Henkilöitä kävelee sateessa sillalla, punainen sateenvarjo.

Kesätapaaminen Aulangolla toi lahjasoluperheet yhteen

Rei­lu pari­kym­men­tä per­het­tä kokoon­tui lop­pu­ke­sän vii­kon­lo­pun viet­toon Aulan­gon Scan­dic kyl­py­lä­ho­tel­liin. Osa tun­si toi­sen­sa ennes­tään ja osa oli uusia tut­ta­vuuk­sia. Kaik­ki per­heet oli­vat oman­nä­köi­siä, kokoi­sia ja aatok­si­sia, mut­ta kaik­kia per­hei­tä yhdis­ti se, että lap­set oli saa­tu lah­ja­so­lu­hoi­to­jen avul­la. Per­hei­den lap­set oli­vat iäl­tään 0-10 vuotiaita.

Tapaamisen sisältöä

Vii­kon­lop­pu aloi­tet­tiin per­jan­tai-ilta­na yhtei­sel­lä tutus­tu­mis­lei­kil­lä. Tutus­tu­mis­lei­kis­sä lah­ja­so­lu­läh­tö­koh­dat kysel­tiin lem­mik­kien ja koti­paik­ka­kun­tien seas­sa osa­na elä­män perus­asioi­ta. ”Per­heet, jois­sa on koi­ria, taput­ta­kaa … Per­heet, jois­sa saa­tiin lah­ja­siit­tiöi­tä hyp­pi­kää”… Var­sin­kin lap­set osal­lis­tui­vat aktii­vi­ses­ti ja innois­saan tutus­tu­mis­leik­kiin. Oma tyt­tä­re­ni (5v) huu­dah­ti innois­saan, kun bon­ga­si mei­dän per­hee­seen liit­ty­vän muna­so­lu­taus­tan ja puus­kah­ti har­mis­saan ”miks noi on saa­neet molem­mat solut”, kun ymmär­si sen­kin ole­vat mahdollista.

Per­hei­den tutus­tu­mis­het­ken jäl­keen tapaa­mi­nen jat­kui jakaan­tu­mi­sel­la aikuis­ten kes­kus­te­lu­het­kek­si ja osa aikui­sis­ta lap­si­neen suun­ta­si leik­ki­puis­toon. Aikuis­ten ver­tais­kes­kus­te­lu oli jäl­leen antoi­sa ja uusia aja­tuk­sia herät­tä­vä koke­mus. Lah­ja­taus­ta poh­di­tut­taa eri tavoin eri per­hei­tä, mut­ta poh­jal­la lie­nee kui­ten­kin se sama huo­li kuin kai­kil­la maa­il­man van­hem­mil­la – miten asias­ta kuin asias­ta saa las­ta tuke­van voi­ma­va­ran eikä kom­pas­tus­ki­ven? Lopun kai­ken lah­ja-alku­pe­rä on lap­sen oma asia ja se, kuin­ka hän sii­hen suh­tau­tuu, on hänen pää­tök­sen­sä. Me van­hem­mat voim­me vain tar­jo­ta alus­tan, jol­la lap­si saa tätä­kin asi­aa rau­has­sa tut­kail­la. Kas­vua­lus­ta, joka par­haan­sa mukaan tukee las­taan kas­vus­sa koh­ti aikui­suut­ta. Sen täh­den, jot­ta alus­ta pysyy kun­nos­sa, on tär­ke­ää, että van­hem­mil­la on oma paik­kan­sa, jos­sa voi asioi­ta pro­ses­soi­da ja jakaa. Tämän ver­tais­kes­kus­te­lun annin myö­tä itse oival­sin taas yhden tär­keän asian omas­ta elämästäni.

Ensim­mäi­sen illan päät­teek­si kokoon­nuim­me vie­lä yhtei­sen ilta­sa­dun ääreen. Luim­me Mei­dän pihan per­he­sop­paa, jon­ka aika­na lap­sem­me kyse­li­vät ja jakoi­vat omia tie­to­jaan aihees­ta. Miel­tä­ni läm­mit­ti, kun oma lap­se­ni osoit­tau­tui hyvin­kin aktii­vi­sek­si osal­lis­tu­jak­si. Toi­si­naan, kun olen aja­tel­lut, ettei hän juu­ri jut­tu­ja­ni kuun­te­le, mut­ta hän­pä onkin sisäis­tä­nyt var­sin hyvin ja posi­tii­vi­sel­la taval­la paljonkin.

Vii­kon­lo­pul­le oli jär­jes­tet­ty­nä yhteis­tä ohjel­maa ja sen lisäk­si jokai­nen per­he sai halu­tes­saan omien aika­tau­lu­jen­sa puit­teis­sa jär­jes­tää omien int­res­sien­sä mukais­ta ohjel­maa. Lisäk­si yhtei­ses­sä aamiais­ti­las­sa ja kyl­py­län allas­osas­tol­la tapa­si spon­taa­nis­ti mui­ta per­hei­tä ja tar­jou­tui het­kiä tutus­tua toi­siin perheisiin.

Lau­an­tain yhteis­oh­jel­ma­na oli illan­viet­to lähis­töl­tä vuo­kra­tus­sa gril­li­ko­das­sa. Ilma oli satei­nen, mut­ta satees­ta huo­li­mat­ta suu­rin osa per­heis­tä osal­lis­tui. Gril­lausil­ta kuvas­taa­kin hyvin per­he­ta­paa­mi­sen yleis­tä tun­nel­maa; ren­toa ja let­ke­ää yhdes­sä ole­mis­ta. Gril­laus­ta, syö­mis­tä, jutus­te­lua, las­ten leik­ke­jä. Läm­min ja muka­va henki.

Sun­nun­tai­na sanot­tiin­kin sit­ten hei­pat ja läh­det­tiin kotia kohti.

 
Lähtökohtana toive

Lap­sem­me ovat saa­neet alkun­sa van­hem­pien­sa toi­vees­ta. Tämä toi­ve toteu­tet­tiin lah­ja­so­lu­hoi­to­jen avul­la. Lah­ja taus­ta on yksi osa-alue koko elä­mäs­tä, mut­ta isos­sa osas­sa per­hei­dem­me syntyhistoriassa. 

Vaik­ka lah­ja­per­heet ovat monin tavoin kes­ke­nään eri­lai­sia tuo lah­ja­tee­ma mei­dät saman katon alle. Per­he­ta­paa­mi­set koe­taan tär­keik­si ja voi­maan­nut­ta­vik­si koko per­heen tapah­tu­mik­si. Niin lap­set kuin aikui­set­kin luo­vat suh­tei­ta toi­siin samoil­la läh­tö­koh­dil­la syn­ty­nei­siin per­hei­siin, saa­vat ystä­viä ja koke­muk­sia muis­ta ver­tai­sis­taan. Mui­den lah­ja­per­hei­den kans­sa on help­poa ava­ta mie­tin­tö­jä, jois­sa lah­ja­tee­ma usein sulau­tuu mui­hin asia­ko­ko­nai­suuk­siin. Tois­ten lah­ja­lais­ten kans­sa ei kui­ten­kaan tar­vit­se esi­mer­kik­si ava­ta ja selit­tää ter­me­jä tai mah­dol­lis­ta lap­set­to­muus­ko­ke­muk­sen vai­ku­tus­ta, joten ver­tais­ten kans­sa on usein vain antoi­sam­paa näis­sä asiois­sa koh­da­ta kuin ei ver­tais­ten kans­sa. Tulee hel­pom­min kohdatuksi.

On hie­noa huo­ma­ta, kuin­ka vuo­sien saa­tos­sa oma lap­se­ni on saa­nut jou­kon ystä­viä muis­ta lah­ja­lap­sis­ta ja olem­me kiin­teä­nä osa­na lah­ja­per­hei­den yhtei­söä. Aulan­gon reis­sun myö­tä tas­kuun tapu­tel­tiin taas yksi kiva per­he­reis­su muis­tok­si niin ver­tais­ten kans­sa jaet­tu­jen koke­mus­ten kuin per­he­lo­man myötä.

Blo­gin on kir­joit­ta­nut Lah­ja­per­heen äiti

Haluatko mukaan järjestämään perhetapaamisia?

Omatoimiset perhetapaamiset tarvitsevat aktiivisia järjestäjiä, ideoijia ja toiminnan vetäjiä!
Aktiiviset perhetapaamisten järjestäjät:
  •   etsi­vät tapaa­mi­sil­le paikkoja
  •   luo­vart kyse­ly­jä (esim. Hel­mi­nau­ha FB-ryhmään)
  •   varaa­vat tiloja
  •   miet­ti­vät ohjelmaa
  •   vetä­vät ohjelmia
  •   kehit­tä­vät toimintaa
Jokainen osallistuja
  •   vas­taa tunnelmasta
  •   omas­ta viihtymisestä
  •   osallistumisaktiivisuudestaan
  •   kes­kus­te­lu­jen sisällöstä

Kiin­nos­tuit­ko?

Ota yhteyt­tä:

Hel­mi­nau­ha-hank­keen

Han­ke­suun­nit­te­li­ja

Jen­ni Huhtala

jenni@simpukka.info

p. 044-2044916