Lapsen kanssa puhuminen
Lahjasoluilla alkunsa saaneen lapsen tulee saada kasvaa tietoon alkuperästään koko elämänsä ajan
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lapselle voi puhua lahjasolutaustasta jo vauvana. Moni vanhempi kokeekin vauvalle puhumisen helpoksi, koska vauva ei esitä kysymyksiä ja vanhempi voi harjoitella itselleen sopivia sanoja, joilla puhua lahjasolutaustasta. Lapselle on tärkeä puhua lahjasoluasioista ennen kolmea ikävuotta, kuitenkin viimeistään ennen viittä ikävuotta, jotta lapsi ei muista aikaa jolloin ei olisi tiennyt asiaa. Lapset, joille on puhuttu lahjasolutaustasta nuorella iällä, suhtautuvat tutkimusten mukaan asiaan usein neutraalisti ja uteliaasti. Lapsilla on tunne siitä, että he ovat aina tienneet asiasta ja se on luonnollinen osa perheen ja lapsen tarinaa.
Tieto omasta taustasta ei saa tulla yllätyksenä
Lapset, jotka saavat tietää lahjasolutaustastaan teini-iässä tai aikuisiällä esimerkiksi vanhempien riitojen tai kuoleman seurauksena, reagoivat usein negatiivisesti tietoon ja kertovat vanhempien salailun tuottaneen heille psykologisia ongelmia. Asian esiintulo on koettu traumaattisena ja vaikeana asiana hyväksyä.
Adoptiolasten ja lahjasolulasten kohdalla lapsen tietämys omasta alkuperästään kytkeytyy niin yksilön persoonaan kuin myös identiteetin muodostumiseen, mutta sillä on vaikutusta myös perhesuhteisiin ja perheenjäsenten välisen vuorovaikutuksen muodostumiseen.
Jokainen perhe päättää lopulta itse siitä, miten ja milloin aloittaa lapselle lahjasolutaustasta puhumisen. Tutkimusten mukaan lapsen edun mukaista on, että hänelle puhutaan asiasta mahdollisimman varhain, jotta lapsi kasvaa tietoon taustastaan ja se on luonnollinen osa hänen tarinaansa.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan valtaosa vanhemmista puhuu asiasta lapsilleen näiden ollessa neljä - viisivuotiaita. Toiset vanhemmat odottavat myöhempään ikään, jolloin lapsella on parempi ymmärrys lisääntymiseen liittyvistä asioista. Jos aloitat lapselle puhumisen 6-7-vuotiaana huomioi, että lapsen ymmärryskyky on jo kehittynyttä ja tieto voi järkyttää lasta.
Tutkimusten mukaan noin seitsemän vuotiaana lapsi alkaa ymmärtää geneettisen taustansa merkitystä. Ne vanhemmat, jotka ovat jättäneet puhumisen teini-ikään, ovat kokeneet aiheen puheeksioton todella vaikeaksi. Vanhemman tulee valmistautua tilanteeseen hyvin. Enemmistö lahjasolujen avulla saaduista lapsista olisi toivonut, että heidän vanhempansa olisivat kertoneet asiasta mahdollisimman varhain.
Vanhemmat ovat kuvanneet toisinaan ajatusta lahjasolutaustasta puhumisesta vaikeaksi ja jopa kivuliaaksi. He ovat olleet huolissaan siitä, voiko tiedosta olla haittaa lapselle tai esimerkiksi lapsi-vanhempisuhteelle. Vanhemmat usein myös pohtivat sitä, onko heidän valitsemansa aika kertomiselle sopiva.
Yleisimmät syyt jättää puhumatta ovat:
Pelko siitä, että tiedosta on lapselle haittaa.
Huoli siitä, että lapsi muodostaa tunnesiteen lahjoittajaan tai alkaa hyljeksiä ei-geneettistä vanhempaa.
Ajatus kertomisen turhuudesta, koska lahjoittaja on anonyymi.
Jos koet lahjasolutaustasta lapselle puhumisen vaikeaksi:
Keskustele asiasta sinulle ja lapselle läheisen ihmisen kanssa.
Kahden vanhemman perheissä asiasta on tärkeä puhua puolison kanssa ja itsellisten vanhempien perheissä läheisverkostoon kuuluvan luotetun ihmisen kanssa.
Monet vanhemmat hyötyvät tässä asiassa vertaisten kanssa käydyistä keskusteluista.
On myös tärkeä tunnistaa milloin tulee kääntyä ammattiavun puoleen.
Vanhemman omat käsitykset ja tunteet
Ennen lapselle puhumista aikuisten on tärkeää käsitellä omia tunteitaan lapsettomuuteen, lapsen alkuperään ja lahjasoluasiaan liittyen. Muuten on riski, että vanhemman kokemat tunteet välittyvät myös lapselle. Esimerkiksi, jos vanhempi tuntee häpeää lahjoitettujen sukusolujen käytöstä, tunne voi välittyä lapselle ja lapsi voi kokea, että vanhempi häpeää häntä.
Lapsettomuuden ja lahjasoluhoitojen käsittely auttaa asian hyväksymisessä ja oman valinnan arvostamisessa ja siinä, että kaikesta tästä huolimatta on juuri tämän lapsen vanhempi. Lahjasolujen käytön on tärkeää tuntua juuri oikealta tavalta lapsiperheellistyä, sillä ilman sitä vanhemmuus ei olisi ollut mahdollista.
Vanhemman on myös tärkeää käsitellä mielessään se, kenen tarpeeseen lapselle puhuminen lopulta vastaa. Vanhemman on hyvä tiedostaa, kuinka tärkeää on keskittyä juuri lapsen tarpeisiin, ei vanhemman omiin tarpeisiin. Tässä on lopulta kyse samasta asiasta kuin vanhemmuudessa yleensä.
Lahjasolutaustasta puhuttaessa täytyy huomioida lapsen tarpeet ja vastaanottokyky myös siitä näkökulmasta, mitä ja miten paljon tietoa lapsi on valmis vastaanottamaan. Vaarana voi olla, että vanhemman tarve jakaa tietoa ylittää lapsen vastaanottokyvyn.
- Valmistautumisen merkitystä ei tule väheksyä.
- Kun vanhempi suhtautuu asiaan luontevasti, niin myös lapsi kokee asiasta puhumisen luontevana.
- Kahden vanhemman perheissä, molempien vanhempien täytyy olla valmiina puhumaan asiasta.
Perhedynamiikan merkitys
On tärkeää, että kahden vanhemman perheissä molemmat vanhemmat ajattelevat lapselle lahjasolutaustasta puhumisesta samalla tavalla ja tukevat toisiaan asiassa. Lasten ei tule nähdä vanhempiensa riitelyä asiasta. Myös muiden perheenjäsenten huomioiminen on tärkeää.
Perheen sisällä lasten välillä voi olla vaihtelua siitä, miten he suhtautuvat asiaan. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että vanhemmat kohtaavat lapset yksilöinä ja jokaisen erikseen.
Luottamuksen säilyttäminen on tärkeää ja lapsen tarinaa ja yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Lapsen kanssa voi yhdessä puhua siitä, kenelle asiasta tulisi kertoa ja millä tavalla se tehdään.
On tärkeää, että lapsi saa itse vaikuttaa siihen, mitä asiasta puhutaan toisille. Lopulta, kun lapsi on tarpeeksi vanha, vain hän voi sanoa, onko hänestä luontevaa jakaa tietoa omasta taustastaan toisille ihmisille.
Missä tilanteessa ja millä tavalla lapselle olisi hyvä puhua lahjasolutaustasta?
Lapselle lahjasolutaustasta puhumisen muistilista
Rauhallinen ja häiriötön tilanne, esim. lukuhetki.
Pienet lapset tarvitsevat mahdollisimman yksinkertaisen ja lyhyen selityksen.
Kerro rauhallisesti ja hitaasti kuunnellen herkällä korvalla lapsen mahdollisia kysymyksiä. Huomioi myös lapsen tunteet ja reaktiot, ja vastaa niihin sensitiivisesti.
Asian voi puhua myös tarinana, koska lapset muistavat asioita paremmin, kun ne kerrotaan tarinan keinoin. Tässä auttavat sadut ja kuvakirjat. Voit katsoa vinkkejä kirjoista materiaalit -sivulta.
Voit myös kirjoittaa ja piirtää oman tarinan kirjaksi, jota käytät lapsen kanssa asiasta puhumiseen ja käsittelyyn.
Puhumisessa ei voi epäonnistua ja asiaan voi ja tulee aina palata uudelleen. Puhuminen on jatkuva ja vastavuoroinen prosessi. Vanhemmat eivät ole ainoastaan tiedon antajia vaan tiedon jakajia lapsen kanssa.
Lapsen kiinnostus ja kysymykset saavat vanhemman kertomaan asiasta enemmän ja näin lopulta tieto on yhdessä jaettua; prosessi, johon molemmat osapuolet vaikuttavat.
Lapsen kehityksestä ja ikätasoisesta puhumisesta voit lukea lisää täältä.
Tutkijat ovat löytäneet vanhempia haastattelemalla
neljä kertomisen vaihetta eri sisältöineen:
- Tarina siitä, miten lapsia tehdään
- Tarina siitä, miten vanhemmat tarvitsivat siihen lääkärin apua
- Tarina siitä, miten vanhemmat saivat apua lahjoittajalta
- Tarina siitä, miten lapsella on mahdollisuus saada tietoa lahjoittajasta, kun hän on vanhempi
Kertomisstrategiat
- Käytännön kokemusten ja tutkimustiedon mukaan avoimuuteen päätyneet vanhemmat ovat valinneet tavallisimmin kaksi kertomisstrategiaa:
- Vauvansiemen-strategia:
- Kun lapsi kysyy, miten lapset saavat alkunsa, vanhemmat tuovat lahjasolujen käytön esiin lapsen kehitystasoa vastaavalla tavalla toistuvasti ja lapsen itse sitä kysyessä. Tällöin tarina täydentyy itsestään. Kertominen alkaa lapsen ollessa keskimäärin 3–4-vuotias.
- Oikea ajoitus -strategia:
- Kun vanhemmat kokevat, että nyt on “oikea aika” kertoa lapselle, he kertovat lahjasolujen käytöstä. Tämän ajankohdan valinneet vanhemmat katsovat, että lapsella tulee olla riittävät kognitiiviset taidot ymmärtääkseen lääketieteellisiä ja teknisiä asioita. Lisäksi perhesuhteiden tulee olla vakiintuneet ja riittävän läheiset. Kertomisen ajankohtana lapset ovat olleet keskimäärin 6–7-vuotiaita. Tämän tavan valinneet vanhemmat korostavat sosiaalisen vanhemmuuden merkitystä.
Työkaluja lahjasolutaustan käsittelyyn
Satu- ja kuvakirjat
Yleisimmin suositelluin tapa käsitellä asiaa on esimerkiksi lapsen kehitystasolle sopivien kirjojen avulla, joissa käsitellään lapsen syntymää. Kirjavinkkejä lapselle kertomiseen voit katsoa täältä.
Meidän perheen tarina
Jotkut vanhemmat ovat tehneet kirjan itse esimerkiksi lapsen nimellä: “Joelin tarina”. Perheen tarinaan voi liittää kuvan lääkäristä, ultrasta, kuvauksen kotiin tulosta jne. Vinkkejä oman kirjan tekoon löytyy kootusti täältä.
Ikätasoinen puhuminen
Ikätasoisesta lapselle puhumisesta voi katsoa vinkkejä myös Väestöliiton -sivuilta Miten kertoa ikätasoisesti lisääntymisestä ja yhdynnästä?
Myös tv-ohjelmia tai vaikka ystävien raskauksia voi käyttää apuna, kun kertoo lapselle hänen taustastaan. Vertaisvanhempien kokemukset kertomisesta voivat olla avuksi pohtiessa itselle sopivaa tapaa ottaa asia lapsen kanssa puheeksi.
Erilaisia tarinoita lapselle
puhumisen tueksi
- Auttajatarina:
- ”Vanhemmat tarvitsivat apua, jotta lapsi sai alkunsa.” Lahjoittaja kuvataan näissä tarinoissa myönteisessä valossa ja apua kuvataan lahjaksi. Tämä on tutkimusten mukaan yleisin tarina, kun lahjoitus on ollut munasolu.
- Rikkimenemisen tarina:
- ”Rikkimennyt osa täytyi korvata toimivalla osalla (luovuttajan siittiöt).” Tutkimusten mukaan rikkimenemisen tarina oli tyypillisin vanhempien kertoma tarina, kun lahjoitus oli siittiöitä.
- Perheet ovat monimuotoisia -tarina:
- ”On monenlaisia tapoja saada lapsia ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä.”
- Rakkaustarina:
- ”Lapsi oli niin toivottu ja rakastettu, että me päädyimme tähän vaihtoehtoon.”
- Faktat faktoina -tarina:
- ”Luovuttajan siemennestettä laitettiin äidin sisään ja niin raskaus alkoi. ”
- Erityinen ihme / Ihmelapsi -tarina:
- “Lapsi on ihme” “Lapsi on erityinen ja kovasti toivottu ja kauan odotettu. ”
Puhuminen on alku avoimelle vuorovaikutukselle
Lahjasolutaustan puheeksi ottaminen on vasta alku avoimuudelle. Lapselle tulee antaa tilaa ilmaista kaikki tunteensa siitä, mitä tieto omasta taustasta herättää. Vanhemman avoin ja luonteva suhtautuminen asiaan on tärkeää.
Lapsi voi kokea puhumisen hankalana ja kiusallisena asiana, joten lapselle tulee antaa tilaa käsitellä asiaa ja olla käytettävissä silloin, kun lapsi on valmis puhumaan.
Jos vanhempi kokee olonsa hankalaksi asian kanssa, lapsi voi kokea, että lahjoittajasta ei voi puhua ja kysyä lisäkysymyksiö ja lapsi voi kokea oman taustansa häpeälliseksi. Jos vanhempi kieltää tai suhtautuu lahjoittajaan negatiivisesti, samalla hän tulee kieltäneeksi puolet lapsesta.
Lapsen taustan “näkymätön” puolikas on hyvin tärkeä osa lasta: On hyvä jakaa lapselle ne tiedot, jotka vanhemmalla on lahjoittajasta. Tämä auttaa lasta taustansa hyväksymisessä ja ottamaan tämän tiedon omistukseensa.
Lahjoittajasta puhuminen
Vaikka lahjoittaja olisi ollut anonyymi, lapselle on hyvä kertoa, että vanhempi on valmis selvittämään asiaa lapsen kanssa. Selvitystyön voi aloittaa miettimällä lapsen kanssa, mitä ominaisuuksia hän on mahtanut periä lahjoittajalta. Lapsen kanssa voi keskustella, mitä piirteitä hän jakaa vanhempiensa kanssa ja mitä taas ei. Mitkä ominaisuudet tulevat ehkä lahjoittajalta, mistä hän on perinyt huumorintajunsa tai kykynsä piirtämiseen tms.
Lapsen kanssa voi yhdessä pohtia, mistä jokainen meistä muodostuu: vanhempien rakkaudesta ja kasvatuksesta, ympäristöstä, muista ihmisistä ja perimästä, joka on saatu esimerkiksi lahjoittajalta ja toiselta vanhemmalta.
Lapsen on hyvä antaa määritellä itse, millä nimellä hän lahjoittajaa kutsuu ja käyttää hänen kanssaan tätä nimeä. Kahden vanhemman perheissä molempien vanhempien on hyvä olla paikalla ja osallistua näihin keskusteluihin. Jotkut lapset valitsevat luontaisesti toisen vanhemman, jolle puhuu asioista, mutta tämä asia on sellainen, mistä lapsen täytyy voida puhua molempien kanssa.
Vertaisten tuki on tärkeää!
Helminauha-hanke tarjoaa monipuolisesti vertaistukea lahjasoluilla perheellistymistä toivoville ja perheellistyneille. Vertaistuesta löydät lisätietoa täältä.
Vanhempien ja lasten kannalta toisten samanlaisessa tilanteessa olevien perheiden tapaaminen voi toimia tukena perheille. Tapaamiset voivat osaltaan hälventää lahjasoluhoitoihin liittyvää salailua ja osoittaa lapselle, että hänen alkuperässään ei ole mitään hävettävää.
Vertaistukikeskusteluissa nousee esiin myös erilaisia kertomistarinoita, joista vanhemmat voivat löytää itselle sopivimman tavan puhua lapselle. Oikeiden sanojen löytäminen on aikuiselle tärkeää, mutta lapselle asiat ovat yleensä paljon yksinkertaisempia ja mutkattomampia. Myös perheen läheisille voi kehittää oman tarinansa.
