Olen(han?) äiti
Toistuvasti toteutumatta jäävä toive lapsen saamisesta voi suistaa epätoivoon. Sieltä on vuosien prosessin jälkeen kovin vaikea nousta, vaikka toive lopulta toteutuisikin. Lapsettoman identiteetti ja tunne epäonnistumisesta ovat ehtineet muotoutua niin vahvoiksi, että niiden muuttaminen on hidasta puuhaa. Tutkimusten mukaan lapsettomuushoitojen seurauksena vanhemmiksi tulleilla on usein voimakas kokemus siitä, ettei heitä ole tarkoitettu vanhemmiksi. Voisin kuvitella, että tunne oman vanhemman roolin heikkoudesta pitää paikkansa erityisesti lahjasoluhoidoilla alkunsa saaneiden lasten vanhempien kohdalla – varmaan myös adoptiovanhemmuudessa. Tällöin edes genetiikka ei ”todista” sitä, että minä olen, voin, SAAN olla vanhempi, vaan sitä on kovin helppo epäillä. Lapsi tuntuu vieraalta ja oma suhde tähän voi hetkittäin olla varsin heikoilla jäillä. Lapsettomuushoitojen avulla raskaaksi tulleiden naisten on muita vaikeampi muodostaa mielikuvia syntyvästä lapsestaan, kertovat tutkimukset. Epäusko, epävarmuus, epätoivo (?) tekevät mielen tyhjäksi. Sensitiivisyys kuitenkin kasvaa lasten tullessa taaperoikään. Ehkä verbaalisuus auttaa? Lapseen voi jo muodostaa muunkin suhteen kuin omiin mielikuviin perustuvan sellaisen. Kunnes tulee hetki, jolloin lapsi sanoo: ”mut ethän sä oo oikeasti mun äiti!”. Toivon, että seisoisin silloin jo varsin vankalla pohjalla äitiyteni kanssa.

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Simpukka-lehdessä 2/2014.
Lahjaksi saatu lapsi -kolumnisarjaa on julkaistu Simpukka-lehden numeroissa 4/2011 – 4/2018. Kolumnisarjan kirjoittaja on Helmi Nauhanen, joka on ammatiltaan psykologi ja lahjamunasoluhoidolla alkunsa saaneen, maaliskuussa 2011 syntyneen tytön äiti. Ensimmäisen kirjoituksen ilmestyessä hän oli 31-vuotias.
Haluaisimme kuulla otteen myös sinun tai koko perheesi tarinasta. Toiveenamme on, että tulevaisuudessa Helminauha-hankkeen sivuilta löytyy niin vanhempien tarinoita lahjasoluilla perheellistymisestä kuin myös lasten ajatuksia ja lasten sanoin kerrottuja tarinoita. Tarinat voivat olla lyhyitä ja ytimekkäitä tai niin pitkiä, kuin niiden kertominen vaatii. Tarinat julkaistaan nimimerkillä tai kirjoittajan toivomalla nimellä. Tarinan julkaisumuoto käydään vielä yhdessä kirjoittajan kanssa läpi ja tämän vuoksi toivomme tarinoita sähköpostitse piia@simpukka.info tai jenni@simpukka.info.