Q & A

Helminauha-hankkeelle esitettyjä
lahjasoluteemaisia kysymyksiä

Pohdintoja lapsen lahjasolutaustasta

Miten lapseen vaikuttaa lahjasolutaustasta kertominen ja miten se kannattaisi tehdä?  Kuinka lahjasolutustasta kannattaisi kertoa lapselle?

Lah­ja­so­lu­taus­tas­ta tulee puhua lap­sel­le aivan vau­vas­ta saak­ka, niin että lap­si kas­vaa tie­toon koko elä­män­sä ajan. Täl­löin lah­ja­so­lu­taus­ta on luon­nol­li­nen osa lap­sen omaa ja per­heen yhteis­tä tari­naa, eikä lap­si muis­ta aikaa, jol­loin hän ei ole tien­nyt asias­ta. Vau­van kans­sa on help­po har­joi­tel­la itsel­leen sopi­vaa tapaa ja sopi­via sano­ja, joil­la puhua lah­ja­so­lu­taus­tas­ta, sil­lä vau­va ei esi­tä lisä­ky­sy­myk­siä. Lap­sel­le on tär­keä tuo­da esiin, että hän on ollut hyvin toi­vot­tu ja van­hem­pi tai van­hem­mat ovat hyvin onnel­li­sia, että ovat saa­neet juu­ri tämän lap­sen. Lah­ja­so­lu­taus­tas­ta puhu­mi­nen lap­sen ikä­vai­hei­den mukaan on kuvat­tu­na Hel­mi­nau­ha-hank­keen sivuil­la.  

Lahjasolulapsitermi lapsen kuullen. Onko hyväksi lapselle? Onko hyväksi vastaavasti, kun jos puhutaan adoptiolapsesta lapsen kuullen? 

Lah­ja­so­lu­lap­si sopii ter­mi­nä käy­tet­tä­väk­si sil­loin, kun ter­mi sopii tilan­tee­seen, esi­mer­kik­si lah­ja­so­lu­las­ten van­hem­pien per­he­val­men­nuk­ses­sa ja Hel­mi­nau­ha-hank­keen verk­ko­si­vuil­la tätä ter­miä käy­te­tään, kun puhu­taan lah­ja­so­lu­taus­tai­sis­ta lap­sis­ta. Lah­ja­so­lu­taus­tais­ta las­ta tai adop­tion kaut­ta per­hee­seen tul­lut­ta las­ta har­vem­min kut­su­taan per­hees­sä ja arjes­sa tämän mukaan. Var­mas­ti jokai­nen van­hem­pi ajat­te­lee, että oma lap­si on suu­ri elä­män lah­ja ja lah­ja­so­lu­taus­tais­ten las­ten tie­de­tään pitä­vän sii­tä, että hei­tä kut­su­taan lah­jak­si, jota per­hee­seen on kovas­ti kai­vat­tu. Yksi­se­lit­teis­tä vas­taus­ta tähän ei ole, joten ter­min käyt­töä on hyvä poh­tia omas­sa per­hees­sä, miten se kuhun­kin per­hee­seen sopii ja mil­lai­siin tilan­tei­siin. On kui­ten­kin tär­keä muis­taa, että jokai­nen lap­si halu­aa olla ja on per­hees­sään se ihan taval­li­nen lap­si.  

Miten geenit vaikuttavat lapsen ja vanhemman keskinäiseen vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteeseen? Esim. temperamenttihan periytyy.

Tem­pe­ra­ment­ti on jos­sain mää­rin periy­ty­vä omi­nai­suus, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta jokai­nen lap­si on oma iha­na yksi­lön­sä, johon van­hem­pi saa tutus­tua aivan uute­na ihmi­se­nä, oli sit­ten samaa gee­ni­pe­ri­mää tai ei. Tutus­tu­mi­nen omaan lap­seen ja oman lap­sen tapaan elää ja toi­mia on vält­tä­mä­tön­tä, jot­ta van­hem­pi ja lap­si oppi­vat yhtei­sen tavan vuo­ro­vai­kut­taa. Jaet­tu gee­ni­pe­ri­mä ei vält­tä­mät­tä hel­po­ta tätä tutus­tu­mis­ta ja yli­pää­tään eri tem­pe­ra­ment­tien yhteen­so­pi­vuut­ta on vai­kea arvioi­da. Tun­ne­ti­lan psy­ko­te­ra­peut­ti Mai­ju Toko­la on ker­to­nut haas­tat­te­lu­tut­ki­muk­ses­ta, jos­sa oli haas­ta­tel­tu mie­hiä, joi­den esi­koi­nen oli saa­nut alkun­sa lah­ja­siit­tiöi­den avul­la ja ICSI-hoi­to­jen kehit­ty­mi­sen myö­tä toi­nen lap­si sai alkun­sa hedel­möi­tys­hoi­doil­la omien siit­tiöi­den avul­la. Mie­het kuva­si­vat, ettei­vät he osan­neet toi­mia toi­sen lap­sen kans­sa yhtään sen parem­min, kuin esi­koi­sen kans­sa. Las­ta ei siis osaa tul­ki­ta vält­tä­mät­tä yhtään sen parem­min tai hel­pom­min, vaik­ka oli­si­kin sama gee­ni­pe­ri­mä. 

 
Miten esim. rakkaus lapseen eroaa tilanteissa, joissa lapsen kanssa jakaa samna geeniperimän? Tuleeko lapsi vanhempana pohtimaan tätä samaa asiaa eli sitä, onko häntä kyetty rakastamaan kuin geneettisesti omaa. 

Rak­kaus ja kiin­ty­mys­suh­de lap­seen eivät syn­ny geneet­ti­sen yhtey­den kaut­ta, vaan lap­sen ja van­hem­man väli­sen kiin­ty­mys­suh­teen eteen tulee teh­dä töi­tä. Lap­si ei arvo­ta van­hem­paan­sa sen mukaan, jaka­vat­ko he samat gee­nit, vaan lap­si kai­paa van­hem­mal­ta tar­pei­den­sa tyy­dyt­tä­mis­tä ja vil­pi­tön­tä rak­kaut­ta. Las­ta rakas­ta­va kat­se osoit­taa lap­sel­le kuin­ka tär­keä hän on van­hem­man mie­les­tä. Rakas­ta­van kat­seen kaut­ta lap­si muo­dos­taa itses­tään kuvaa tär­keä­nä ja mer­ki­tyk­sel­li­se­nä ihmi­se­nä, jon­ka arvo ei mää­ri­ty per­hees­sä gee­nien perus­teel­la. Hel­mi­nau­ha-hank­keen lah­ja­so­lu­las­ten van­hem­pien per­he­val­men­nuk­ses­sa tode­taan, että van­hem­muus on yhtä vai­ke­aa ja help­poa, vaik­ka lap­sen kans­sa jakai­si samat gee­nit.   

 
Miten läheiset suhtautuvat lapsen lahjasolutaustaan? Onko normaalia, että tätä miettii usein läheiskohtaamisissa?

On ymmär­ret­tä­vää, että läheis­ten koh­taa­mi­sis­sa lap­sen lah­ja­so­lu­taus­ta nousee mie­leen. Lähi­pii­rin kans­sa las­ten suh­teen tois­tu­vat usein kes­kus­te­lut sii­tä, kenen näköi­nen lap­si mah­taa olla ja kenel­tä lap­si on mah­dol­li­ses­ti peri­nyt jon­kin piir­teen. Pää­sään­töi­ses­ti läheis­ten suh­tau­tu­mi­nen lap­sen lah­ja­so­lu­taus­taan on posi­tii­vis­ta ja hyväk­sy­vää. Lähei­set saat­ta­vat toki tar­vi­ta hie­man aikaa asian poh­ti­mi­seen ja heil­lä voi olla tar­ve esit­tää aihees­ta lisä­ky­sy­myk­siä. Van­hem­pi tai van­hem­mat ovat lah­ja­so­lu­asioi­den suh­teen pal­jon pidem­mäl­lä kuin lähei­set ja sik­si hei­dän suh­tau­tu­mi­sen­sa tai kysy­myk­sen­sä saat­ta­vat toi­si­naan tun­tua ikä­vil­tä tai töke­röil­tä. Usein kysees­sä on kui­ten­kin puh­das ymmär­tä­mät­tö­myys, eikä niin­kään halu toi­mia ikä­väs­ti. On tär­keä huo­leh­tia sii­tä, että lähei­set eivät saa kom­men­teil­laan tai puheil­laan lou­ka­ta van­hem­paa tai las­ta, ja että täl­lai­siin tilan­tei­siin puu­tu­taan.   

 
Mitä pitäisi ottaa huomioon, ettei lahjasoluasiasta ei tule liian iso asia, mutta samalla ei unohdukaan?

Lah­ja­so­lua­sia on var­mas­ti iso asia ja saa­kin olla, mut­ta usein lap­si­per­heis­sä se jää arjen alle, eikä ole koko ajan mie­les­sä. Jos huo­maa, että lah­ja­so­lua­sia kui­ten­kin on koko ajan mie­les­sä, on hyvä poh­tia, mikä sii­nä mie­ti­tyt­tää ja mitä itse voi teh­dä sen eteen, ettei asia vei­si lii­kaa huo­mio­ta. 

Asia tus­kin pää­see unoh­tu­maan, mut­ta sil­loin kun asia tulee mie­leen luon­te­vas­ti, se on myös hyvä het­ki ottaa asia puheek­si lap­sen kans­sa ja poh­tia sitä yhdes­sä.

 
Missä vaiheessa sitä lopettaa omien piirteiden etsimisen lapsesta, jos lapsen ja vanhemman välillä on geneettinen katkos (lapsi ei ole geneettisesti oma)?

Lah­ja­so­lu­lap­si on aina oma lap­si, vaik­ka van­hem­man ja lap­sen välil­lä oli­si­kin geneet­ti­nen kat­kos. Lah­ja­so­lu­taus­tai­sel­la lap­sel­la ja van­hem­mal­la näyt­täy­tyy yhtei­sen ele­tyn elä­män kaut­ta saman­kal­tai­sia piir­tei­tä esi­mer­kik­si käyt­täy­ty­mi­sen, toi­min­nan, ilmei­den ja elei­den kaut­ta, myös yhtei­nen arvo­maa­il­ma siir­tyy lap­sel­le van­hem­man toi­min­nan kaut­ta. Moni lah­ja­so­luil­la lap­sen saa­nut geneet­ti­sen kat­kok­sen lap­seen omaa­va van­hem­pi ker­too, että saat­taa sil­ti näh­dä lap­ses­sa omia piir­tei­tään myös ulkoi­ses­ti. Lap­sen näke­mi­nen oma­na arvok­kaa­na ja uniik­ki­na itse­nään on tär­ke­ää ja tämä voi aut­taa sii­nä, ettei lap­ses­ta etsi omia piir­tei­tään. 

“Mitä iki­nä odo­tat lap­sel­ta­si, unoh­da se. Anna lap­se­si olla oma per­soo­nan­sa. Älä iki­nä ver­taa hän­tä omaan fan­ta­si­aa­si lap­ses­ta. Tämä ohje kos­kee kaik­kia per­hei­tä.” (Kra­mer & Cahn 2014, 95) 

 
Voiko lapsi kokea, että lahjasolujen lahjoittaja on hylännyt hänet?

Lap­si ei koe asi­aa niin, että lah­ja­so­lu­jen lah­joit­ta­ja oli­si omia sukuso­lu­jaan lah­joit­ta­mal­la hylän­nyt hänet. Lap­si ei koe itse­ään hylä­tyk­si, kun hän saa kas­vaa tie­toon lah­ja­so­lu­taus­tas­taan ja van­hem­pi tuo asian esiin niin, että hän on toi­vo­nut las­ta kovas­ti. Puhu­mat­to­muus ja asian salaa­mi­nen ovat asioi­ta, joi­den tie­de­tään tut­ki­mus­ten mukaan louk­kaa­van lap­sia syväs­ti.  

 
Miten pitkä lapsettomuus mahdollisesti vaikuttaa vanhemmuuteen?

Tahat­to­man lap­set­to­muu­den ja pit­kän lap­si­toi­veen tie­de­tään vai­kut­ta­vaan van­hem­mu­teen niin, että van­hem­muus on tie­toi­sem­paa. Lah­ja­so­lu­taus­tai­sen lap­sen van­hem­pi miet­tii tie­toi­sem­min omaa van­hem­muut­taan esi­mer­kik­si val­mis­tau­tues­saan omaan tapaan­sa puhua lap­sen kans­sa lah­ja­so­lu­taus­tas­ta. Taha­ton lap­set­to­muus on monel­le hyvin rank­ka koke­mus ja van­hem­mat ovat tuo­neet esiin, että koke­mus aut­taa jak­sa­maan aika-ajoin rank­kaa­kin lap­si­per­hear­kea, kun muis­taa kuin­ka pit­kä ja toi­vei­den täyt­tä­mä mat­ka van­hem­muu­teen on kul­jet­tu. Taha­ton lap­set­to­muus ei kui­ten­kaan sai­si estää van­hem­paa tun­te­mas­ta väsy­mys­tä tai olla pyy­tä­mät­tä apua arjes­saan sen vuok­si, että las­ta on toi­vot­tu kau­an. Monet lap­set­to­muu­den jäl­keen van­hem­mak­si tule­vat saat­ta­vat tun­tea syyl­li­syyt­tä ja ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta, kun lap­si­per­hear­ki tun­tuu ras­kaal­ta ja väsyt­tä­väl­tä. Siru Leh­to on tut­ki­nut äitiyt­tä tahat­to­man lap­set­to­muu­den koke­muk­sen jäl­keen ja tut­ki­muk­ses­sa tode­taan, että äitien yli­suo­rit­ta­mi­nen ja itsel­tään pal­jon vaa­ti­mi­nen voi­vat joh­taa uupu­mi­seen ja per­hei­den hyvin­voin­nin vähen­ty­mi­seen, min­kä vuok­si van­hem­mil­le on tär­ke­ää tar­jo­ta tukea ja apua lap­sen syn­ty­män jäl­keen. 

 

Kysymyksiä lahjasoluhoidoista

 
Miten voi valmistautua lahjasoluhoitojen aloittamiseen?

Lah­ja­so­luil­la teh­tä­viin hedel­möi­tys­hoi­toi­hin val­mis­tau­tu­mi­nen itsel­li­se­nä tai puo­li­son kans­sa on hyvin yksi­löl­li­nen pro­ses­si, johon vai­kut­ta­vat hen­ki­lön aiem­mat koke­muk­set ja esi­mer­kik­si aiem­mat hedel­möi­tys­hoi­dot omil­la soluil­la. Par­hai­ten lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin val­mis­tau­tu­mi­ses­sa aut­ta­vat tapaa­mi­set lah­ja­so­lu­neu­von­taa teke­vän ammat­ti­lai­sen kans­sa sekä lah­ja­so­lu­hoi­to­pro­ses­sis­sa muka­na ole­van hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan kuten hoi­ta­jien ja lää­kä­rei­den kans­sa käy­dyt kes­kus­te­lut. Hel­mi­nau­han ver­tais­ryh­mis­sä ja verk­ko­ver­tais­tuen avul­la on mah­dol­lis­ta vaih­taa aja­tuk­sia samas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­vien kans­sa sekä nii­den kans­sa, jot­ka ovat jo käy­neet läpi lah­ja­so­lu­hoi­to­ja.

Kuinka monta kertaa parit yleensä käyvät lahjasoluhoidoissa? Lopettavatko he tiettyyn määrään tai jatkavatko tietyn määrän kertoja, ja mitkä ovat syyt näihin?

Hoi­to­jen mää­rät ovat hyvin yksi­löl­li­siä ja kes­kiar­voa mää­ris­tä on hyvin vai­kea sanoa. Lah­ja­so­lu­hoi­to­jen mää­riin vai­kut­ta­vat hen­ki­lön tai paris­kun­nan talou­del­li­set, hen­ki­set ja fyy­si­set resurs­sit. Eli onko talou­del­li­ses­ti mah­dol­lis­ta jat­kaa hoi­to­ja pit­kään, onko se mie­len jak­sa­mi­sen kan­nal­ta mah­dol­lis­ta ja miten eten­kin hoi­to­jen koh­tee­na ole­van hen­ki­lön keho kyke­nee otta­maan vas­taan rank­ko­ja hoi­to­ja.

Tahaton lapsettomuus, lahjasoluhoidot ja niihin liittyvien tunteiden käsittely

 
Miten käsitellä lapsettomuuteen liittyviä vaikeita tunteita kuten vihaa, ahdistusta, epäoikeudenmukaisuutta ja suuttumusta?

Ikä­vien tun­tei­den käsit­te­lys­sä ja ilme­ne­mi­ses­sä on hyvä muis­taa, että tun­teet ja tun­ne­reak­tiot mene­vät ohi ja tun­tei­ta on tär­keä oppia sie­tä­mään, mut­ta myös pääs­tä­mään niis­tä irti. Tun­tei­ta on hyvä nime­tä ja tun­nis­taa, eikä nii­tä ole tar­peen yrit­tää vält­tää. Tun­tei­den käsit­te­lys­sä mei­tä aut­ta­vat yksi­löl­li­set tavat ja tär­kein­tä on löy­tää se itsel­le toi­mi­va tapa, joka hel­pot­taa vai­kei­den tun­tei­den kans­sa elä­mis­tä. Useim­pia aut­taa nii­den ääneen sano­mi­nen ja koke­mus sii­tä, että tun­teil­le on tilaa ja että ne hyväk­sy­tään sel­lai­se­naan. Hyvin vai­kei­den tun­tei­den kuten kat­ke­ruu­den koh­dal­la voi poh­tia, miten kysei­nen tun­ne pal­ve­lee minua ja mikä aut­tai­si minua pääs­tä­mään irti tuos­ta voi­mia vie­väs­tä tun­tees­ta. Jos vai­keat tun­teet alka­vat hal­li­ta omaa elä­mää ja kuor­mit­taa miel­tä lii­kaa sekä vai­kut­ta­maan toi­min­ta­ky­kyyn, on sil­loin hyvä hakea ammat­tia­pua nii­den käsit­te­lyyn. 

 
Miten suunnata katsetta tulevaan, jos hoidot päättyvät tuloksettomina?

Taha­ton lap­set­to­muus on koke­muk­se­na rank­ka niin psyyk­ki­ses­ti, kuin kehol­li­ses­ti. Mie­lel­le lap­set­to­muus on ras­kas­ta kuu­kausit­tain tois­tu­van toi­von ja pet­ty­myk­sen vaih­te­lun vuok­si, kehol­li­ses­ti koke­mus on ras­kas eri­lai­sis­ta hor­mo­naa­li­sis­ta hoi­dois­ta joh­tuen. Moni kokee, että keho pet­tää kan­ta­jan­sa tois­tu­vas­ti. Tulok­set­to­mien hedel­möi­tys­hoi­to­jen jäl­keen lap­si­haa­vees­ta luo­pu­mi­nen tar­koit­taa monel­le elä­män tär­keim­mäs­tä toi­vees­ta luo­pu­mis­ta. Täl­löin on tär­keä löy­tää uusia mer­ki­tyk­siä elä­mään. Sii­nä aut­taa aika, tahat­to­man lap­set­to­muu­den käsit­te­ly itsel­le sopi­val­la taval­la ja omien arvo­jen kir­kas­ta­mi­nen. Kat­ke­roi­tu­mi­nen on yleis­tä, eikä sitä vält­tä­mät­tä voi täy­sin vält­tää, eikä tar­vit­se­kaan. Kat­ke­roi­tu­mi­sen tun­net­ta on tär­keä käsi­tel­lä ja poh­tia voi­si­ko sii­tä pääs­tää irti, kun huo­maa, ettei tun­ne enää pal­ve­le itseä ja omaa elä­mää. Jos­kus on tär­keä hakea ammat­tia­pua esim. ter­veys­kes­kuk­sen, työ­ter­vey­den tai yksi­tyi­sen toi­mi­jan ammat­ti­lai­sel­ta. 

Läh­teet:

Hel­mi­nau­ha-hank­kees­sa kerät­ty koke­mus ja tut­ki­mus­tie­to

Tapaa­mi­nen Tun­ne­ti­lan psy­ko­lo­gi jap­sy­ko­te­ra­peut­ti Mai­ju Toko­lan kans­sa

Per­heyh­teis­kun­ta, Siru Leh­to, Lap­set­to­muus jät­tää pysy­vän jäl­jen. 

https://www.perheyhteiskunta.fi/2019/01/10/lapsettomuus-jattaa-pysyvan-jaljen/

Leh­to Siru, Äitiy­den raken­tu­mi­nen pit­kän lap­set­to­muu­den jäl­keen. Vii­tat­tu 13.3.2020, https://minedu.fi/documents/1410845/12479361/64+Siru+Lehto+Jyvaskylan+yliopisto.pdf

Kra­mer, W. & Cahn, W.  2013. Fin­ding Our Fami­lies. A First of its kind book for donor concei­ved people and their fami­lies. Ave­ry.

Facebook-live

Tun­ne­ti­lan kak­si lah­ja­so­lu­neu­von­taa teke­vää psy­kol­gia ja psy­ko­te­ra­peut­tia Riik­ka Airo ja Mai­ju Toko­la vas­taa­vat heil­le etu­kä­teen esi­tet­tyi­hin kysy­myk­siin täs­sä Face­book-live tal­tioin­nis­sa. Tal­tioin­ti on teh­ty 20.8.2018 ja kysy­myk­siä heil­le oli­vat etu­kä­teen esit­tä­neet lah­ja­so­lu­per­hei­den van­hem­mat.

https://www.facebook.com/simpukka.info/videos/315407962563117/

Ole meihin yhteydessä ja kysy lahjasoluteemasta!

Pyrim­me vas­taa­maan sinul­le par­haan tie­tä­myk­sem­me ja muil­ta amma­ti­lai­sil­ta kon­sul­toi­mam­me tie­don mukaan. Jaam­me kysy­myk­set ja vas­tauk­sen yleis­ta­soi­ses­ti täl­lä sivul­la myös muil­le aihees­ta kiin­nos­tu­neil­le.

 

Voit olla yhtey­des­sä yhtey­den­ot­to­lo­mak­keen kaut­ta tai suo­raan säh­kö­pos­til­la tai puhe­li­mit­se.

 

Piia Savio, han­ke­vas­taa­va

p.045 7873 5433/ piia@simpukka.info

Jen­ni Huh­ta­la, han­ke­suun­nit­te­li­ja

p. 040 5323010/ jenni@simpukka.info