Elina ja Johanna saivat vuosien toivomisen jälkeen lapsen lahjasoluhoidoilla

Elina ja Johanna saivat vuosien toivomisen jälkeen lapsen lahjasoluhoidoilla

Paris­kun­ta alkoi seu­rus­tel­la kak­si­tois­ta vuot­ta sit­ten ja las­ta he alkoi­vat toi­voa vuot­ta myö­hem­min. – Vuon­na 2008 pää­tet­tiin, että lap­si saa tul­la. Oltiin molem­mat kol­men­kym­pin huja­koil­la ja aloi­tet­tiin hoi­dot Hel­sin­gis­sä. Aja­tel­tiin, että se on help­po jut­tu. Muu­ta­ma inse­mi­naa­tio ja that’s it. Mut­ta eihän se sit­ten ihan sil­lä lail­la men­nyt, Eli­na kertoo.

Eli­nan ja Johan­nan lap­si­toi­ve täyt­tyi lopul­ta seit­se­män pit­kän vuo­den jäl­keen. Lap­set­to­muus­hoi­dot oli­vat mon­ta ker­taa kat­kol­la, kun piti sääs­tää rahaa. Koet­te­le­vi­na aikoi­na paris­kun­ta hit­sau­tui yhteen ja ammen­si voi­maa toisistaan.

Eli­nal­le teh­tiin kak­si inse­mi­naa­tio­ta ja kun ne eivät joh­ta­neet ras­kau­teen, jäi paris­kun­ta tauol­le sääs­tä­mään rahaa jat­ko­hoi­toi­hin. – Se venyi kyl­lä vähän pit­käk­si se mei­dän tau­ko, läh­det­tiin uudel­leen hoi­toi­hin vas­ta vuon­na 2012. Samal­la vaih­det­tiin hoi­to­paik­ka Tam­pe­reel­le, Eli­na jatkaa. 

PCOS mutkisti kuvioita

Kun hoi­dot aloi­tet­tiin uudes­taan, niin Eli­na ja Johan­na jou­tui­vat koh­taa­maan sen, että lap­si­toi­veen täyt­ty­mi­nen ei tuli­si ole­maan help­poa. – Mul­la todet­tiin hoi­to­jen alus­sa heti PCOS ja ovu­laa­tio­häi­riö ja sil­loin lää­kä­ri sanoi­kin, että ras­kaak­si tule­mi­nen ei ole sil­lä taval­la help­poa, Eli­na kertoo.

Yksi­tyi­sel­lä puo­lel­la hoi­dot mak­sa­vat pal­jon ja paris­kun­ta jou­tui pitä­mään useam­pia­kin rahan sääs­tä­mis­tau­ko­ja pit­kin vuo­sien mit­tais­ta mat­kaa. – Muis­taak­se­ni kak­si inse­mi­naa­tio­ta teh­tiin aika nopeal­la aika­tau­lul­la ja sit­ten kun ne ei onnis­tu­nut, niin pidet­tiin taas tau­koa ja kerät­tiin rahaa IVF-hoi­to­ja var­ten, Eli­na muistelee. 

Ensimmäinen raskaus päättyi suureen suruun

Syk­syl­lä 2013 Eli­nal­le teh­tiin ensim­mäi­nen IVF-hoi­to, jos­ta saa­tiin vain yksi alkio siir­ret­tä­väk­si, eikä sekään joh­ta­nut ras­kau­teen. Vuo­den kulut­tua oli toi­sen IVF-hoi­don vuo­ro, jos­ta saa­tiin jäl­leen vain yksi siir­to­kel­poi­nen alkio. Siir­ros­ta alkoi kui­ten­kin raskaus. 

Syn­kät pil­vet kerään­tyi­vät tai­vaal­le jo var­hai­sult­ras­sa, kun sel­vi­si, että kes­ken­me­non ris­ki tuli­si ole­maan suu­ri. Ras­kaus kes­ti vii­kol­le 17, jol­loin se päät­tyi kes­ken­me­noon. – Sii­tä alkoi mel­koi­nen itsen­sä ja koko elä­män keräi­ly, suru oli todel­la suu­ri, Eli­na ker­too. Johan­na jat­kaa: “Lap­sen menet­tä­mi­nen oli tosi ras­kas­ta ja sii­tä pää­si jol­la­kin lail­la yli vas­ta sit­ten Eelin syn­ty­män jäl­keen. Samaan aikaan kave­rit ympä­ril­lä sai­vat lap­sia, kyl­lä se oli tosi vai­kea tilan­ne koh­da­ta. Sitä vähän eris­ti itse­ään muus­ta maa­il­mas­ta myös, sel­lai­seen omaan kuoreen.“

Noin puo­li vuot­ta kes­ken­me­non jäl­keen paris­kun­ta pää­si aloit­ta­maan kol­man­nen IVF-hoi­don, joka onnis­tui parem­min. – Tuo­re­siir­ros­ta saa­tiin sit­ten plus­sa ja pak­ka­seen saa­tiin yksi alkio. Nyt mei­dän plus­sa hyp­pii tuos­sa kol­me­vuo­ti­aa­na, Eli­na kertoo.

Onnistunutta raskautta varjosti suuri huoli ja pelko menettämisestä

Monien vas­toin­käy­mis­ten jäl­keen paris­kun­ta ei uskal­ta­nut rie­mui­ta alka­nees­ta ras­kau­des­ta. – Mis­tään het­kes­tä ei voi­nut olla onnel­li­nen. Koko ajan elet­tiin pelos­sa ja löy­säs­sä hir­res­sä, kun huo­li ras­kau­den kes­key­ty­mi­ses­tä oli niin suu­ri, Johan­na muistelee.
– Var­hais­ras­kau­den ult­ras­ta­kin läh­din sel­lai­sen tie­don kera, että oli suu­ri epäi­lys tuu­li­mu­na­ras­kau­des­ta. Sit­ten kävim­me uusin­tault­ras­sa ja olin­kin sin­ne menos­sa aja­tuk­sel­la, että kes­keyt­tä­mis­lääk­kei­tä­hän täs­sä ollaan menos­sa hake­maan. Mut­ta sit­ten ne sanoi­vat­kin, että kyl­lä tääl­lä on sikiö ja syke! Minä huu­dah­din epä­us­koi­se­na, että älkää nyt kuset­ta­ko mua! Mut­ta kyl­lä se oli uskot­ta­va, mei­dän “tuu­li­mu­na” ele­li 38+2 vii­koil­le ja syn­tyi ter­vee­nä sit­ten, Eli­na jatkaa.

Pariskunta hioutui yhteen koettelemusten vuosien aikana

– Kun miet­tii mei­dän pari­suh­det­ta ja muu­ta, niin kyl­lä­hän nämä koke­muk­set on teh­nyt meis­tä tosi vah­van tii­min. Lap­si on ollut yhtei­nen pää­mää­rä ja sii­hen on läh­det­ty yhdes­sä. Eikä het­kek­si­kään ole tul­lut sel­lai­nen olo, että mä luo­vu­tan täs­sä suh­tees­sa. Se ei ole kos­kaan ollut edes vaih­toeh­to. Usein lukee, että lap­set­to­muus ovat pari­suh­teel­le rank­kaa. Mei­tä se on kui­ten­kin vah­vis­ta­nut. Jos lap­sen menet­tä­mi­ses­tä sel­vi­ää, niin sel­vi­ää mis­tä vaan, Johan­na sum­maa paris­kun­nan kokemuksia.

Perheen sisäisessä adoptiossa kesti kohtuuttoman kauan

Äitiys­la­ki muut­tui tänä kevää­nä ja sen myö­tä moni asia hel­pot­tui nais­pa­reil­le. Äitiys­lain mukaan hen­ki­lö, joka syn­nyt­tää lap­sen, on lap­sen äiti. Lap­sen toi­sek­si äidik­si voi­daan vah­vis­taa nai­nen, joka on yhtei­sym­mär­ryk­ses­sä lap­sen syn­nyt­tä­neen kans­sa anta­nut suos­tu­muk­sen hedelmöityshoitoon. 

Eli­nan ja Johan­nan lap­sen koh­dal­la muu­ta­ma vuo­si sit­ten asiat oli­vat kui­ten­kin vie­lä toi­sin. Vaa­dit­tiin adop­tio­neu­von­taa, mon­ta koti­käyn­tiä, val­ta­va mää­rä byro­kra­ti­aa ja noin nel­jä kuu­kaut­ta, ennen kuin per­heen sisäi­nen adop­tio vah­vis­tui. Johan­na ei sitä ennen ollut oikeu­tet­tu edes van­hem­pain­va­paa­seen. Onnek­si pai­kal­li­nen ter­veys­kes­kus­lää­kä­ri ymmär­si tilan­teen absur­diu­den ja kir­joit­ti Johan­nal­le sai­ras­lo­maa, jon­ka tur­vin koto­na ole­mi­nen onnis­tui edes het­ken ajan. Koko kuvio aiheut­ti paris­kun­nas­sa pal­jon tur­hau­tu­mis­ta ja epäuskoisuutta.

Lopulta kaikki on kuitenkin hyvin

Koke­muk­set ovat pari­suh­teen vah­vis­ta­mi­sen lisäk­si tuo­neet Johan­nal­le ja Eli­nal­le run­saas­ti elä­män­ko­ke­mus­ta. – Se, kun sä olet saa­nut täl­lai­set eväät rep­puun, niin ymmär­rät, että elä­mäs­sä kaik­ki ei mene suun­ni­tel­mien mukaan. Välil­lä ajat­te­lee kyl­lä, että tar­vii­ko sitä kui­ten­kaan niin ras­kaas­ti koe­tel­la, Johan­na miet­tii. Nyt kaik­ki on kui­ten­kin hyvin ja per­he-elä­mä sujuu. Har­taas­ti toi­vot­tu lap­si on tuo­nut elä­mään uuden­lai­sen tarkoituksen.

Teks­ti & kuvat: Mii­ka Rautiainen