että lap­si kokee lähei­sem­mäk­si van­hem­man, johon hänel­lä on geneet­ti­nen yhteys.

  • Van­hem­pi ajat­te­lee, että lap­sen ei tar­vit­se tie­tää taus­tas­taan ellei totuus lah­ja­so­lu­taus­tas­ta nouse tär­keäk­si esim. lää­ke­tie­teel­li­sis­tä syis­tä.

  • Van­hem­mat ovat eri miel­tä asias­ta ker­to­mi­ses­ta.

  • Van­hem­mal­la on pel­ko, että hän ei osaa vas­ta­ta lap­sen kysy­myk­siin hänen taus­tas­taan ja valit­see sik­si asias­ta vai­ke­ne­mi­sen.

  • Van­hem­pi ajat­te­lee, että geneet­ti­nen yhteys ei ole niin tär­keä asia.

  • Van­hem­mal­la on pel­ko sii­tä, että muut suku­lai­set eivät hyväk­syi­si las­ta per­hee­seen ja tämän takia jät­tä­vät ker­to­mat­ta asias­ta muil­le.

 

Pel­ko, tois­tuu syi­den yhtey­des­sä ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Nämä kaik­ki pelot tun­te­ma­ton­ta koh­taan ovat täy­sin luon­nol­li­sia, mut­ta ne tuli­si käsi­tel­lä jo ennen hoi­toi­hin läh­te­mis­tä. Lii­an usein pelot jää­vät käsit­te­le­mät­tä etu­kä­teen ja ne koh­da­taan vas­ta sit­ten, kun lap­si on jo syn­ty­nyt. Eri­lais­ten pel­ko­jen lisäk­si avoi­muu­den estä­jä­nä toi­mi­vat muun muas­sa moraa­li­set tai juri­di­set kysy­myk­set liit­tyen lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin, samoin kuin lap­set­to­muu­den sosi­aa­li­nen stig­ma ja häpeä hedel­mät­tö­myy­des­tä. Tut­ki­mus­ten mukaan eri­tyi­ses­ti nai­sil­la on tar­ve suo­jel­la ei-geneet­ti­siä isiä häpeäl­tä. Myös vai­keus löy­tää sopi­via ter­me­jä puhut­taes­sa lah­joit­ta­jas­ta on tut­ki­mus­ten mukaan avoi­muut­ta estä­vä asia.

Miksi puhua lapsen kanssa lahjasolualkuperästä?

  • Jokai­nen halu­aa tie­tää, mis­tä on peräi­sin. Lah­ja­so­lu­lap­sen todel­li­suut­ta on se, että vähin­tään puo­let hänen gee­neis­tään tulee jos­tain muu­al­ta. Tämä tie­to kuu­luu lap­sel­le ja hän omis­taa tämän tie­don.

  • Per­heet voi­vat muo­dos­tua ilman geneet­tis­tä yhteyt­tä. Jät­täi­si­vät­kö adop­tio­van­hem­mat ker­to­mat­ta lap­sel­le hänen taus­tas­taan? Tär­ke­ää on miet­tiä, mitä pel­ko­ja tähän liit­tyy.

  • Mitä aiem­min puhu­mi­sen aloit­taa, sitä hel­pom­min lap­sen taus­tas­ta tulee osa per­heen tari­naa.

  • Entä, jos asia tulee­kin ilmi vahin­gos­sa tai jos lap­si saa tie­tää asias­ta myö­hem­mäl­lä iäl­lä. Ris­ki on täl­löin suu­ri sil­le, että lap­si kokee itsen­sä pete­tyk­si.

  • Salai­suu­den pitä­mi­nen vahin­goit­taa ja pai­neis­taa pari­suh­det­ta, van­hem­muut­ta ja koko per­heen dyna­miik­kaa. Lap­sel­le valeh­te­lu aiheut­taa van­hem­mil­le stres­siä ja koko per­heen tari­na raken­tuu val­heel­le.

  • Useim­mat van­hem­mat ovat koke­neet olon­sa hel­pot­tu­neek­si ja posi­tii­vi­sek­si lap­sel­le puhu­mi­sen jäl­keen, eivät­kä he ole katu­neet rat­kai­su­aan. Lisäk­si van­hem­mat ovat ker­to­neet, että puhu­mi­sen vai­ku­tuk­set eivät olleet ollen­kaan niin kivu­liai­ta kuin he oli­vat ennal­ta aja­tel­leet.

 

Mies ja lapsi rannalla

Turvallinen avoimuus

- Vanhempien ajatuksia ja kokemuksia lapsen taustasta puhumisesta

Van­hem­man tär­kein teh­tä­vä on tur­va­ta lap­sen kas­vua ja kehi­tys­tä. Van­hem­pi sitou­tuu lap­sen kas­vua tukies­saan sii­hen, että lap­sen etu toteu­tuu. Tur­val­li­nen avoi­muus edel­lyt­tää van­hem­mal­ta sen arvioi­mis­ta, mil­lai­nen avoi­muus omas­sa per­hees­sä on sekä per­heen että lap­sen edun mukais­ta. Tur­val­li­sel­le avoi­muu­del­le ei ole ole­mas­sa sel­ke­ää mää­ri­tel­mää, vaan avoi­muu­den taso mää­ri­tel­lään aina per­he­koh­tai­ses­ti.

Lah­ja­so­lu­neu­von­taa anta­vien psy­ko­lo­gien Mir­ka Paa­vi­lai­sen ja Ter­hi Vih­kon (2019) mukaan tur­val­li­nen avoi­muus lah­ja­so­lu­taus­tas­ta puhut­taes­sa on hyvin suo­si­tel­ta­vaa. Tur­val­li­sel­la avoi­muu­del­la he tar­koit­ta­vat sitä avoi­muu­den tasoa, mikä tekee per­heen ole­mi­ses­ta mah­dol­li­sim­man hyvää. Etu­kä­teis­mie­tin­tä ja van­hem­pien yhdes­sä käy­mä poh­din­ta sii­tä, kenen on hyvä tie­tää lap­sen taus­tas­ta ja mis­sä vai­hees­sa, on hyvin suo­si­tel­ta­vaa jo ennen lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin menoa. Paa­vi­lai­sen ja Vih­kon (2019) mukaan oli­si hyvä, että kai­kil­la (myös lähei­sil­lä) oli­si aikaa pro­ses­soi­da asi­aa. Tähän ei kui­ten­kaan ole ole­mas­sa yhtä oike­aa ja kai­kil­le sopi­vaa rat­kai­sua. On täy­sin per­hees­tä riip­pu­vai­nen asia, mikä juu­ri kysees­sä ole­val­le per­heel­le sopii.

 

Vanhempien pohdintoja lahjasolutaustasta puhumisesta ja avoimuudesta

Hel­mi­nau­ha-hank­keen jär­jes­tä­mis­sä työ­pa­jois­sa (kevät ja kesä 2019) van­hem­mil­ta kysyt­tiin, mitä tur­val­li­nen avoi­muus hei­dän mie­les­tään voi­si tar­koit­taa, he vas­ta­si­vat muun muas­sa näin:

“ Lap­sen alku­pe­räs­tä voi puhua avoi­mes­ti ja rehel­li­ses­ti, ja että myös lap­si tun­tee voi­van­sa olla avoin taus­tas­taan. Lap­sel­la on oikeus tie­tää alku­pe­räs­tä ja se ei ole häpeäl­lis­tä eikä sitä tar­vit­se sala­ta.”

“Asias­ta puhu­taan las­ta kun­nioit­taen ja luon­nol­li­se­na osa­na elä­mää, las­ta”.

Van­hem­pien vas­tauk­sis­sa koros­tui kui­ten­kin myös aiheen sen­si­tii­vi­syys ja se, että tätä tie­toa ei voi jakaa kenel­le tahan­sa. Tie­don luot­ta­muk­sel­li­suut­ta he koros­ti­vat vas­tauk­sis­saan muun muas­sa näin:

”Tur­val­li­nen avoi­muus on sitä, että itse tie­tää kenel­le on ker­to­nut tai kenen kans­sa kes­kus­te­lee asias­ta. Lap­si saa itse myö­hem­min päät­tää kenel­le ker­too.”

“Ker­too lap­sen taus­tas­ta niil­le, joi­hin luot­taa”.

“Lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta ja lah­ja­so­lual­ku­pe­räs­tä tie­tä­vät “tur­val­li­set” ihmi­set.”

Asian sen­si­tii­vi­syys, luot­ta­muk­sel­li­suus ja tur­val­li­suu­den tun­ne nouse­vat esiin myös aihee­seen liit­ty­väs­sä kir­jal­li­suu­des­sa. Tut­ki­mus­ten mukaan ker­rot­taes­sa muil­le tulee muis­taa, että kaik­ki eivät osaa suh­tau­tua asi­aan ker­to­jan toi­vo­mal­la taval­la. Myös lap­sel­le on hyvä ker­toa, että kaik­ki eivät vält­tä­mät­tä ymmär­rä asi­aa. Sekä van­hem­pien että las­ten täy­tyy olla kär­si­väl­li­siä puhues­saan asias­ta muil­le, sil­lä usein uuden tie­don käsit­te­ly vie aikaa. Myös tie­to mah­dol­li­sis­ta puo­li­si­sa­ruk­sis­ta voi olla muul­le per­heel­le iso uuti­nen.

“Voin luot­taa ettei ker­rot­tu­ja tie­to­ja käy­te­tä hyväk­si eikä ker­ro­ta eteen­päin. Van­hem­mat ja lap­set voi­vat luot­taa, että asioi­hin suh­tau­du­taan “nor­maa­lis­ti”, eikä lap­si jou­du kiusaa­mi­sen koh­teek­si.”

“Kukaan ei käy­tä tie­toa tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti (ja ei myös­kään tah­to­mat­ta) minua tai las­ta­ni vas­taan tai louk­kaa­mis­tar­koi­tuk­ses­sa.”

“Että voin itse vali­ta kenel­le ker­ron asias­ta ja kuin­ka pal­jon. Se etten koe itse tar­vet­ta sala­ta asi­aa, jot­ta lap­sel­le ei tule tun­net­ta, että se on ei toi­vot­tu asia.”

 

Lapsi tiedon omistajana ja tiedon jakajana

Kun lap­si saa kuul­la, jotain tär­ke­ää ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä tie­toa, hän luon­nol­li­ses­ti halu­aa jakaa tie­don niil­le ihmi­sil­le, jot­ka ovat lap­sel­le tär­kei­tä ja luo­tet­tu­ja. Tämän vuok­si on mel­ko var­maa, että van­hem­pien ker­toes­sa lap­sel­le hänen lah­ja­so­lu­taus­tas­taan, lap­si halu­aa jos­sa­kin vai­hees­sa jakaa tie­don eteen­päin. Tämä saat­taa aiheut­taa van­hem­mis­sa epä­var­muut­ta, kos­ka van­hem­mat eivät voi vai­kut­taa sii­hen, kenel­le ja miten lap­si päät­tää asias­ta ker­toa sekä miten tie­don vas­taa­not­ta­jat taas mah­dol­li­ses­ti rea­goi­vat asi­aan. Kysyes­säm­me asias­ta lah­ja­so­lu­van­hem­mil­ta (2019) monet van­hem­mat koros­ti­vat lap­sen oikeut­ta itse­ään kos­ke­vaan tie­toon. He tote­si­vat mm. että “lap­sel­la on oikeus ker­toa kenel­le halu­aa”.

Suku­lais­ten ja ystä­vien luon­te­va suh­tau­tu­mi­nen lap­sen syn­ty­pe­rään hel­pot­taa myös lap­sel­le asias­ta puhu­mis­ta. Van­hem­mat voi­vat siis hel­pot­taa lap­sen tilan­net­ta ker­to­mal­la asias­ta lähei­sil­leen. He voi­vat ikään­kuin val­mis­taa lähei­siä kuu­le­maan asias­ta ja vas­taa­maan lap­sil­le, kos­ka on hyvin toden­nä­köis­tä, että asia on muil­le ihmi­sil­le ennes­tään vie­ras. Suku­lai­set ja ystä­vät voi­vat olla myös lap­sen tuke­na lap­sen miel­tä askar­rut­ta­vis­sa kysy­myk­sis­sä. Eräs van­hem­pi (2019) tote­si­kin tär­keäk­si asiak­si sen, että ”lap­si saa kysy­myk­siin­sä vas­tauk­sia eikä kiel­let­ty­jä kysy­myk­siä ole. Lap­si saa ker­toa alku­pe­räs­tään kel­le halu­aa” Toi­nen van­hem­pi taas toi­voi, että “lap­si kokee asian käsit­te­lyn nor­maa­lik­si kuten kaik­kien mui­den asioi­den käsit­te­lyn, kun hän osoit­taa nii­hin kiin­nos­tus­ta.” Tämä van­hem­pi koros­ti “aikui­sen oike­aa suh­tau­tu­mis­ta asi­aan”.

Van­hem­pien ei myös­kään pidä aset­taa lap­sel­le rajo­ja sii­hen kenel­le asias­ta saa puhua. Tosin lap­sen kans­sa voi kes­kus­tel­la sii­tä, mikä on sopi­va tapa puhua per­heen ulko­puo­li­sil­le ihmi­sil­le esim. kave­reil­le. Lap­sel­le voi puhua sii­tä, miten toi­set lap­set eivät vie­lä vält­tä­mät­tä tie­dä, miten lap­set yli­pää­tään saa­vat alkun­sa tai että kave­reil­le ei kan­na­ta vie­lä ker­toa, kos­ka he eivät ehkä vie­lä ymmär­rä asi­aa samal­la taval­la kuin lap­si itse. Täs­sä on kyse sala­tun ja yksi­tyi­sen asian suh­tees­ta. Eräs van­hem­pi (2019) oli poh­ti­nut myös tätä asi­aa ja koros­ti, että “‘Lap­sel­la on oikeus tie­tää, mut­ta lap­sen kans­sa voi­daan myös kes­kus­tel­la sii­tä, miten hänen taus­tan­sa voi vai­kut­taa eri­lai­sis­sa tilan­teis­sa”. Tämän van­hem­man mie­les­tä oli tär­ke­ää tukea lap­sen itse­luot­ta­mus­ta.

 

Lapsen yksityinen asia

Yksi­tyi­nen asia, tar­koit­taa sitä, että tie­to on per­heen sisäis­tä ja jaet­ta­vis­sa nii­den ihmis­ten kans­sa, jot­ka ovat eri­tyi­siä tai joi­den on hyvä tie­tää asias­ta. Lap­sel­la täy­tyy olla vapaus ja mah­dol­li­suus sel­vit­tää van­hem­man kans­sa, mikä on sopi­va tapa puhua asias­ta ja kenel­le. Van­hem­pien tulee myös tukea las­ta aset­ta­maan omat rajan­sa tie­don jaka­mi­seen, eten­kin lähes­tyes­sä tei­ni-ikää. Eräs van­hem­pi (2019) poh­ti juu­ri lap­sen yksi­tyi­syyt­tä seu­raa­vas­ti:

“Lähei­sil­le voi ker­toa tar­kem­min lap­sen alku­pe­räs­tä. Vie­raam­mil­le ei ole tar­peen. Lap­sel­la on oikeus yksi­tyi­seen.”

Van­hem­mat voi­vat myös miet­tiä pitäi­si­kö las­ta val­mis­taa koh­taa­maan tois­ten ihmis­ten mah­dol­li­sia nega­tii­vi­sia reak­tioi­ta vai tukea las­ta vas­ta sit­ten, jos näin käy. Täs­sä van­hem­man tulee kui­ten­kin tie­dos­taa se, että jos las­ta varoit­te­lee asias­ta, lap­si voi ymmär­tää tilan­teen vää­rin ja alkaa pelä­tä, että hän tulee vää­ri­nym­mär­re­tyk­si ja laka­ta puhu­mas­ta asias­ta. Van­hem­man täy­tyy luot­taa, kuten mis­sä muus­sa asias­sa tahan­sa, että lap­si jou­tuu koke­maan elä­mäs­sään monen­lai­sia tun­tei­ta, toi­set niis­tä ovat muka­via ja toi­set taas eivät. Tär­kein­tä on sal­lia lap­sen löy­tää oma tapan­sa toi­mia ja olla lap­sen tuke­na sil­loin, kun hän sitä tar­vit­see. Eräs van­hem­pi (2019) toi van­hem­man vas­tuu­ta lap­sen tuke­mi­ses­sa esiin näin:

“Ymmär­re­tään lap­sen tun­ne­reak­tiot asi­aan, kan­na­tel­laan las­ta.”

Van­hem­pien kyky puhua asias­ta toi­sil­le ihmi­sil­le, vaa­tii van­hem­mil­ta vah­vaa luot­ta­mus­ta omiin valin­toi­hin­sa per­heen raken­ta­mi­sen suh­teen. Monet van­hem­mat ovat koke­neet, että vaik­ka toi­sil­la ihmi­sil­lä oli­si­kin vai­keuk­sia hyväk­syä hei­dän valin­tan­sa, niin sil­ti on tär­ke­ää luot­taa omaan itseen­sä ja antaa mui­den ihmis­ten hyväk­syä asia ajas­taan tai olla hyväk­sy­mät­tä. Tämä asia oli­si hyvä tuo­da esiin myös lap­sil­le, jot­ta he voi­si­vat suh­tau­tua omaan taus­taan­sa hyväk­sy­väs­ti ja arvos­ta­vas­ti.

Avoi­muu­des­sa on kyse myös asian nor­ma­li­soin­nis­ta. Kun asias­ta puhuu oman per­heen sisäl­lä ja muil­le ihmi­sil­le, asia nor­ma­li­soi­tuu myös omas­sa pääs­sä, mut­ta samal­la se nor­ma­li­soi­tuu myös per­heen ympä­ril­lä. Avoi­muus mah­dol­lis­taa tie­toi­suu­den lisään­ty­mi­sen koko yhteis­kun­nas­sa ja tämä taas vah­vis­taa lah­ja­so­lu­asian sosi­aa­lis­ta hyväk­sy­mis­tä ja ehkäi­see asian tuo­mit­ta­vuut­ta ja vää­ri­nym­mär­ryk­siä.

 

Tiedon jakaminen lapselle kuuluu lapsen vanhemmille

Entä sit­ten, kun muut ihmi­set tie­tä­vät, mut­ta lap­set eivät vie­lä tie­dä. On ymmär­ret­tä­vää, että van­hem­mat kai­paa­vat apua ja tukea, kun he ovat lah­ja­so­lu­hoi­dois­sa ja ker­to­vat asias­ta lähei­sil­leen. Ongel­ma syn­tyy sii­tä, jos nämä ihmi­set jaka­vat tie­don lap­sil­le ennen kuin van­hem­mat ovat sii­tä heil­le puhu­neet. On todel­la tär­ke­ää, että lap­set saa­vat kuul­la asias­ta van­hem­mil­taan eli heil­le rak­kaim­mil­ta ihmi­sil­tä. Tämän vuok­si ulko­puo­li­sil­le on tär­keä sanoit­taa se, että lap­sil­le tul­laan ker­to­maan asias­ta, kun he ovat van­hem­pia ja tar­peek­si kyp­siä ymmär­tä­mään asian. Muil­le ihmi­sil­le voi myös ker­toa, että hei­dän ei tar­vit­se ottaa asi­aa las­ten kans­sa puheek­si, mut­ta vas­ta­ta asi­aan kuu­lu­vas­ti sit­ten, jos lap­set itse otta­vat asian puheek­si. Yli­pää­tään mui­ta ihmi­siä voi ohjeis­taa sii­tä, miten lap­set kan­nat­taa koh­da­ta. On sel­vää, että asia voi olla muil­le ihmi­sil­le vie­ras ja näin he eivät tie­dä, miten asi­aan oli­si hyvä rea­goi­da.
Eräs van­hem­pi (2019) kuva­si ulko­puo­lis­ten tie­don hal­lin­taa näin:

“Sitä ehdo­ton­ta luot­ta­mus­ta sii­hen, että asias­ta tie­tä­vä lähei­nen tai ammat­ti­lai­nen pitää asian oma­na tie­to­naan ja ikään kuin “antaa ohjat” lap­sen van­hem­mil­le itse ottaa asioi­ta puheek­si eli ei esim. tun­get­te­le asian tii­moil­ta ja ute­le asiois­ta jne. Luot­ta­mus hyvin tär­ke­ää myös lap­sen suh­teen, ettei kukaan lip­sau­ta asi­aa hänel­le ennen kuin van­hem­mat ker­to­neet.”

Kun lap­set ovat pie­niä, van­hem­mat teke­vät pää­tök­sen tie­don jaka­mi­ses­ta muil­le. Tilan­ne kui­ten­kin muut­tuu las­ten kas­vaes­sa. Van­hem­pien tulee olla sen­si­tii­vi­siä lap­sen tar­peil­le ja antaa lap­sel­le val­ta jakaa tie­toa omas­ta ja per­heen taus­tas­ta halua­mal­laan taval­la. Lap­sia on myös hyvä muis­tut­taa sii­tä, että lap­sen sisa­ruk­sil­la on oikeus omaan tie­toon­sa ja kenel­lä­kään ei ole oikeut­ta jakaa toi­sen tari­naa ilman lupaa. Eräs van­hem­pi (2019) ker­toi asias­ta näin:

“Ajat­te­len, että lop­pu­kä­des­sä on lap­sem­me oikeus päät­tää ket­kä tie­tä­vät hänen taus­tas­taan. Välil­lä minun teki­si mie­li ker­toa asias­ta omal­le ystä­väl­lä, mut­ta pidät­täy­dyn”.

Lap­sen päi­vä­hoi­ta­jil­le tai opet­ta­jal­le voi olla hyvä ker­toa, jot­ta he osaa­vat suh­tau­tua asi­aan oikein, jos lap­si ottaa asian esil­le. Sama asia lää­kä­rin kans­sa, tar­peen mukaan asias­ta kan­nat­taa ker­toa.

 

Turvaton avoimuus?

Mitä on tur­va­ton avoi­muus? Tätä eräs lah­ja­so­lu­lap­sen van­hem­pi kysyi Hel­mi­nau­ha-hank­keen tilai­suu­des­sa kevääl­lä 2019. Kysy­mys on hyvä ja aiheel­li­nen: Mitä on tur­val­li­sen avoi­muu­den kään­tö­puo­lel­la? Ehkä tur­va­ton avoi­muus lin­kit­tyy juu­ri van­hem­pien omiin tun­tei­siin liit­tyen avoi­muu­teen lap­sen taus­tas­ta samal­la kyt­key­tyen van­hem­muu­den muka­naan tuo­maan vais­toon suo­jel­la omaa las­taan. Tur­vat­to­muu­den tun­ne on yksi epä­miel­lyt­tä­vim­mis­tä ja pelot­ta­vim­mis­ta tun­teis­ta. Tur­vat­to­muus tar­koit­taa pel­kis­te­tyim­mil­lään sitä, että on tun­ne sii­tä, että ei ole tur­vas­sa. Tur­va­ton avoi­muus voi­si siis tii­vis­tyä jo edel­lä mai­nit­tui­hin van­hem­pien kuvauk­siin tie­don vää­rin käyt­tä­mi­ses­tä tai sii­tä, että pie­nes­sä kau­pun­gis­sa juo­rut kul­ke­vat ja aiheut­ta­vat selän­ta­ka­na puhu­mis­ta ja voi­vat joh­taa jopa lap­sen kiusaa­mi­seen. Tur­val­li­suu­den tun­ne kul­kee käsi kädes­sä luot­ta­muk­sen kans­sa. Tur­val­li­nen avoi­muus perus­tuu vah­vaan luot­ta­muk­seen sii­tä, että vas­tuu tie­don tur­val­li­ses­ta hal­tuu­no­tos­ta on niin tie­don omis­ta­jal­la kuin myös sil­lä, jol­le tämä arvo­kas tie­to on uskot­tu.

 

 

Lahjasoluperheet toivovat tukea läheisiltään

Lah­ja­su­kuso­luil­la las­ta toi­vo­vat ja lap­sen jo saa­neet tar­vit­se­vat tukea lähei­sil­tään. Lähei­sen luon­te­va suh­tau­tu­mi­nen lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin ja lap­sen taus­taan luo hyväk­sy­vän ilma­pii­rin ja vah­vis­taa van­hem­paa. Lähei­sil­tä toi­vot­tua ja saa­tua tukea kar­toi­tet­tiin syys­kuus­sa 2019 kyse­lyl­lä sul­je­tus­sa Hel­mi­nau­ha Face­book-ryh­mäs­sä ja Hel­mi­nau­ha-hank­keen Face­book-sivuil­la. Hel­mi­nau­ha-hank­keen kyse­lyyn läheis­ten anta­mas­ta tues­ta ja reak­tiois­ta lah­ja­so­lu­asioi­hin liit­tyen vas­ta­si 50 hen­keä. Kyse­lys­tä kerä­tyis­tä vas­tauk­sis­ta koos­tet­tiin kak­si jut­tua Sim­puk­ka-leh­teen. Jut­tui­hin voit tutus­tua alla ole­vien link­kien kaut­ta:

Lah­ja­so­lu­per­heet toi­vo­vat tukea lähei­sil­tään. Sim­puk­ka 4/2019.

Tur­val­li­nen avoi­muus lah­ja­so­lu­per­heen hyvin­voin­nin tuke­na. Sim­puk­ka 1/2020.