Itselliset äidit

Vanhemmaksi itsellisesti lahjasolujen avulla

Itsel­li­ses­ti äidik­si halua­va, on nai­nen, jol­la ei joko omas­ta toi­vees­ta tai toi­veis­ta huo­li­mat­ta ole kump­pa­nia. Itsel­li­sen nai­sen toi­vee­na on saa­da lap­si ja usein pää­tös ryh­tyä yksin hedel­möi­tys­hoi­toi­hin on syn­ty­nyt pit­käl­li­sen har­kin­nan tuloksena.

Itsel­li­set nai­set toteut­ta­vat lah­ja­so­lu­hoi­dot joko inse­mi­naa­tion avul­la, jol­loin käy­tös­sä ovat lah­joi­te­tut siit­tiöt tai koe­put­ki­he­del­möi­tys­hoi­to­jen eli IVF:n avul­la, jol­loin käy­tös­sä ovat lah­joi­te­tut siit­tiöt ja nai­sen omat muna­so­lut, tai mah­dol­li­ses­ti lah­joi­te­tut muna­so­lut. Inse­mi­naa­tio on yleen­sä ensim­mäi­nen hoi­to­muo­to, jos­ta itsel­li­set nai­set aloit­ta­vat, jos heil­lä ei ole hedel­mäl­li­syy­teen vai­kut­ta­vaa sai­raut­ta tai hedel­mäl­li­syy­den ale­ne­maa esi­mer­kik­si muna­so­lu­jen tuo­tan­non vähyy­den tai puut­tu­mi­sen vuok­si. Koe­put­ki­he­del­möi­tys­hoi­dot ovat inse­mi­naa­tioi­ta tehok­kaam­pia hoi­to­ja ja ne tule­vat kysee­seen ellei ras­kaus ala inse­mi­naa­tioi­den avul­la. IVF-hoi­toa ja lah­joi­tet­tu­ja muna­so­lu­ja tar­vi­taan sil­loin kun nai­nen ei tuo­ta omia muna­so­lu­ja esim. sai­rau­den tai kor­kean iän vuok­si. Lah­ja­so­lu­hoi­to­jen tar­kem­pi pro­ses­si on kuvat­tu­na tääl­lä.

Itsel­li­set nai­set voi­vat käy­dä hedel­möi­tys­hoi­dois­sa yksi­tyi­sel­lä kli­ni­kal­la tai hedel­möi­tys­hoi­to­ja tar­joa­van yli­opis­to­sai­raa­lan (HUS, TAYS, TYKS, OYS, KYS) lap­set­to­muus­po­lil­la. Jul­ki­sel­la sek­to­ril­la itsel­li­set nai­set ovat saa­neet hedel­möi­tys­hoi­to­ja vuo­des­ta 2019 läh­tien, jul­ki­sen sek­to­rin hoi­to­jen kri­tee­reis­tä löy­tyy lisä­tie­to­ja tääl­tä.

Lah­ja­so­luil­la teh­tä­vät hedel­mäl­li­syys­hoi­dot edel­lyt­tä­vät lah­ja­so­lu­neu­von­taa ennen hoi­to­pää­tök­sen saa­mis­ta. Lah­ja­so­lu­neu­von­taa anta­vat sii­hen kou­lu­te­tut psy­ko­lo­git ja neu­von­nas­sa käsi­tel­lään seu­raa­via asioita:

  • Motii­vit itsel­li­se­nä nai­se­na hoi­toon hakeutumiseen

  • Lah­joit­ta­jan valin­ta, tut­tu vai tun­te­ma­ton (rekis­te­röi­ty) lahjoittaja

  • Lah­joit­ta­jan sosi­aa­li­nen rooli

  • Elä­män­ti­lan­ne ja ter­vey­den­ti­la täl­lä hetkellä

  • Itsel­li­sen van­hem­muu­den haasteet

  • Sosi­aa­li­set tukiverkostot

Kuvassa nainen pitelee lasta hiekkarannalla katsoen alaspäin vettä, joka osuu jalkoihin

 

 

 

 

 

 

 

 

Puhuminen läheisten kanssa ja turvaverkko 

Itsel­lis­ten äitien puhues­sa läheis­ten kans­sa lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta, on hyvä poh­tia min­kä ver­ran asias­ta lähei­sil­le ker­too. On hyvä tun­nis­taa, mikä lähei­sil­le jaet­tu tie­to tun­tuu itses­tä hyväl­tä ja tar­peel­li­sel­ta. Jos on käyt­tä­nyt tut­tua lah­joit­ta­jaa, on sii­tä ker­rot­taes­sa hyvä poh­tia kenen asias­ta on tar­peen tie­tää. Itsel­li­sil­le äideil­le van­hem­muut­ta ja omia voi­ma­va­ro­ja tuke­va tur­va­verk­ko on tär­keä olla ole­mas­sa, kun van­hem­muut­ta ei voi jakaa puo­li­son kans­sa. Kaik­ki van­hem­mat tar­vit­se­vat tukea ja apua tär­keäs­sä ja vaa­ti­vas­sa kasvatustehtävässään.

Lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta puhu­mi­nen läheis­ten kans­sa, lue lisää tääl­tä.

Pohdittavia asioita itsellisesti äidiksi haluavalle

Riittävä taloudellinen turva

Riit­tä­vät­kö tulosi kah­den ihmi­sen elät­tä­mi­seen ja lap­si­per­hear­jen muka­naan tuo­miin yllät­tä­viin menoi­hin? Koet­ko itse, että talou­del­li­nen tilan­tee­si tun­tuu sinus­ta tur­val­li­sel­ta ja riittävältä?

Tukiverkosto

Onko sinul­la riit­tä­väs­ti ystä­viä ja suku­lai­sia, jot­ka ovat tuke­na­si ja joil­ta voit pyy­tää apua lap­sen hoi­dos­sa? Poh­di etu­kä­teen kuka voi hoi­taa las­ta­si, jos sai­ras­tut, olet työ­mat­kal­la tai kun tar­vit­set omaa aikaa ja lepoa. Avun pyy­tä­mi­nen ei ole aina help­poa, mut­ta vält­tä­mä­tön­tä, jot­ta jak­sat olla van­hem­pi lap­sel­le­si. Poh­di omia tai­to­ja­si pyy­tää ja vas­taa­not­taa apua, kes­kus­te­le asias­ta etu­kä­teen läheis­te­si kanssa. 

Lapsitoive

Haluat las­ta enem­män kuin haluat jat­kaa kump­pa­nin etsi­mis­tä. Toi­ve lap­ses­ta läh­tee sinus­ta itses­tä­si, etkä täy­tä mui­den kuten van­hem­pie­si toi­vei­ta lap­sen­lap­sis­ta.  Koet vah­vas­ti, että et voi enää odo­tel­la “luon­nol­lis­ta” ras­kaut­ta, vaan asi­aa on jo edis­tet­tä­vä hedel­möi­tys­hoi­to­jen keinoin.

Lapsen tulee tietää taustansa

Sinul­la on myön­tei­nen olo lap­sen saat­ta­mi­ses­ta maa­il­maan ja kas­vat­ta­mi­ses­ta yksin, itsel­li­nen van­hem­muus on sinul­le arvo­kas tapa tul­la van­hem­mak­si. Poh­dit jo etu­kä­teen, miten tulet puhu­maan lap­sel­le­si hänen taus­tas­taan ja pidät tär­keä­nä, että lap­si saa kas­vaa koko ikän­sä tie­täen, että on lahjasolutaustainen. 

Supervanhempia ei ole olemassa

Vaik­ka las­ta toi­voo ja lap­sen saa itsel­li­ses­ti, se ei tar­koi­ta, että sinun tuli­si pär­jä­tä yksin. Kukaan van­hem­pi ei ole supe­rih­mi­nen, jon­ka tuli­si pär­jä­tä yksin. Vii­saut­ta ja roh­keut­ta on se, että tun­nus­taa tar­vit­se­van­sa apua ja ottaa sitä myös vastaan. 

Lis­tan läh­tee­nä on käy­tet­ty Väes­tö­lii­ton sivuja. 

Luettavaa itsellisesti lasta toivovalle ja lapsen saaneelle

Tukipalveluja itsellisesti lasta odottaville ja lapsen saaneille
Lis­tan kun­tien, jär­jes­tö­jen ja seu­ra­kun­tien tar­joa­mis­ta van­hem­muu­den tuen pal­ve­luis­ta löy­dät tääl­tä.
Englanninkielistä materiaalia

Englan­ti­lai­nen lah­ja­so­lu­ver­kos­to Donor Concep­tion Network (DCN) tar­jo­aa omaa mate­ri­aa­lia itsel­li­sil­le äideil­le. Sivuil­ta löy­tyy usei­ta kir­jo­ja itsel­li­ses­ti las­ta toi­vo­vil­le ja lap­sen saa­neil­le, kir­jat löy­dät tääl­tä. Suo­sit­tu Our sto­ry kir­ja ker­too itsel­li­ses­tä äidis­tä ja hänen lap­ses­taan, hei­dän per­hees­tä. Kir­jan avul­la asi­aa voi käsi­tel­lä lap­sen, läheis­ten ja lap­sen kave­rei­den kans­sa, jot­ka mah­dol­li­ses­ti poh­ti­vat asi­aa uteliaana.

Tutkimuksia

Itsel­li­seen van­hem­muu­teen liit­ty­viä tut­ki­muk­sia löy­dät täältä.

 

Täältä löydät psykologi, psykoterapeutti Terhi Vihkon verkkoluennon materiaalin ja luennolla esitetyt kysymykset aihepiireittäin

Kuvassa on teksti itsellisten info Zoomissa 28.10. klo 17-19. Itsellisesti lasta toivovien ja lapsia saaneiden kysymyksiin vastaamassa psykologi, psykoterapeutti Terhi Vihko ja Helminauha-hankkeen hanketyöntekijät Piia ja Jenni. Alareunassa Helminauha-hankkeen logo.

Itsellinen vanhemmuus ja siihen valmistautuminen

 

Verkkoluennon kolme teemaa:

1.Itsellisen van­hem­muu­den valinta

2. Mil­lai­sia asioi­ta per­heen ja lap­sen hyvin­voin­tiin kuu­luu, kun per­hees­sä on yksi vanhempi

3. Lah­ja­so­lu­van­hem­muu­den erityispiirteet

 

1. Itsellisen vanhemmuuden valinta

Hedel­möi­tys­hoi­to­la­ki tur­vaa lap­sen tie­don­saan­tioi­keu­den ja sää­te­lee lahjasoluhoitoja

Hedel­möi­tys­hoi­to­la­ki sää­te­lee lah­ja­so­lu­hoi­to­ja ja laki on astu­nut voi­maan vuon­na 2007.

Rekis­te­röi­dyt lahjoittajat.

Lap­sen tiedonsaantioikeus.

Sukuso­lu­jen lah­joit­ta­ja ei ole isä, eikä hänel­lä ole mitään oikeuk­sia tai vel­vol­li­suuk­sia lah­joi­tuk­sen kaut­ta syn­ty­nee­seen lap­seen. Itsel­lis­tä van­hem­muut­ta aja­tel­len nai­set ja mie­het ovat täl­lä het­kel­lä eriar­voi­ses­sa ase­mas­sa. Nai­sia voi­daan hoi­taa lah­ja­so­luil­la, mut­ta sijais­syn­ny­tys ei ole Suo­mes­sa mah­dol­lis­ta. Lain puit­teis­sa itsel­li­sil­le mie­hil­le itsel­li­nen van­hem­muus voi täl­lä het­kel­lä olla mah­dol­lis­ta kump­pa­nuus­van­hem­muu­den kaut­ta, tutun lah­joit­ta­jan ase­tel­mas­sa lap­sen van­hem­pi ja luo­vut­ta­ja voi­vat yhdes­sä sopia lah­joit­ta­jan roo­lis­ta (tutus­tu­mi­nen ja osal­lis­tu­mi­nen lap­sen elä­mään), vaik­ka isyyt­tä ei tunnustettaisikaan.

Lah­joit­taes­saan sukuso­lu­jaan hoi­to­yk­si­kön kaut­ta teh­tä­viin hedel­möi­tys­hoi­toi­hin lah­joit­ta­jat sitou­tu­vat sii­hen, että hei­dän tie­ton­sa saa rekis­te­röi­dä. Tie­dot lah­joit­ta­jis­ta on vie­ty Val­vi­ran luo­vu­tus­re­kis­te­riin v. 2007 alkaen. Rekis­te­ri on lap­sen tie­don­saan­tioi­keut­ta var­ten ja lap­sen on 18 vuot­ta täy­tet­ty­ään mah­dol­lis­ta pyyn­nös­tä saa­da tie­toon­sa lah­joit­ta­jan nimi ja sotu. Laki poh­jau­tuu aja­tuk­seen lap­sen oikeuk­sis­ta ja sii­tä, että kai­kil­la ihmi­sil­lä tuli­si olla saa­ta­vil­la tie­to omas­ta geneet­ti­ses­tä peri­mäs­tään. Perus­hen­ki­lö­tie­to­jen luo­vu­tuk­seen suos­tu­mi­sen (joka siis on ehto­na sukuso­lu­jen lah­joit­ta­mi­sel­le) lisäk­si lah­joit­ta­jal­la ei ole vel­voit­tei­ta tai oikeuk­sia liit­tyen hoi­doil­la syn­ty­vään lap­seen tai tämän per­hee­seen. Lap­sia voi syn­tyä saman lah­joit­ta­jan sukuso­luis­ta vii­teen eri per­hee­seen, lap­sien mää­rää ei ole rajoitettu.

Minus­ta­ko itsel­li­nen vanhempi?

Kysy­myk­siä pohdittavaksi:

  • Tun­tuu­ko itsel­li­sen van­hem­muu­den iden­ti­teet­ti minul­le luontevalta?

Useim­mi­ten asia vaa­tii poh­din­taa ja työs­tä­mis­tä. Poh­din­toi­hin vai­kut­ta­vat mm. omat arvot ja aja­tuk­set toi­vo­tun per­heen iden­ti­tee­tis­tä.  Myös oman elä­män käsi­kir­joi­tus­ta voi jou­tua muok­kaa­maan. Jos­kus poh­din­ta voi joh­taa havain­toon, että itsel­li­nen van­hem­muus ei tun­nu omal­la koh­dal­la oikeal­ta vaihtoehdolta.

  • Siir­ty­mi­nen suun­ni­tel­maan B / C / D - Pys­tyn­kö luo­pu­maan raken­taak­se­ni uutta?

Useim­mil­la on ollut toi­ve per­heen perus­ta­mi­ses­ta kump­pa­nin kans­sa. Kah­den van­hem­man per­heen toi­veen muut­tu­mi­nen uudek­si suun­ni­tel­mak­si vaa­tii psyyk­ki­sen työn teke­mis­tä: Voi­ko omaa suun­ni­tel­maa muut­taa, mitä se vaa­tii ja voin­ko luo­pua aiem­mis­ta aja­tuk­sis­ta­ni ja toi­veis­ta­ni. Luo­pu­mi­nen ja uuden suun­nit­te­luun orien­toi­tu­mi­nen saat­taa vaa­tia suru­työn teke­mis­tä ja sil­le on hyvä antaa aikaa.

  • Van­hem­muus itsel­li­ses­ti - oli­si­ko minul­le mahdollista?

Poh­din­to­jen jäl­keen moni miet­tii käy­tän­nön asioi­ta ja sitä, miten itsel­li­ses­tä van­hem­muu­des­ta voi­si sel­vi­tä ja mitä haas­tei­ta itsel­li­seen van­hem­muu­teen toden­nä­köi­ses­ti liit­tyy.  Olen­nai­se­na asia­na on, löy­tyy­kö ympä­ril­tä tar­peek­si tuki­verk­ko­ja - mui­ta ihmi­siä, jot­ka voi­si­vat aut­taa. Toi­sil­la tuki­ver­kot löy­ty­vät luon­te­vas­ti tai ovat jo van­hem­muut­ta suun­ni­tel­les­sa val­mii­na, toi­sil­la edes­sä voi olla ver­kos­ton raken­ta­mi­nen. Oman tuki­ver­kos­ton kans­sa on hyvä käy­dä käy­tän­nön tasol­la läpi, mil­lais­ta tukea ja apua heil­tä toivoo.

  • Onko itsel­li­sek­si van­hem­mak­si halua­mi­nen itsekästä?

Itsel­li­sen van­hem­muu­den har­kin­ta ja poh­din­ta ker­too suu­res­ta vastuunotosta.

Monet poh­ti­vat onko heil­lä oikeut­ta saa­da isä­tön lap­si? Voi­si­ko kui­ten­kin aja­tel­la, että jokai­sel­la oikeus vas­tuul­li­ses­ti raken­taa sel­lais­ta elä­mää, jon­ka kokee itsel­leen ja lähei­sil­leen oikean­lai­sek­si? Usein itsel­lis­tä van­hem­muut­ta poh­ti­vat ovat hyvin tie­toi­sia mah­dol­li­suuk­sien lisäk­si myös van­hem­muu­den vastuusta.

  • Läheis­ten /ympäristön suhtautuminen?

Moni kokee itsel­lis­tä van­hem­muut­ta poh­ties­saan tär­keäk­si kes­kus­tel­la lähei­sen (oma äiti, sisa­rus, lähei­nen ystä­vä) kans­sa. Mikä­li saa­ta­vil­la on ver­tais­tu­kea, voi sii­tä olla apua omien kysy­mys­ten läpi­käy­mi­ses­sä. Jos­kus kult­tuu­ri­set ja uskon­nol­li­set teki­jät vaa­ti­vat omien aja­tus­ten ja valin­to­jen perus­teel­lis­ta sel­vit­te­lyä. Jokai­nen itsel­lis­tä van­hem­muut­ta har­kit­se­va jou­tuu yksi­löl­li­ses­ti poh­ti­maan näi­tä kysy­myk­siä, eikä nii­hin usein­kaan ole ole­mas­sa suo­ria ja nopei­ta vastauksia.

  • Mikä avuk­si pohdinnassa?

Kes­kus­te­le, kes­kus­te­le ja kes­kus­te­le! Aja­tus­ten jaka­mi­nen ja reflek­toin­ti läheis­ten, ver­tais­ten tai tar­vit­taes­sa ammat­ti­aut­ta­jan kans­sa yleen­sä aut­taa täs­sä pro­ses­sis­sa eteen­päin. Sim­pu­kan koti­si­vuil­ta löy­dät tähän aihe­pii­riin pereh­ty­nei­den ammat­ti­lais­ten yhteys­tie­dot. Lah­ja­so­lu­neu­von­ta on hyvä tuki itsel­li­sen van­hem­muu­den poh­din­toi­hin ja hoi­to­ta­hon psyyk­ki­sen tuen ammat­ti­lai­nen voi aut­taa sel­kiyt­tä­mään omaa tilan­net­ta ja hah­mot­ta­maan, onko itsel­li­nen van­hem­muus hyvä vaih­toeh­to itselle.

Poh­din­to­jen tär­keim­pä­nä tavoit­tee­na on tul­la sinuik­si omien aja­tus­ten kans­sa ja löy­tää itsel­leen hyvä tasa­pai­no omien toi­vei­den, tar­pei­den, arvo­jen ja rea­li­teet­tien välil­lä. Moni kokee ole­van­sa val­mis teke­mään pää­tök­sen lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin läh­te­mi­ses­tä, kun lah­ja­so­luil­la per­heel­lis­ty­mi­seen liit­ty­viä asioi­ta läpi­käy­ty­ään tote­aa voi­van­sa rea­lis­ti­ses­ti uskoa, että kei­not sel­vi­tä kyl­lä löy­ty­vät. Mikä­li mui­den hyväk­syn­nän mah­dol­li­nen puu­te tun­tuu vai­kut­ta­van omaan pää­tök­sen­te­koon kovas­ti, on hyvä käy­dä itsen­sä kans­sa läpi, kuin­ka pal­jon ja mik­si tois­ten aja­tuk­set vai­kut­ta­vat omaan, itsel­le tär­ke­ään päätökseen?

  • Mis­tä tietoa?

Hae tie­toa luo­tet­ta­vis­ta läh­teis­tä, kuten Hel­mi­nau­ha-hank­keen ja yksi­tyis­ten ja jul­kis­ten lap­set­to­muuskli­ni­koi­den verk­ko­si­vuil­ta. Väl­tä eri­lai­sia kes­kus­te­lu­pals­to­ja, kuten suomi24.  kan­nat­taa jät­tää luke­mat­ta. Hel­mi­nau­ha-hank­keen sivuil­ta löy­tyy tie­to­pank­ki aihee­seen liit­ty­vis­tä luo­tet­ta­vis­ta jul­kai­suis­ta. Ver­tais­tuen hake­mi­nen Sim­pu­kan, Hel­mi­nau­ha-hank­keen, Pien­per­heyh­dis­tyk­sen ja Yhden van­hem­man per­hei­den lii­ton kaut­ta on tur­val­li­nen reit­ti tie­don ja tuen hakuun. Face­boo­kis­sa on usei­ta sul­jet­tu­ja ryh­miä, jois­sa voi käy­dä kes­kus­te­lua ver­tais­ten kans­sa: Hel­mi­nau­ha-ryh­mä on Sim­pu­kan mode­roi­ma ryh­mä, Itsel­li­set äidit, Yksi­no­dot­ta­vat äidit, Hel­mi­sim­pu­kat ja Hel­miäi­dit ovat yksi­tyi­siä ryh­miä. Kaik­kiin ryh­miin tulee pyy­tää liittymistä.

  • Min­kä­lais­ta elä­mä lap­sen kans­sa olisi?

Kan­nat­taa uskal­taa ja yrit­tää aja­tel­la kaik­kia puo­lia itsel­li­ses­tä van­hem­muu­des­ta ja visioi­da tule­vai­suut­ta. Epä­var­muu­den  ja mah­dol­lis­ten haas­tei­den lisäk­si on tär­ke­ää aja­tel­la myös toi­vei­ta hyväs­tä van­hem­muu­des­ta ja per­he-elä­mäs­tä. Kon­tak­tit mui­hin lap­si­per­hei­siin ja itsel­li­siin äitei­hin voi­vat aut­taa näke­mään myös näi­tä posi­tii­vi­sia puolia.

  • Tun­nen olo­ni epä­var­mak­si, tar­koit­taa­ko se, ettei minun kan­na­ta har­ki­ta itsel­lis­tä vanhemmuutta?

On nor­maa­lia tun­tea uudes­ta ja tun­te­mat­to­mas­ta epä­var­muut­ta. Elä­män­muu­tos­ten yhtey­des­sä epä­var­muut­ta jou­tuu sie­tä­mään, sil­lä ennal­ta ei ole mah­dol­lis­ta tie­tää, mil­lais­ta arki vau­van kans­sa tulee ole­maan. Uuteen elä­män­vai­hee­seen voi varau­tua ja monia asioi­ta voi  ennal­ta sel­vi­tel­lä, mut­ta epä­var­muus kuu­luu aina asi­aan, kun puhu­taan van­hem­muu­des­ta. Jokai­nen uusi van­hem­pi on samo­jen kysy­mys­ten äärellä.

  • Ras­kaus - lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin vai inse­mi­naa­tio kotikonstein?

Lap­set­to­muus­hoi­to­ja tar­joa­vat kli­ni­kat ovat tur­val­li­nen vaih­toeh­to. Hoi­dot yksi­tyi­sel­lä kli­ni­kal­la vaa­ti­vat talou­del­li­sia resurs­se­ja. Vuo­des­ta 2019 läh­tien itsel­li­set ovat saa­neet lah­ja­so­lu­hoi­to­ja yli­opis­to­sai­raa­lois­sa, hoi­to­jen kri­tee­reis­tä löy­dät lisä­tie­toa tääl­tä. Juri­di­nen puo­li on haas­ta­va koti­kons­tein ras­kaut­ta yrit­täes­sä. Aie­so­pi­muk­sen voi teh­dä lah­joit­ta­jan kans­sa, mut­ta se ei ole juri­di­ses­ti sito­va toi­sin kuin kli­ni­koil­la teh­tä­vis­sä hoidoissa.

 
Verkkoluennon aikana chattiin tulleet kysymykset

Mis­tä voi löy­tää tie­toa psy­ko­lo­geis­ta, jot­ka ovat eri­kois­tu­neet itsel­li­seen van­hem­muu­teen ja lah­ja­so­lu­hoi­doil­la perheellistymiseen?

Sim­pu­kan sivuil­ta löy­tyy lis­ta lap­set­to­muu­teen eri­kois­tu­neis­ta psy­ko­lo­geis­ta ja tera­peu­teis­ta, Myös kli­ni­koi­den psy­ko­lo­git ja tera­peu­tit sekä var­hai­seen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen ja kehi­tysp­sy­ko­lo­gi­aan eri­kois­tu­neet psy­ko­te­ra­peu­tit ovat hyviä vaihtoehtoja.

Pien­per­heyh­dis­tyk­sen kaut­ta myös voi­si löy­tyä tähän vink­kiä. Aina voi lait­taa vies­tiä asias­ta tera­peu­til­le ja kysyä, että onko tera­peut­ti itsel­li­seen van­hem­muu­teen eri­kois­tu­nut. Kan­nat­taa huo­mioi­da myös etäyh­tey­den tar­joa­mat mah­dol­li­suu­det, jos sopi­vaa tera­peut­tia ei löy­dy omal­ta paikkakunnalta.

Mis­tä voi tie­tää ettei lah­joit­ta­ja ole sukua äidille?

Jos tie­tää jon­kun lähei­sen tai suku­lai­sen toi­mi­neen lah­joit­ta­ja­na, niin täs­tä on hyvä puhua kli­ni­kal­la, jot­ta siel­lä ei käy­te­tä tut­tua tai suku­lais­lah­joit­ta­jaa, jos se on tiedossa.

Miten vas­ta­ta työ­elä­män vaatimuksiin?

Laki ja työ­eh­to­so­pi­muk­set takaa­vat kai­kil­le nii­den pii­ris­sä ole­vil­le tie­tyt per­he-elä­mää tuke­vat jär­jes­te­lyt (mm. äitiys­lo­ma, per­he­va­paat, osa-aikai­suus pien­ten las­ten van­hem­mil­le). Työ­nan­ta­jil­la on kui­ten­kin eri­lai­sia käy­tän­tö­jä ja kult­tuu­re­ja liit­tyen jous­ta­vuu­teen työn­te­ki­jöi­den per­he-elä­mään liit­tyen, joten Ihmi­set ovat täs­sä vali­tet­ta­vas­ti eriar­voi­ses­sa ase­mas­sa. Kan­nat­taa sel­vit­tää oman työ­pai­kan tilan­ne ja tar­vit­taes­sa miet­tiä seik­ko­ja, joi­hin voi­si itse vai­kut­taa:  Työ­teh­tä­vien/-vuo­ro­jen vaih­to? Työ­pai­kan vaih­to? Mitä mui­ta mah­dol­li­suuk­sia minul­la on, jos nykyi­nen työ­ni aset­taa itsel­li­sel­le van­hem­muu­del­le pal­jon haasteita?


2. Perheen ja lapsen hyvinvointi

Tuki yrit­tä­mi­sen ja ras­kau­den aikana

On tär­ke­ää, että tukea on saa­ta­vil­la. Vaik­ka ras­kau­den yrit­tä­mi­nen onkin yksi­tyi­nen asia, oli­si tär­ke­ää, että oli­si aina­kin joku luo­tet­ta­va ja tur­val­li­nen ihmi­nen, jon­ka kans­sa voi­si jakaa pro­ses­siin liit­ty­viä koke­muk­sia, aja­tuk­sia ja tunteita.

Oma jak­sa­mi­nen ja tuki lap­sen synnyttyä? 

Apu­kä­det ja muut luot­toih­mi­set – molem­pia tar­vi­taan. Kon­kreet­tis­ta apua on hyvä tie­toi­ses­ti ope­tel­la pyy­tä­mään ja vas­taa­not­ta­maan. Jo ras­kausai­ka­na on hyvä jutel­la lähi­ver­kos­ton kans­sa sii­tä, kuka voi tar­vit­taes­sa tul­la hoi­ta­maan vau­vaa tai aut­ta­maan käy­tän­nön asiois­sa. Oli­si­ko joku, joka jos­kus voi mah­dol­lis­taa äidil­le lisä­unet, uni­vel­kaa ker­tyy vau­va­vuo­den aika­na lähes väistämättä.

Tuki­ver­kos­tol­la voi­daan tar­koit­taa myös nii­tä ihmi­siä, jot­ka kuun­te­le­vat ja joil­le voi soit­taa, kun on tar­vet­ta. Kon­tak­tit, joi­den kans­sa voi jakaa lap­seen liit­ty­viä aja­tuk­sia ja kysy­myk­siä, ovat tär­kei­tä. On tär­ke­ää, että saa­ta­vil­la on ihmi­siä, joi­den kans­sa jakaa ihasteluja/huolia/kysymyksiä lap­sen kehit­ty­mi­ses­tä. Usein saman­kal­tai­ses­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­vat ovat tähän saa­ta­vil­la ja motivoituneita.

Per­heen toi­min­ta ja identiteetti

Per­heet voi­vat olla hyvin monen­lai­sia. Tut­ki­muk­set ovat osoit­ta­neet, että van­hem­pien luku­mää­rän sijaan oleel­lis­ta lap­sen hyvin­voin­nin ja per­heen toi­min­nan kan­nal­ta vai­kut­ta­vat ole­van ihmis­suh­tei­den laa­tu, sekä per­heen vuo­ro­vai­ku­tus lähiym­pä­ris­tön ja yhteis­kun­nan kans­sa. Lap­sel­le oma per­he on läh­tö­koh­tai­ses­ti nor­maa­li ja nyky­ään per­hei­den moni­muo­toi­suus lap­sen sosi­aa­li­ses­sa ympä­ris­tös­sä aut­taa las­ta ja van­hem­paa vah­van per­hei­den­ti­tee­tin luomisessa.

Tavoit­tee­na on, että lap­si voi olla tyy­ty­väi­nen ja iloi­nen omas­ta per­hees­tään juu­ri sel­lai­se­na kuin se on: “Mei­dän per­he on ihan paras”

Kuvaa voi lukea niin, että lap­sen kehi­tyk­seen vai­kut­ta­vat monet asiat, mut­ta kaik­ki asiat suo­dat­tu­vat aina van­hem­muu­den ja mui­den tär­kei­den ihmis­ten ja sosi­aa­li­sen ympä­ris­tön kautta.


Verkkoluennon aikana chattiin tulleet kysymykset

Suo­si­tel­laan­ko, että lähi­su­vus­ta oli­si joku isähahmo?

Lap­sel­le on eduk­si se, että van­hem­man lisäk­si hänel­lä on myös mui­ta lähei­siä, rakas­ta­via luot­toai­kui­sia. Lap­sel­le on eduk­si, että hän voi saa­da eri­lai­sia kon­tak­te­ja eri aikui­siin. Monet van­hem­mat koke­vat tär­keäk­si, että lap­sen lähi­pii­ris­sä oli­si myös mie­hiä. Suku­puo­les­ta riip­pu­mat­ta eri­lai­set luot­toih­mi­set lap­sen ympä­ril­lä ovat rik­kaus ja mah­dol­li­suus monen­lais­ten elä­män­tai­to­jen oppimiseen.

Miten van­hem­muu­teen voi vai­kut­taa suru pari­suh­teen puuttumisesta?

On tär­ke­ää, että tähän liit­ty­viä tun­tei­ta voi kokea ja käy­dä läpi. Voim­me yhtä aikaa kokea monen­lai­sia tun­tei­ta: voi olla maa­il­man onnel­li­sin lap­ses­ta, mut­ta samaan aikaan sur­ra puo­li­son puut­tu­mis­ta. Jos suru tun­tuu lii­an val­lit­se­val­ta eikä tun­nu oikeal­ta läh­teä yksin käy­mään hoi­to­ja läpi tai aja­tel­la itsel­lis­tä van­hem­muut­ta, voi asian käsit­te­lyyn tar­vi­ta enem­män aikaa. Uskal­lus koh­da­ta vai­keat tun­teet on lopul­ta ainoa tie niis­tä eteen­päin pää­se­mi­sek­si. Itses­tään nämä tun­teet eivät katoa vaan padot­tui­na ne voi­vat nous­ta pin­taan enna­koi­mat­to­mas­ti muis­sa tilan­teis­sa tai muun­tua hyvin­voin­tia naker­ta­vik­si oireik­si (masen­nus, ahdis­tus, fyy­si­set oireet).  Samoin on myös lap­set­to­muu­den suruun liit­ty­vien tun­tei­den kans­sa. Jos omat kei­not ja läheis­ten kans­sa käy­dyt kes­kus­te­lut eivät auta, on hyvä hakea ammattiapua.

Isät­tö­myy­den suru

Lap­si tekee havain­to­ja ympä­ris­tös­tä ja näis­tä havain­nois­ta voi puhua lap­sen kans­sa. On tär­ke­ää, että lap­si kokee saa­van­sa aja­tel­la ja tun­tea vapaas­ti myös isät­tö­myy­teen liit­ty­viä aja­tuk­sia ja tun­tei­ta. Hyvä van­hem­pi kuu­lee ja on kiin­nos­tu­nut lap­sen kai­ken­lai­sis­ta aja­tuk­sis­ta. On tär­ke­ää, että van­hem­pi pys­tyy erot­ta­maan omat tun­teen­sa lap­sen tun­teis­ta: Jos­kus huo­leh­ti­va van­hem­pi saat­taa antaa lap­sen esil­le tuo­mil­le asioil­le mer­ki­tyk­siä, joi­ta lap­sel­la ei ole lain­kaan mie­les­sään. Edel­lä esil­le tuo­tu äidin oman mah­dol­li­sen surun käsit­te­ly pari­suh­teen puut­tu­mi­ses­ta mah­dol­lis­taa lap­sen isä/isättömyyskysymysten parem­man käsit­te­lyn äidin kans­sa. Mikä­li van­hem­mal­la herää huo­li lap­sen hyvin­voin­nis­ta tähän liit­tyen, kan­nat­taa kes­ku­tel­la asias­ta ammat­ti­lai­sen kans­sa. Myös ver­tais­kon­tak­tit voi­vat antaa tär­ke­ää tukea lap­sel­le ja vanhemmalle.

Voi­ko las­ta suo­ja­ta ympä­ris­tön ikä­vil­tä kommenteilta? 

Jos­kus lap­si voi koh­da­ta ympä­ris­tös­sään ymmär­tä­mät­tö­myyt­tä tai asen­teel­li­suut­ta. Tosin nyky­päi­vä­nä per­hei­den moni­muo­toi­suus on var­sin­kin isom­mil­la paik­ka­kun­nil­la arki­päi­vää, eikä esi­mer­kik­si yhden van­hem­man per­hei­siin (onnek­si!) enää lii­ty saman­lais­ta stig­maa kuin jos­kus aiem­min. Useim­piin lap­sen koh­taa­miin kysy­myk­siin ei kui­ten­kaan lii­ty nega­tii­vis­ta lataus­ta (esi­mer­kik­si muut lap­set voi­vat kysyä, mik­sei toi­sen per­hees­sä ole isää).

Paras suo­ja ymmär­tä­mät­tö­myyt­tä vas­taan on tie­to ja vah­va iden­ti­teet­ti. Jos tie­tää kuka on ja mis­tä tulee, sei­soo tuke­vas­ti omil­la jaloil­laan. Tämän vuok­si avoin kes­kus­te­lu omas­ta per­hees­tä ja sen muo­dos­tu­mi­ses­ta on lap­sel­le tär­ke­ää. Per­heen vah­va iden­ti­teet­ti ja tari­na sekä van­hem­man koke­ma tyy­ty­väi­syys ja ilo omas­ta per­hees­tä vah­vis­ta­vat lap­sen koke­mus­ta sii­tä, että hän itse ja oma per­he on juu­ri oikeanlainen.


3. Lahjasolualkuperän merkitys

Lah­ja­so­lu­per­heis­sä avoi­muus lap­sen alku­pe­räs­tä on monin tavoin tärkeää

  1. Infor­maa­tion välit­ty­mi­nen ja oman per­heen tari­nan rakentuminen
  2. Kes­ki­näis­ten suh­tei­den ja per­hei­den­ti­tee­tin vahvistuminen
  3. Lap­sen iden­ti­tee­tin rakentuminen


Infor­maa­tio

Per­hees­sä voi myös olla lap­sia, jot­ka ovat syn­ty­neet eri per­he­ti­lan­tees­sa, ja joil­la on eri alku­pe­rä. Täs­tä on tär­ke­ää voi­da puhua avoi­mes­ti. Lap­sel­la on näin mah­dol­li­suus ymmär­tää omaa alku­pe­rään­sä ja per­heen his­to­ri­aa. Tut­ki­mus­ten mukaan lah­ja­so­lu­taus­tas­ta puhu­mi­nen ei vähen­nä lap­sen koke­mus­ta yhteen­kuu­lu­vuu­des­ta van­hem­man kanssa.

  • Ymmär­rys lah­joit­ta­jan bio­lo­gi­ses­ta, juri­di­ses­ta ja sosi­aa­li­ses­ta roolista

Lah­joit­ta­ja ei ole isä, ja on hyvä muis­taa, että lap­si käsit­tää asioi­ta ja kat­soo nii­tä omas­ta koke­mus­maa­il­mas­taan käsin. Lah­joit­ta­ja ei ole luo­vut­ta­nut solu­jaan tul­lak­seen van­hem­mak­si vaan sen vuok­si, että joku toi­nen voi­si nii­den avul­la saa­da per­heen. Vaik­ka bio­lo­gi­ses­sa ja geneet­ti­ses­sä mer­ki­tyk­ses­sä siit­tiöi­den lah­joit­ta­ja voi­tai­siin mää­ri­tel­lä isäk­si, ei hän juri­di­ses­ti, sosi­aa­li­ses­ti tai emo­tio­naa­li­ses­ti tätä kui­ten­kaan ole. Tämän vuok­si siit­tiöi­den lah­joit­ta­jan kut­su­mi­nen isäk­si voi joh­taa las­ta har­haan ja aiheut­taa enem­män häm­men­nys­tä kuin selkeyttä.

Avoi­muus lah­ja­su­kuso­lual­ku­pe­räs­tä antaa luon­nol­li­sen seli­tyk­sen mah­dol­li­sil­le geneet­ti­sil­le eroil­le. Jo ennen kuin lap­si ymmär­tää, mitä gee­nit ovat, voi­daan asias­ta puhua esi­mer­kik­si ”Sinul­la voi olla saman­lai­nen tuk­ka kuin sil­lä lahjoittajalla”.

  • Sel­kiyt­tää anam­nes­tis­ten tie­to­jen anta­mis­ta lää­kä­rin tutkimuksista

“Ei tie­de­tä tois­ta puol­ta geneet­ti­ses­tä peri­mäs­tä” -tie­don­an­to hel­pot­taa lää­kä­rin työ­tä diag­noo­sin teke­mi­ses­sä ja vah­vis­taa lap­sel­le avoi­muu­den kult­tuu­ria: Täs­tä voi puhua myös muil­le luon­nol­li­se­na asiana.

Mei­dän perhe

Omaa tari­naa ker­ro­taan ja raken­ne­taan yhdes­sä: “ Näin meis­tä tuli me”. Yhdes­sä puhu­mal­la syn­tyy yhtei­nen narratiivi/tarina, joka elää lap­sen kas­vun myö­tä ja johon lap­si voi vai­kut­taa. Oli­si tär­ke­ää, että lap­si voi­si kokea, että kaik­kea saa kysyä ja ottaa puheek­si. Van­hem­mal­la ei ole aina antaa vas­tauk­sia heti. Täl­löin on tär­ke­ää, että asioi­ta voi ihme­tel­lä yhdes­sä. Samal­la väli­te­tään vies­tiä sii­tä, että täs­sä per­hees­sä puhu­taan avoi­mes­ti ja rehel­li­ses­ti kai­ken­lai­sis­ta asioista.

“Salai­suus erot­taa ne jot­ka tie­tä­vät niis­tä, jot­ka eivät tie­dä” (Cla­mar, 1988)

Per­he­sa­lai­suu­det raken­ta­vat muu­re­ja per­heen­jä­sen­ten väliin. Lap­sel­la on herk­kyys ais­tia, jos jos­tain asias­ta ei puhu­ta – myös monen­lais­ten vää­ri­nym­mär­rys­ten mah­dol­li­suus on täl­löin suu­ri. Aikui­sen väis­te­ly voi aiheut­taa lap­ses­sa reak­tion, että hänes­sä tai hänen esil­le otta­mis­saan asiois­sa oli­si jotain vää­rää. Lap­si voi tun­tea häpe­ää ja syyl­li­syyt­tä vaik­ka kysy­myk­ses­sä on van­hem­man vai­keus puhua asias­ta avoimesti.

Lap­sen identiteetti

Lah­ja­so­lual­ku­pe­rä on tosia­sia, joka kos­kee eni­ten las­ta itse­ään ja avoi­muus on kun­nioi­tus­ta las­ta koh­taan sel­lai­se­na kuin hän on. Avoi­muus antaa lap­sel­le todel­li­sen pää­tös­val­lan oman elä­män­sä suh­teen. Lap­sen koke­mus omas­ta arvos­taan välit­tyy avoi­men kes­kus­te­lun kaut­ta. Lähei­nen ja luot­ta­muk­sel­li­nen suh­de van­hem­paan on paras tuki itse­luot­ta­muk­sel­le ja oman pai­kan löy­tä­mi­seen maailmassa.

Tur­val­li­nen avoimuus

  • Kenen oli­si hyvä tie­tää lap­sen lah­ja­so­lual­ku­pe­räs­tä, jot­ta lap­sen ja per­heen oli­si mah­dol­li­sim­man hyvä olla.

Lap­sel­le tulee puhua lah­ja­so­lual­ku­pe­räs­tä rehel­li­ses­ti ja ikä­ta­soi­ses­ti. Lap­sen ja per­heen lähi-ihmis­suh­teis­sa sekä muis­sa sosi­aa­li­sis­sa suh­teis­sa anne­taan tie­toa taval­la, joka pal­ve­lee lap­sen ja per­heen toi­min­taa ja hyvin­voin­tia. Van­hem­mil­la, lap­sil­la ja koko per­heel­lä on oikeus mää­ri­tel­lä oman yksi­tyi­syy­den rajat, ja nämä avoi­muu­den rajat voi­vat elää ja muut­tua per­heen ja lap­sen kehi­tys­kaa­rel­la. Tär­ke­ää on, että on mah­dol­li­suus voi­da puhua sil­loin, kun sen tun­tee hyväk­si. Tur­val­li­nen avoi­muus vaa­tii usein tilan­ne­koh­tais­ta arvioin­tia sii­tä, mis­sä tilan­tees­sa ja kenel­le asias­ta voi kertoa.

  • Mitä avoi­muus on ja ei ole?

Avoi­muus menee aina lap­sen ehdoil­la, kes­kiös­sä on lap­si ei vanhempi.

Avoi­muus on lap­sen kysy­myk­siin vas­taa­mis­ta, ei luen­noin­tia asiasta.

Avoi­muus on lap­sen ikä­ta­son huo­mioi­mis­ta, ei kii­reh­ti­mis­tä tai tie­don tuputtamista.

Avoi­muus on yhtei­sen kie­len ja dia­lo­gin luo­mis­ta, ei monologia.

Avoi­muus on her­käl­lä kor­val­la kuu­le­mis­ta, ei lap­sen kysy­mys­ten ja aja­tus­ten ohit­ta­mis­ta. Anne­taan sen ver­ran tie­toa, kun lap­si on val­mis vastaanottamaan.

Tär­ke­ää on ymmär­rys, että vaik­ka lah­ja­so­lual­ku­pe­rä on tär­keä ja jat­ku­vas­ti ole­mas­sa ole­va asia, se on elä­män punok­ses­sa yksi lan­ka mui­den joukossa.


Ikätasoinen puhuminen

Ker­to­mi­sen aloit­ta­mi­sen ajan­koh­dal­la on väliä: Lap­si joka kas­vaa tie­toon alku­pe­räs­tään, kokee sen luon­te­va­na osa­na omaa iden­ti­teet­ti­ään. Lap­set suh­tau­tu­vat neut­raa­lis­ti tai ute­li­aas­ti asi­aan, jos asias­ta on puhut­tu ennen kouluikää.

Kes­kus­te­lun avaa­mi­nen (2 - 5 v. )

Puhu­mi­nen on hyvä aloit­taa sil­loin, kun vau­va-asiat tule­vat puheek­si. “Vau­vat tule­vat äidin vat­sas­ta”. Tämän jäl­keen voi ker­toa oman per­heen tari­nas­ta. Posi­tii­vi­sen tari­nan ker­to­mi­nen on mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Pie­nil­lä lap­sil­la esi­mer­kik­si sie­men­ta­ri­na on hyvä (tar­vi­taan kah­den­lai­sia sie­me­niä, nai­sel­ta ja mie­hel­tä jne.)

Puhu­mi­sen aloit­ta­mi­nen on kui­ten­kin aina van­hem­man vas­tuul­la, eikä sitä voi jät­tää sen varaan, että lap­si ottaa asian puheek­si. Myös monen­lais­ten per­hei­den tari­noi­den esil­le nos­ta­mi­nen on tär­ke­ää: Lap­set voi­vat tul­la per­hei­siin monin tavoin. Lap­si aset­taa näin oman per­heen­sä spekt­ril­le sii­tä, mil­lai­sia per­hei­tä on ole­mas­sa ja mihin oma per­he aset­tuu täs­sä kirjossa.

Dia­lo­gi lap­sen kans­sa on pol­vei­le­vaa ja ymmär­rys raken­tuu pro­ses­sis­sa, joka akti­voi­tuu aina ajoit­tain. Lap­sen oman logii­kan ja kon­kreet­ti­sen ajat­te­lun huo­mioin­ti yksi­löl­li­ses­ti on tär­ke­ää. Van­hem­man teh­tä­vä­nä on kuun­nel­la, ja tar­vit­taes­sa kor­ja­ta mah­dol­li­sia väärinkäsityksiä.

Ympä­ris­tön vai­ku­tus (6 - 10 v.)

Kuka on kenen­kin van­hem­pi, per­heen hah­mot­ta­mi­nen mui­den per­hei­den jou­kos­sa ja ymmär­rys monen­lai­sis­ta per­heis­tä vahvistuu.

Lap­sel­le on hyvä sanoit­taa, että kaik­ki ihmi­set ovat oman­lai­si­aan, kaik­ki oikean­lai­sia. Tämä aja­tus tukee odot­ta­maan saman­lais­ta suh­tau­tu­mis­ta myös muil­ta. Mah­dol­li­suus ver­tais­tu­keen ja ikä­to­ve­rei­den tari­nat aut­ta­vat hah­mot­ta­maan omaa tilan­net­ta ja tari­naa mui­den tari­noi­den joukossa.

Bio­lo­gi­nen tie­to (10 - 13 v.)

Kiin­nos­tus lah­joit­ta­jas­ta herää usein täs­sä iäs­sä (jos­kus tosin jo aiemmin).

Lap­sen ymmär­rys sukuso­luis­ta, peri­mäs­tä ja lah­joit­ta­jan geneet­ti­ses­tä mer­ki­tyk­ses­tä lisään­tyy ja kiin­nos­tus omaa alku­pe­rää koh­taan kasvaa.

Mur­ro­siän myrs­kyt (13 - 15 v.)

Oma iden­ti­teet­ti raken­tuu täs­sä iäs­sä ja nuo­ri poh­tii: Olen­ko nor­maa­li? Olen­ko yhtä hyvä kuin muut? Kuu­lun­ko joukkoon?

Van­hem­mat ja oma per­he tun­tu­vat noloil­ta ja nii­den kysee­na­lais­ta­mi­nen kuu­luu tähän kehi­tys­vai­hee­seen. Kon­tak­tit mui­hin lah­ja­so­lu­nuo­riin ja -per­hei­siin voi­vat aut­taa lah­ja­so­lui­hin liit­ty­vis­sä mietinnöissä.

Iden­ti­tee­tin muo­dos­ta­mi­nen (16 v.)

Kuka olen ja mis­tä tulen ja mikä paik­ka­ni on maailmassa?

Kiin­nos­tus van­hem­man valin­nois­ta ja oman per­heen tari­nas­ta voi herä­tä täs­sä iäs­sä uudel­leen. Samal­la halu tie­tää lah­joit­ta­jas­ta ja ute­lias kiin­nos­tus lah­joit­ta­jaa koh­taan voi herä­tä. Asia kiin­nos­taa ja herät­tää ute­liai­suut­ta, mut­ta lap­sil­la ei ole tar­vet­ta raken­taa tun­ne­suh­det­ta lah­joit­ta­jaan. Kes­kus­te­lu lah­joit­ta­jan tie­dois­ta ja mah­dol­li­sis­ta rajoi­tuk­sis­ta tie­to­jen saan­tiin on tär­ke­ää ja nuo­rel­le tulee antaa lupa olla kiin­nos­tu­nut asias­ta. Täs­sä koh­ti on myös hyvä muis­tut­taa las­ta sii­tä, että lah­joit­ta­jal­la ei ole mitään vel­vol­li­suuk­sia tai oikeuk­sia las­ta kohtaan.

Verkkoluennon aikana chattiin tulleet kysymykset

Miten lah­ja­so­lual­ku­pe­rä vai­kut­taa lap­sen iden­ti­teet­tiin, tun­ne-elä­män kehit­ty­mi­seen ja hyvin­voin­tiin.

Susan Golom­bo­kin pit­kit­täis­tut­ki­mus­ten tulos­ten mukaan lah­ja­so­lual­ku­pe­rä ei vai­ku­ta van­hem­pi-lap­si­suh­tee­seen tai lap­sen kehitykseen.

Yhden van­hem­man per­heis­sä ongel­mat eivät sinän­sä näyt­täi­si joh­tu­van sii­tä, että per­hees­sä on yksi van­hem­pi. Suun­nit­te­le­ma­ton itsel­li­nen van­hem­muus voi olla ris­ki­te­ki­jä, kun asi­aan ei ole val­mis­tau­dut­tu ja tilan­ne on tul­lut yllätyksenä/äkisti. Jos itsel­li­nen van­hem­muus on suun­ni­tel­tua, lap­set voi­vat yhtä hyvin kuin kah­den van­hem­man perheissä.

Yksi­tyi­syy­den rajo­jen pitä­mi­nen ja mui­den esit­tä­mät kysymykset 

Tär­ke­ää on tie­dos­taa, että omas­ta tavas­ta per­heel­lis­tyä ei ole kos­kaan vel­vol­li­suut­ta ker­toa muil­le. On hyvä poh­tia ket­kä omas­sa lähi­pii­ris­sä ovat sel­lai­sia ihmi­siä joi­den on hyvä tie­tää ja kei­den kans­sa aihees­ta tun­tuu hyväl­tä ja tur­val­li­sel­ta puhua. Vaik­ka oli­si jo puhu­nut lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta voi aina jäl­keen­päin tode­ta, ettei halua puhua aihees­ta enempää.

Onko rajaa sii­tä, mon­ta­ko kodin ulko­puo­lis­ta lähiai­kuis­ta lap­sel­la voi olla?

Pie­nel­lä lap­sel­la on luon­nol­li­ses­ti väliä, että hoi­to­paik­ko­ja ei oli­si kovin mon­taa. Muu­ten lap­sel­la ei voi olla lii­kaa lähei­siä ja tur­val­li­sia aikuisia.

Saa­ko lap­si tie­toa puolisisaruksista?

Ei läh­tö­koh­tai­ses­ti, mut­ta jos lah­joit­ta­jaan on ollut esi­mer­kik­si mui­ta lap­sia yhtey­des­sä, hän voi jakaa tie­toa halutessaan.

Voi­ko sukuso­lu­ja siir­tää yksi­tyi­sel­tä julkiselle? 

Tämä ei ole täl­lä het­kel­lä mahdollista.

Voi­ko hoi­to­ja siir­tää sai­raan­hoi­to­pii­ris­tä toiseen? 

Tämä on mah­dol­lis­ta, kan­nat­taa ottaa yhteyt­tä omaan hoi­ta­vaan tahoon.

Lah­ja­so­lu­neu­von­taan valmistautuminen

On hyvä miet­tiä kysy­myk­siä jo etu­kä­teen esi­mer­kik­si pape­ril­le, mut­ta oikei­ta vas­tauk­sia ei tar­vit­se olla. Tär­ke­ää on saa­pua avoi­min mie­lin pai­kal­le, aja­tuk­sel­la, mitä voin saa­da täs­tä tapaa­mi­ses­ta irti.



Helminauha-hankkeen perhevalmennus itsellisille äideille 

Itsel­lis­ten äitien per­he­val­men­nus­val­men­nus toteu­te­taan kol­me­na etä­ta­paa­mi­se­na Zoo­mis­sa. Itsel­lis­ten äitien per­he­val­men­nuk­seen mah­tuu mukaan kym­me­nen äitiä. Val­men­nuk­ses­sa käsi­tel­lään omaa pol­kua tul­la van­hem­mak­si itsel­li­ses­ti käyt­tä­mäl­lä lah­joi­tet­tu­ja sukuso­lu­ja ja mah­dol­lis­ta lap­set­to­muu­den koke­mus­ta sekä lap­sel­le lah­ja­so­lu­taus­tas­ta puhumista.

Itsel­lis­ten äitien per­he­val­men­nuk­ses­ta löy­dät lisä­tie­toa tääl­tä.