Lahjasolutaustaiset aikuiset

Lah­ja­so­lu­hoi­to­ja on toteu­tet­tu Suo­mes­sa jo 1940-luvul­ta läh­tien lah­joi­te­tuil­la siit­tiöil­lä. 1970-luvul­la siit­tiöi­den pakas­tus­käy­tän­tö­jen kehi­tyt­tyä lah­ja­siit­töil­lä toteu­te­tut hedel­möi­tys­hoi­dot kau­pal­lis­tui­vat ja niis­tä tuli ylei­sem­pi hoi­to­muo­to mie­hes­tä joh­tu­vaan lapsettomuuteen.

Lah­ja­mu­na­so­luil­la ja luo­vu­te­tuil­la alkioil­la on hoi­to­ja Suo­mes­sa toteu­tet­tu 1990-luvul­ta läh­tien. Ensim­mäi­nen lah­ja­mu­na­so­luil­la alkun­sa saa­nut lap­si syn­tyi Suo­mes­sa vuon­na 1991 ja lah­ja-alkiol­la alkun­sa saa­nut vuon­na 1995. Lisää hedel­möi­tys­hoi­to­jen his­to­rias­ta voi lukea Hel­mi­nau­ha-hank­keen sivuil­ta: Hoi­to­jen historia.

Lah­ja­so­luil­la alkun­sa saa­nei­den mää­rää ei Suo­mes­sa täy­sin tie­de­tä, mut­ta hei­tä arvioi­daan ole­van vähin­tään 10 000. Nyky­ään hoi­doil­la syn­tyy noin 500 las­ta vuo­sit­tain, mää­rät ovat kas­vus­sa (THL, hedel­möi­tys­hoi­to­ti­las­to). Lah­jas­mu­na­so­lu­hoi­to­jen osal­ta tilas­toin­tia on teh­ty vuo­des­ta 1996 läh­tien ja luo­vu­te­tuil­la siit­tiöil­lä ja alkioil­la teh­dyis­tä hoi­dois­ta vuo­des­ta 2001 läh­tien

Hedel­möi­tys­hoi­to­ja sää­del­lään hedel­möi­tys­hoi­to­lail­la, joka astui Suo­mes­sa voi­maan vuon­na 2007, lisä­tie­toa hedel­möi­tys­hoi­to­lais­ta.

Turkoosi tausta, naishenkilö valkisessa kauluspaidassa, osa kasvoista ja olkapäästä sameana.

Lahjasolutaustasta tiedon saaminen aikuisena 

Suo­mes­sa ja ulko­mail­la elää täl­lä het­kel­lä usei­ta lah­ja­so­luil­la alkun­sa saa­nei­ta aikui­sia, jot­ka eivät tie­dä taus­tas­taan. Moni ennen hedel­möi­tys­hoi­to­la­kia Suo­mes­sa lah­ja­so­luil­la alkun­sa saa­nut saa tie­tää taus­tas­taan vas­ta aikui­se­na tai tei­ni-ikäi­se­nä. Tämä ei ole oikein, vaan tie­to lah­ja­so­lu­taus­tas­ta ehdot­to­mas­ti kuu­luu lah­ja­so­lu­taus­tai­sel­le. Jokai­sel­la lah­ja­so­luil­la alkun­sa saa­neel­la on oikeus kas­vaa tie­toon taus­tas­taan koko elä­män­sä ajan.

Joi­den­kin lah­ja­so­lu­taus­tais­ten koh­dal­la tie­don ker­too oma van­hem­pi tai joku lähei­nen, joka tie­tää lah­ja­so­lu­jen käy­tös­tä. Osal­le tie­to lah­ja­so­lu­taus­tas­ta tulee yllät­täen ilmi DNA-tes­til­lä, joka on saa­tet­tu teh­dä mie­len­kiin­nos­ta omaa geneet­tis­tä taus­taa ja suku­juu­ria koh­taan. Sai tie­don sit­ten oman van­hem­man, jon­kun lähei­sen ker­to­ma­na tai DNA-tes­til­lä, on tie­to lah­ja­so­lu­taus­tas­ta usein yllätys.

Kaikki tunteet ja ajatukset sallittu

Aikui­se­na saa­tu tie­to omas­ta lah­ja­so­lu­taus­tas­ta ymmär­ret­tä­väs­ti häm­men­tää ja aiheut­taa monen­lai­sia, ris­ti­rii­tai­sia­kin tun­tei­ta. On luon­nol­lis­ta olla tie­dos­ta ymmäl­lään, se voi tun­tua epä­to­del­li­sel­ta ja vai­keal­ta käsit­tää. Osa lah­ja­so­lu­taus­tai­sis­ta on kuvan­nut tilan­net­ta kuin kat­soi­si omas­ta elä­mäs­tä ker­to­vaa elo­ku­vaa. On ymmär­ret­tä­vää, että asian pro­ses­soin­ti vie aikaa ja pro­ses­sin aika­na tie­to lah­ja­so­lu­taus­tas­ta saa eri ihmi­sil­lä eri­lai­sia merkityksiä.

Van­hem­pien tai van­hem­man rat­kai­su sala­ta lah­ja­so­lu­taus­ta saa aiheut­taa monia haas­ta­via ja vai­keil­ta tun­tu­via tun­tei­ta, kuten vihaa, suut­tu­mus­ta, pet­ty­mys­tä ja surua. On ymmär­ret­tä­vää, että lah­ja­so­lu­taus­tan pal­jas­tu­mi­nen tun­tuu han­ka­lal­ta ja se voi hor­jut­taa perus­tur­val­li­suu­den tun­net­ta. Ris­ti­rii­tai­set ja pet­ty­myk­sen tun­teet ovat luon­nol­li­sia, kos­ka itseä kos­ke­van mer­kit­tä­vän tie­don ovat salan­neet kaik­kein lähei­sim­mät ihmi­set, joi­hin on aja­tel­lut voi­van­sa luottaa.

Osa lah­ja­so­lu­taus­tai­sis­ta on ennen tie­don saa­tu­aan saat­ta­nut poh­tia, että omas­sa per­hees­sä ja per­he­suh­teis­sa on jotain eri­kois­ta, jotain selit­tä­mä­tön­tä. Jot­kut ovat voi­neet kokea, ettei­vät kuu­lu omaan per­hee­seen tai ovat ihme­tel­leet mik­si ovat niin eri näköi­siä tai oloi­sia kuin muut per­heen­jä­se­net. Tie­to lah­ja­so­lu­taus­tas­ta voi täl­löin antaa seli­tyk­siä omiin poh­din­toi­hin ja tun­tua jopa helpottavalta.

Tie­to sii­tä, ettei jaa samo­ja gee­ne­jä toi­sen tai molem­pien van­hem­pien kans­sa vai­kut­taa lah­ja­so­lu­taus­tai­siin eri tavoin. Toi­sil­le tie­to voi olla hel­po­tus. Moni on myös kuvan­nut, että koko elä­män­ta­ri­naan­sa tut­kii ja kat­se­lee uusin sil­min. Aluk­si voi näh­dä lah­ja­so­lu­taus­tan vai­kut­ta­van hyvin moneen osa-alu­ee­seen omas­sa elä­mäs­sä, ja sen voi näh­dä selit­tä­vän monia asioita. 

Lahjasolutaustasta tiedon saaminen voi aiheuttaa kriisin

Lah­ja­so­lu­taus­tas­ta tie­don saa­mi­nen tei­ni-ikäi­se­nä tai aikui­se­na voi ymmär­ret­tä­väs­ti hor­jut­taa perus­tur­val­li­suu­den tun­net­ta, kos­ka itsel­tä on salat­tu mer­kit­tä­väs­ti omaan iden­ti­teet­tiin vai­kut­ta­vaa tie­toa. Joi­den­kin koh­dal­la tie­don saa­mi­nen voi aiheut­taa krii­sin, jos­sa näyt­täy­ty­vät alla kuva­tut krii­sin vai­heet. Koke­muk­set voi­vat vaih­del­la yksi­löl­li­ses­ti, eivät­kä krii­sin vai­heet vält­tä­mät­tä ete­ne line­aa­ri­ses­ti. Voi myös olla niin, että lah­ja­so­lu­taus­tan ja sii­hen liit­ty­vien asioi­den suh­teen alkaa olla sinut, mut­ta jokin uusi tie­to, kuten lah­ja­si­sa­ruk­sen löy­ty­mi­nen voi palaut­taa takai­sin johon­kin krii­sin vaiheeseen.

 
Shokkivaihe
  • Shok­ki­vai­he alkaa heti krii­sin lau­kais­seen tilan­teen jäl­keen. Shok­ki­vai­heen aika­na ihmi­nen ei kyke­ne vie­lä käsit­tä­mään krii­sin aiheut­ta­nut­ta tapah­tu­maa ja saat­taa jopa kiel­tää sen. Ihmis­ten tapa rea­goi­da täl­lai­siin tilan­tei­siin vaih­te­lee. Osa sok­ki­vai­het­ta elä­vis­tä lamaan­tuu täy­del­li­ses­ti, osa taas käyt­täy­tyy mekaa­ni­ses­ti ja sul­kee tun­teet pois. 

  • Sok­ki­vai­hee­seen saat­ta­vat liit­tyä tapah­tu­man kiel­tä­mi­nen, tun­tei­den pois­sul­ke­mi­nen, epä­to­del­li­nen ja ulko­puo­li­nen olo tai huu­ta­mi­nen, itku ja paniikki.

 
Reaktiovaihe
  • Shok­ki­vai­heen jäl­keen seu­raa reak­tio­vai­he, jon­ka aika­na ihmi­nen alkaa vähän ker­ras­saan koh­da­ta jär­kyt­tä­vän tapah­tu­man, ja yrit­tää muo­dos­taa käsi­tys­tä sii­tä ja sen merkityksestä.

  • Tun­teet voi­vat olla tus­kal­li­sia ja voi­mak­kai­ta, ja mie­lia­la voi vaih­del­la lai­das­ta laitaan.

  • Krii­sis­sä ole­va voi syyt­tää tapah­tu­nees­ta itse­ään tai mui­ta, rai­vo­ta ja viha­ta, olla itkui­nen ja seu­raa­vas­sa het­kes­sä helpottunut.

  • Usein koko keho rea­goi jär­ky­tyk­seen. Reak­tio­vai­hee­seen saat­taa liit­tyä pel­koa ja ahdis­tus­ta, itse­syy­tök­siä ja tar­vet­ta etsiä syyllisiä.

 
Käsittelyvaihe
  • Krii­sin käsit­te­ly­vai­hees­sa krii­sin aiheut­ta­nu­ta tapah­tu­maa ja tie­toa ale­taan ymmär­tää. Asi­aa ei enää kiel­le­tä, vaan sen käsi­te­tään ole­van muu­tok­si­neen ja mene­tyk­si­neen tot­ta. Ihmi­nen alkaa olla val­mis koh­taa­maan tapah­tu­man kaik­ki eri­lai­set tasot ja oman muut­tu­neen tilanteensa. 

  • Käsit­te­ly­vai­hees­sa vah­vis­tuu tar­ve puhua krii­sin aiheut­ta­nees­ta asias­ta ja syn­tyy tar­ve pukea tun­teet sanoik­si. Tapah­tu­neen tark­ka kuvai­lu ja poh­ti­mi­nen voi­vat edis­tää toi­pu­mis­ta. Asian käsit­te­lyä haas­taa se, ettei sil­le löy­dy sopi­via sanoja.

  • Kes­kus­te­lu ystä­vien tai läheis­ten kans­sa saat­taa hel­pot­taa ris­ti­rii­tais­ten tun­tei­den koke­mis­ta monen koh­dal­la. Tapah­tu­nut­ta voi käy­dä läpi itsel­le par­haal­ta tun­tu­val­la taval­la. Ver­tais­ten kans­sa kes­kus­te­le­mi­nen vah­vis­taa koke­mus­ta sii­tä, ettei ole tun­tei­den ja ajas­tus­ten kans­sa yksin. Muut koke­vat samaa ja ymmär­tä­vät mis­tä on kyse. 

  • Jokai­sel­la on omat tapan­sa käsi­tel­lä lah­ja­so­lu­tie­toa. Mah­dol­li­sia tapo­ja: asias­ta puhu­mi­nen, kir­joit­ta­mi­nen, tie­don hake­mi­nen ja aihees­ta luke­mi­nen. Kos­ka mie­li on kuor­mit­tu­nut, on n nor­maa­lia, että tähän vai­hee­seen saat­taa liit­tyä muis­ti- ja kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sia, ärty­nei­syyt­tä ja sosi­aa­li­sis­ta suh­teis­ta vetäytymistä.

 
Uudelleen suuntautuminen ja kasvu
  • Krii­sin uudel­leen suun­tau­tu­mi­sen vai­hees­sa tapah­tu­nut alkaa hil­jal­leen muut­tua osak­si elä­mää ja koke­mus­ta omas­ta itses­tä. Tapah­tu­nut voi jää­dä arvek­si, mut­ta sen kans­sa pys­tyy elä­mään, eikä se ole mie­les­sä jatkuvasti.

  • Aina välil­lä haas­ta­vat tun­teet voi­vat akti­voi­tua, mut­ta ne eivät hal­lit­se elä­mää joka het­ki. Tule­vai­suu­teen kyke­nee suun­tau­tu­maan luot­ta­vai­sin mie­lin ja luot­ta­mus elä­mään palautuu. 

Läh­de: Krii­sin vai­heet, Mie­li ry

Miksi vanhemmat ovat salanneet tiedon lahjasoluhoidoista?

Vanhempia on ohjeistettu olemaan puhumatta lapselle lahjasolutaustasta

Suo­mes­sa astui vuon­na 2007 voi­maan hedel­möi­tys­hoi­to­la­ki, johon on kir­jat­tu lah­ja­so­lu­hoi­doil­la alkun­sa saa­neen lap­sen oikeus saa­da täy­si-ikäi­se­nä tie­tää sukuso­lu­jen lah­joit­ta­jan hen­ki­löl­li­syys. Vie­lä 1990-luvul­la ja jopa 2000-luvul­la hedel­möi­tys­hoi­to­ja toteut­ta­vat ammat­ti­lai­set saat­toi­vat ohjeis­taa van­hem­mil­le, ettei hei­dän tar­vit­se tai tule ker­toa lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta lap­sel­leen. Lää­kä­rit ja hoi­ta­jat saat­toi­vat tode­ta, että tie­to voi­si olla lap­sel­le vahin­gol­lis­ta, ettei lap­si saa asi­aa kui­ten­kaan kos­kaan tie­tää tai että lah­joit­ta­jia ei saa­tai­si jos lap­sil­la oli­si jon­kin­lai­nen mah­dol­li­suus sel­vit­tää kuka sukuso­lu­jen lah­joit­ta­ja on.

Vanhemmilla ei ole sanoja puhumiseen, aiheesta on vaikea puhua 

Van­hem­mat jäi­vät pait­si ilman tukea ja tie­toa lap­sel­le lah­ja­so­lu­taus­tas­ta puhu­mi­sen suh­teen, hei­tä jopa ohjeis­tet­tiin salaa­maan koko asia ja jat­ka­maan elä­mään­sä kuin koko lah­ja­so­lu­hoi­toa ei oli­si kos­kaan toteutettu.Vanhemmilla ei ollut sano­ja ja tai­toa puhua lap­sel­leen hänen lah­ja­so­lu­taus­tas­taan. Moni van­hem­pi jäi myös yksin tahat­to­man lap­set­to­muu­den koke­muk­sen kans­sa, kos­ka koke­muk­ses­ta oli  vai­kea puhua edes lähei­sim­mil­le ihmisille. 

Huoli siitä, että tieto järkyttää, sekoittaa, hämmentää lasta, ja että se tulisi lapselle shokkina

Moni ennen hedel­möi­tys­hoi­to­la­kia lah­ja­so­luil­la van­hem­mak­si tul­lut on voi­nut aja­tel­la, että tie­to lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta, sukuso­lu­jen lah­joit­ta­jas­ta ja geneet­ti­ses­tä kat­kok­ses­ta toi­seen tai molem­piin van­hem­piin voi­si jol­lain taval­la jär­kyt­tää las­ta tai lap­si ei osai­si käsi­tel­lä asi­aa. Van­hem­mat eivät myös­kään ole osan­neet aja­tel­la, miten lap­sel­le oli­si voi­nut puhua lah­ja­so­lu­taus­tas­ta eri ikä­vai­heis­sa, mitä sano­ja oli­si voi­nut käyt­tää ja miten vas­ta­ta lap­sen kysymyksiin.

Van­hem­mil­la on voi­nut olla huo­li sii­tä, että tie­to lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta vai­kut­tai­si nega­tii­vi­ses­ti lap­si-van­hem­pi­suh­tee­seen, että lap­si ei rakas­ta van­hem­paan­sa tai että lap­si jopa hyl­käi­si van­hem­pan­sa johon hänel­lä ei ole geneet­tis­tä yhteyttä. 

Vanhemmat kokevat, että on liian myöhäistä

Ne van­hem­mat, jot­ka eivät ole ker­to­neet lap­sel­leen hänen lah­ja­so­lu­taus­tas­taan lap­suu­des­sa, saat­ta­vat myö­hem­min aja­tel­la, että aikui­se­na tie­don ker­to­mi­nen oli­si lii­an myö­häs­tiä. Salaa­mis­ta on voi­tu perus­tel­la myös sil­lä, että asias­ta puhu­mi­sel­le ja ker­to­mi­sel­le ei ole löy­ty­nyt sopi­vaa aikaa ja ajankohtaa.

Ymmärtämättömyys lapsen tarpeista

Tie­to lah­ja­so­lu­taus­tas­ta kuu­luu lap­sel­le ja on tär­ke­ää, että lap­si saa kas­vaa tie­toon taus­tas­taan koko elä­mäns­tä ajan - näin van­hem­pia nyky­ään ohjeis­te­taan jo ennen kuin lah­ja­so­lu­hoi­to­ja aloi­te­taan. Aina ei kui­ten­kaan ole ollut näin ja osin tämä on joh­tu­nut niin ammat­ti­lai­setn kuin van­hem­pien­kin ymmär­tä­mät­tö­myy­des­ta lap­sen tar­peis­ta ja sii­tä, että lap­sen kehi­tyk­sen kan­nal­ta on erit­täin tär­ke­ää, että lap­sel­la on käy­tös­sään kaik­ki mah­dol­li­nen omaa iden­ti­teet­tiä ja bio­lo­gis­ta taus­taan­sa kos­ke­va tieto.

Erilaiset salaamisen tai kertomisen tasot:

  1. Aio­taan ker­toa mut­ta ei ker­ro­ta. Van­hem­mal­la tai van­hem­mil­la on aja­tus sii­tä, että lap­sel­le tuli­si ker­toa hänen taus­tas­taan ja vah­va aiko­mus puhua sii­tä, mut­ta syy­tä tai toi­ses­ta lap­sel­le ei ole ker­rot­tu hänen lahjasolutaustastaan.

  2. Ker­ro­taan jotain, mut­ta ei kaik­kea. Van­hem­mat ovat saat­ta­neet ker­toa lap­sel­le, että hän on ollut hyvin toi­vot­tu, että lap­sen saa­mi­nen ei ollut help­poa ja että he ovat käy­neet lap­set­to­muus­hoi­dois­sa. Van­hem­mat ovat kui­ten­kin jät­tä­neet ker­to­mat­ta, että hedel­möi­tys­ho­dois­sa käy­tet­tiin lah­joi­tet­tu­ja sukusoluja.

  3. Ker­ro­taan lap­sel­le, mut­ta ei muil­le ja lap­sel­le myös sano­taan, ettei hän saa ker­toa muil­le. Lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta on oltu avoi­mia oman per­heen sisäl­lä, mut­ta asias­ta ei puhu­ta per­heen ulko­puo­li­sil­le hen­ki­löil­le, ei edes lähi­su­ku­lai­sil­le tai muil­le lähei­sil­le. Lap­sel­le tode­taan, ettei hän saa ker­toa asias­ta per­heen ulko­puo­li­sil­le hen­ki­löil­le. Näin lap­sen lah­ja­so­lu­taus­tas­ta tulee per­heen sisäi­nen salai­suus, jota lap­sen­kin tulee ylläpitää.

  4. Ker­ro­taan lap­sel­le ja ollaan lap­sen käy­tet­tä­vis­sä. Par­haim­mil­laan van­hem­pi tai van­hem­mat toi­mi­vat niin, että lah­ja­so­lual­kui­sel­le lap­sel­le puhu­taan hänen lah­ja­so­lu­taus­tas­taan ja ovat asian suh­teen lap­sen käy­tet­tä­vis­sä. Lap­sen kysy­myk­siin vas­ta­taan, ollaan val­mii­ta poh­ti­maan eri­lai­sia kysy­myk­siä lap­sen kans­sa ja lap­sen kaik­ki tun­teet sallitaan.

Läh­de: Modern Fami­lies, Golom­bok Susan, 2015.

Lahjasolutaustainen, et ole kokemuksesi kanssa yksin!

Moni lah­ja­so­luil­la alkun­sa saa­nut aikui­nen saa tie­don taus­tas­taan vas­ta tei­ni-ikäi­se­nä tai aikui­se­na. On tär­ke­ää, että tie­don kans­sa ei jää yksin, vaan hakeu­tuu ver­tais­tuen pariin. Ver­tais­ten kans­sa kes­kus­te­le­mi­nen on tuot­ta­nut monel­le lah­ja­so­lu­taus­tai­sel­le ymmär­rys­tä oman koke­muk­sen suh­teen. Kun huo­maa, että moni on koke­nut, aja­tel­lut ja tun­te­nut samo­ja asioi­ta lah­ja­so­lu­tie­don saa­tu­aan on hel­pom­pi olla oman koke­muk­sen­sa kanssa. 

 
Lahjasolutaustaisten aikuisten vertaistapaamiset

Lah­ja­so­lu­taus­tais­ten aikuis­ten ver­tais­ryh­män tapaa­mi­set ovat luot­ta­muk­sel­li­sia ja ryh­mää ohjaa kou­lu­tet­tu ver­tais­toi­mi­ja, joka huo­leh­tii ryh­män tur­val­li­suu­des­ta. Kai­kil­la osal­lis­tu­jil­la on koko tapaa­mi­sen ajan kame­ra pääl­lä. Ryh­mäs­sä jokai­nen saa ker­toa omas­ta tari­nas­taan sen ver­ran kuin itses­tä tun­tuu sopi­val­ta. Ver­tais­ten kans­sa tie­dät, että et ole koke­muk­se­si kans­sa yksin! 

Jos sinul­la herää jotain kysyt­tä­vää ryh­män tapaa­mi­seen liit­tyen, voit lait­taa säh­kö­pos­tia ryh­män ver­tais­toi­mi­jal­le. Ryh­män tapaa­mi­seen ei tar­vit­se ilmoit­tau­tua etu­kä­teen. Ryh­män säh­kö­pos­ti: lahja.helminauha@gmail.com

Lisä­tie­toa ver­tais­ryh­mäs­tä ja tapaa­mis­ten muut ajan­koh­dat löy­dät tääl­tä: Ver­tais­tu­kea lah­ja­so­lu­taus­tai­sil­le aikuisille

 
Lahjasolutaustaisten yksityinen Facebook-ryhmä

Lah­ja­so­lu­taus­tai­sil­le on myös ole­mas­sa yksi­tyi­nen Face­book-ryh­mä. Löy­dät sen haul­la: Lah­ja­so­lual­kui­set ja voit pyy­tää liit­ty­mis­tä ryh­mään. Kes­kus­te­lut ovat luottamuksellisia.

Liity jäseneksi

Ota yhteyttä