Paras het­ki ker­to­mi­sen on NYT! Olet jo vii­vyt­tä­nyt ker­to­mis­ta lii­an kau­an ja odot­ta­nut sopi­vaa het­keä. Älä enää odo­ta, vaan pää­tä puhua lap­sel­le hänen lah­ja­so­lu­taus­tas­ta ja tari­nas­taan, sil­lä tie­dät, että se on oikein.

Val­mis­tau­du tilan­tee­seen varaa­mal­la sii­hen hyvin aikaa ja huo­leh­di, että tilan­ne ja paik­ka on tur­val­li­nen, rau­hal­li­nen ja neutraali. 

Ole avoin, ker­ro rehel­li­ses­ti mis­tä on kyse ja ker­ro kaik­ki mitä tie­dät. Ker­ro avoi­mes­ti mik­si lah­ja­so­lu­hoi­to­ja tar­vit­tiin ja mitä kaik­kea sii­hen on liittynyt.

Voit ker­toa, että aikoi­naan van­hem­pia ohjeis­tet­tiin salaa­maan lah­ja­so­lu­taus­ta lap­sel­ta ja että van­hem­mat eivät saa­neet tilan­tees­sa mitään tukea. Ethän kui­ten­kaan puo­lus­te­le tai selit­te­le tekoa tai hae sil­le ymmär­rys­tä. Myön­nä, että salaa­mi­nen on ehdot­to­mas­ti ollut vää­rin, että ymmär­rät sen nyt ja että olet hyvin pahoil­la­si sii­tä, että lap­si saa tie­tää asias­ta vas­ta nyt. 

Ole tun­ne­ta­sol­la lap­se­si käy­tet­tä­vis­sä, lupaa tar­jo­ta hänel­le tukea ja apua asian käsit­te­lyyn. Hyväk­sy kaik­ki ne tun­teet, joi­ta lap­ses­sa­si herää, ylei­siä tun­tei­ta voi­vat olla viha, suru, häm­men­nys, ris­ti­rii­tai­suus ja huo­li sii­tä, mitä muu­ta­kin on salat­tu. Lap­si voi myös kokea hel­po­tus­ta. Tie­to voi antaa seli­tyk­sen asioil­le, joi­ta lap­si on saat­ta­nut poh­tia, kuten sil­le, että on hyvin eri­lai­nen kuin van­hem­pi, jon­ka kans­sa ei jaa samaa geeniperimää.

Vah­vis­ta lap­sel­le­si, että hän omis­taa nyt tie­don lah­ja­so­lu­taus­tas­taan, ja että hänel­lä on oikeus toi­mia sen kans­sa kuten par­haak­si näkee. Lap­si saa nyt ker­toa omas­ta taus­tas­taan kenel­le hän haluaa.

Ker­ro, että jos lap­si halu­aa sel­vit­tää kuka sukuso­lu­jen lah­joit­ta­ja on, niin se voi olla mah­dol­lis­ta DNA-tes­tien avul­la, jos lap­si on saa­nut alkun­sa ennen vuot­ta 2007. Vuo­den 2007 jäl­keen syn­ty­neil­lä on oikeus sel­vit­tää lah­joit­ta­jan hen­ki­löl­li­syys Lupa- ja val­von­ta­vi­ras­to Luo­te­ri-rekis­te­ris­tä. Lue lisää Luo­te­ris­ta Lupa-ja val­von­ta­vi­ras­ton sivuilta. 

Ker­ro, että saman lah­joit­ta­jan sukuso­luil­la on voi­nut syn­tyä mui­ta­kin lap­sia toi­siin per­hei­siin, ja että DNA-tes­tin avul­la lap­se­si saat­taa löy­tää myös heitä. 

Jos lap­sia on useam­pi kuin yksi, niin ker­ro kai­kil­le yhtä aikaa. Paras oli­si, että kah­den van­hem­man per­heis­sä molem­mat van­hem­mat ovat pai­kal­la, jos se on mah­dol­lis­ta. Jos tämä ei ole mah­dol­lis­ta, niin toi­nen van­hem­pi tulee olla etu­kä­teen infor­moi­tu kertomisesta. 

Ker­to­mi­nen on vas­ta ensim­mäi­nen askel, joka käyn­nis­tää lap­ses­sa yksi­löl­li­sen pro­ses­siin, jon­ka kul­kua on han­ka­la ennus­taa. Ole val­mis jat­ka­maan kes­kus­te­lua, ole­maan käy­tet­tä­vis­sä miten vain lap­se­si toi­voo ja anna aikaa asian käsit­te­lyyn. Älä jätä asi­aa sik­seen, kun olet­te ker­ran puhu­neet asias­ta, vaan tuo esiin ja näy­tä teoin, että voit­te puhua asias­ta kos­ka vain lap­se­si niin haluaa.