Lapsen kehitys ja ikätasoinen puhuminen
0 - 1 -vuotias lapsi
Kehitystehtävinä läheisyys ja kiintyminen huolehtivaan aikuiseen ehdoitta.
Tarve suhteessa vanhempaan: Ole minun! Tarve saada suojaa, lämpöä ja ravintoa.
Pienen lapsen kanssa kaikki vuorovaikutus on tärkeää. Puheella ja kosketuksella lapselle voi ilmaista kuinka tärkeä, rakastettu, ihana, kauan odotettu ja toivottu lapsi on. Kun lapselle syntyy varhaisissa vuorovaikutussuhteissa perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus, se heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin ja rakentaa pohjan hyvälle itsetunnon ja minäkuvan kehittymiselle.
Lapsen kanssa voi katsella kuvakirjoja vauvan kasvusta mahassa. Voi kertoa vauvansiemenistä ja siitä, että äidin mahassa on vauvan koti. Vauvalle voi myös kertoa, miten moni ihminen on vaikuttanut siihen, että vauva on tullut maailmaan.
Jo tässä iässä harjoitellaan kehon osien tunnistamista. Vanhemman tehtävä on antaa nimet eri kehonosille. Vanhemman omien sanojen löytämistä ja asian luontevaa puheeksi ottamista voi harjoitella pienen lapsen kanssa ilman, että tarvitsisi vielä varautua vaikeisiin kysymyksiin.
2 - 3 -vuotias lapsi
Kehitystehtävänä: turvallisuus ja eteneminen tutkien maailmaa sopivan etäisyyden päästä vanhemmasta. Uhma ja tahtotunne rakentuvat.
Tarve suhteessa vanhempaan: Tahdon tahtoa! Testaa vanhempaa, asettaako vanhempi turvalliset rajat, vaikka tahdon ja uhmaan.
-
Lapsi alkaa ymmärtää sukupuolten välisiä eroja ja saattaa myös alkaa esittää kysymyksiä siitä, mistä vauvat tulevat. Lapselle voi kertoa asiasta, kun hän siitä kysyy tai aina, kun se muuten tulee luontevasti puheeksi. On tärkeää puhua lapsen ymmärtämillä sanoilla ja vastata siihen, mitä lapsi kysyy.
-
Lapselle voi lapsentasoisesti jatkaa jo vauvana aloitettua syntytarinaa, ja kertoa, että vauva tulee vauvasiemenestä, kasvaa mahassa kohdussa, tulee ulos äidin pimpin kautta. Asioiden kertomista helpottaa, että vanhempi löytää ja tunnistaa itselle sopivat sanat.
4 - 5 -vuotias lapsi
Kehitystehtävinä: kommunikaation, itsesäätelyn ja oman erillisyyden hahmottaminen.
Tarve suhteessa vanhempaan: kaipaa vastauksia loputtomiin kysymyksiin maailmasta ja elämästä, toiveena olla ihailun kohteena.
-
On utelias ja kiinnostunut erilaisista asioista. Lasta kiinnostavat vauvojen alkuperä ja sukupuolierot. Lapsi haluaa vastauksia ja perusteluja kysymyksiinsä. Perusohje on, että vastataan siihen, mitä lapsi kysyy mahdollisimman yksinkertaisesti.
-
Lapselle voi kertoa, että vauva kasvaa vauvan siemenestä äidin mahassa. Siemen voi mennä mahaan monella eri tavalla. Rakastelu on aikuisten tapa rakastaa ja tehdä vauvoja. Vauvan voi saada myös adoption, hedelmöityshoitojen/lahjasolujen avulla. Tähän kertomiseen voi saada apua lasten kirjoista. Kirjavinkkejä täältä
-
Osaa jo kysyä kysymyksiä syntytarinastaan, esimerkiksi: “Keneltä siemen on saatu? Voiko niitä saada lisää?”
-
On oma toimija ja osaa kertoa taustastaan ja puhua lahjoittajasta, kun vanhemmat ovat aloittaneet puhumisen varhain. Vanhempien on tässä vaiheessa hyvä alkaa pohtia, milloin tarina on lapsen oma ja milloin vanhemman. Miten puhua omasta tarinasta siten, että ei loukkaa lapsen omistajuutta omaan tarinaansa.
-
Osaa puhua lahjasolutaustastaan ilman, että hän täysin ymmärtää sen merkitystä. Lapsen kyky ymmärtää esimerkiksi lahjoittajan roolia tai omaa geneettistä taustaansa on rajoittunut.
Muistilista pienelle lapselle puhumiseen
Kerro totuus, ja niin paljon tietoa kuin lapsi tarvitsee.
Jätä yksityiskohdat myöhemmäksi lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Ikätasoisesta puhumisesta voi saada vinkkejä esimerkiksi lastenkirjoista.
Kuuntele ja rohkaise lasta kysymyksillä: Mitä luulet, että tapahtui seuraavaksi?
Kerro lapsellesi, miten tärkeää tämä tieto on sinulle ja huomioi lapsen kysymykset ja vastaukset tosissasi.
Pidä huolta, että lapsi ymmärtää, että asia ei ole salaisuus.
Rohkaise lasta esittämään kysymyksiä.
Palaa asiaan sopivissa tilanteissa ja varmista, että lapsi on ymmärtänyt mistä olette puhuneet.
Keskilapsuudessa, 6–12-vuotiaana
Kehitystehtävänä: kaverisuhteiden merkitys kasvaa, lapsi hakee vertaisuutta ja haluaa olla erillinen ja olemassa myös yksin.
Tarve suhteessa vanhempaan: kaipaa yksityisyyttä, mutta myös vanhemman läsnäoloa.
Lapset tulevat tietoisiksi erilaisuudesta. He voivat tunnetasolla kieltää olevansa erilaisia, tulla vihaisiksi asiasta tai liioitella sitä. Lapsi voi esimerkiksi itse painottaa, että hänellä on vain yksi äiti tai isä, tai vaieta lahjasolutaustasta täysin.
Lahjasolutaustaiset lapset voivat kokea, että heissä on jotain erilaista. Eri tavoilla ilmenevät häpeän ja kateuden tunteet ovat yleisiä, ja lapsen itsetunto voi laskea.
Lasten ongelmanratkaisukyky laajenee ja he ymmärtävät, että vanhemmilla on voinut olla muitakin mahdollisuuksia lapsen saamiseen. Lapsi voi kyseenalaistaa vanhempien aiemmat selitykset asiasta.
Lapsen käsitys perheestä muuttuu ja lapsi alkaa hahmottaa perhettään muutoinkin kuin esimerkiksi tunteiden kautta. Geneettinen tausta ja perimä tulevat mukaan perhekäsitykseen. Tämä voi synnyttää uusia kysymyksiä perheen muodostumisesta ja rakenteesta.
Kyky loogiseen ajatteluun kasvaa ja lapsi alkaa ymmärtää, että perheen tarinaan liittyy sukusolujen lahjoittaja/lahjoittajat.
Kyky ymmärtää asioita toisen ihmisen näkökulmasta ja empatiakyky kasvaa. Tämä auttaa lapsia käsitteellistämään vanhempiensa kohtaamia ongelmia ja niiden seurauksia.
Lapselle syntyy realistisempi käsitys lahjasolutaustastaan. Hän voi alkaa pohtia, mitä se tarkoittaa hänelle ja muille. Vanhempien tulee ymmärtää, että lapsen uteliaisuus alkuperäänsä kohtaan on luonnollista.
Avainasemassa on lapsen kuunteleminen ja lapsen kysymyksiin ikätasoinen vastaaminen esimerkiksi syntymästä, hedelmöittymisestä, yhdynnästä jne. Avoimen ja turvallisen ilmapiirin luominen on tärkeää.
Kouluikäiselle puhuttaessa huomioitavaa
Kertominen kannattaa aloittaa kertomalla monimuotoisista perheistä. Tästä lapsella on jo varmasti kokemusta.
Koulussa voidaan käsitellä sukulaisuussuhteita ja se voi olla hyvä hetki selittää lapselle asiaa. Tällöin myös opettajalle on hyvä kertoa asiasta, ettei lapsen kertoma tule hänelle yllätyksenä.
Lasten suhtautuminen asiaan vaihtelee. Osaan tieto ei vaikuta juuri lainkaan, osa voi suhtautua asiaan hyvinkin uteliaasti. Osa voi jo miettiä, onko hänellä mahdollisesti sisaruksia. Lasten kokemuksista voi lukea lisää täältä.
Kysymyksiä, joihin voit varautua:
Mitä on sperma/siittiöt/munasolu?
Miten siittiöt/munasolu on saatu ulos?
Miten solut on saatu äidin sisään?
Mikä/kuka lahjoittaja on?
Oletko tavannut lahjoittajaa?
Voinko tavata lahjoittajan?
Nuoruudessa
Kehitystehtävinä: erillisyys suhteessa omiin vanhempiin, mielen kuohunta, identiteetin ja omien arvojen rakentuminen. Lapsi alkaa tunnistaa kasvavansa ja huomaa muutoksia niin mielessään, kuin kehossaan. Kaipaa edelleen vanhemman silmissä pienenä olemista.
Tarve suhteessa vanhempaan: tarvitsee aikuisen ohjausta ja tukea, mutta haluaa myös itse kokeilla ja oppia erehdysten kautta.
Kyky abstraktiin ajatteluun ja ymmärrys omasta geneettisestä taustasta syvenee.
Kyky ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita vahvistuu, ja nuorella on mahdollisuus realistisempaan ja empaattisempaan ymmärrykseen vanhempiensa valinnoista. Yhteyksien tutkiminen geneettisiin juuriin ja taustan ymmärtäminen ovat osa tätä prosessia.
Identiteettikehitys voi tarkoittaa tiedon hankkimista tai yhteyden luomista geneettiseen taustaan. Nuori täydentää omaa syntytarinaansa ja liittää lahjasolutaustansa muihin osiin identiteettiään siten, että se asettuu omalle paikalleen elämässä. Aina tietoa taustasta ei ole ja nuori voi silloin kokea, että osa hänestä on pimennossa. Tämä ikäjakso on merkittävä kohta lahjasolutaustaisten nuorten elämässä. Toiset ohittavat asian, toiset vain ajattelevat sitä ja jotkut etenevät konkretiaan.
Nuorelle/aikuiselle kerrottaessa huomioitavaa
Kerro asiasta siten, että lapsesi ymmärtää, että asiassa ei ole mitään hävettävää.
Vahvista lapselle, että hän ei ole ainut lahjasoluilla alkunsa saanut. Lahjasolujen avulla syntyy vuosittain yli 500 lasta Suomessa, kaikkiaan heitä arvellaan olevan 10 000.
Pidä huolta, että lapsesi ymmärtää, että tämä tieto ei muuta sitä, mitä hän on: Hän on sama ihminen kuin tähänkin asti ja kuuluu samaan perheeseen kuin ennenkin.
Painota, että asia ei ole salaisuus ja hänellä on oikeus puhua asiasta, kenen kanssa hän haluaa.
Lapsella on oikeus tietää miksi salasit asian niin kauan. Älä kuitenkaan puolustele tekoasi, vaan ota siitä vastuu.
On tärkeää, että pahoittelet hänelle lahjasolutaustan salaamisen.
Lapsella on oikeus esittää kysymyksiä, kaivata lisää tietoa ja tuntea kaikkia mahdollisia tunteita, joita tieto hänessä herättää.
Ole lapsen käytettävissä lahjasolutaustasta kertomisen jälkeen. Älä jätä hän tiedon ja siihen liittyvien tunteiden kanssa yksin.
Palaa asiaan uudelleen sekä lupaa auttaa lastasi asian käsittelyssä, jos hän sitä toivoo.
Kysymyksiä, joihin voit varautua:
Miksi minulle ei ole kerrottu aiemmin?
Kuka muu tietää asiasta?
Millainen terveyshistoria minulla on?
Miksi päädyit/ päädyitte lahjasoluhoitoihin?
Voinko saada tietoa lahjoittajasta?
Voinko tavata lahjoittajan?
Ketkä muut ovat minulle geneettisesti sukua? Voinko löytää heitä?
