Kun lapselta kysytään lahjasolutaustasta - miten vanhempi voi tukea lasta

Yhdys­val­ta­lai­nen psy­ko­te­ra­peut­ti ja lah­ja­so­lu­neu­von­taa teke­vä ammat­ti­lai­nen Jana M. Rup­now on kir­joit­ta­nut kir­jan - Three Makes Baby (2018).  Kir­ja on tar­koi­tet­tu tuek­si van­hem­mil­le, joil­la on lah­ja­so­luil­la saa­tu lap­si. Tämä kir­joi­tus poh­jau­tuu Rup­nowin kir­jan kap­pa­lee­seen 5. Kos­ka ja miten puhua lahjasoluhoidoista.

Lap­set saat­ta­vat tar­vi­ta apua sii­hen, miten he vas­taa­vat kave­rei­den­sa, läheis­ten ja jopa tun­te­mat­to­mien esit­tä­miin kysy­myk­siin raken­ta­vas­ti ja huo­leh­tien omis­ta rajois­taan. He tar­vit­se­vat myös tukea ikä­vien ja tar­peet­to­mien kom­ment­tien huo­maa­mi­seen, joi­ta he saat­ta­vat koh­da­ta. Myös van­hem­pi saat­taa tar­vi­ta apua sen suh­teen, miten tukea las­ta vas­taa­maan tai ole­maan vas­taa­mat­ta hänel­le esi­tet­tyi­hin kysymyksiin.

Lap­set saat­ta­vat koh­da­ta monen­lai­sia kysy­myk­siä lah­ja­so­lu­taus­taan­sa liit­tyen ja las­ta on hyvä opet­taa ja tukea sii­hen, että kysy­myk­sen kuul­tu­aan hänel­lä on aina oikeus itse päät­tää, mitä hän vas­taa tai vas­taa­ko hän kysy­myk­seen ollen­kaan. Lap­sen ei myös­kään tar­vit­se perus­tel­la, mik­si ei vas­taa, jos hän päät­tää toi­mia niin. Seu­raa­vak­si yhden esi­merk­ki kysy­myk­sen avul­la esi­tel­lään eri­lai­sia vas­taus­vaih­toeh­to­ja kysy­myk­seen sii­tä, onko lap­sen isä hänen oikea isänsä.

Niin hul­lul­ta kuin se kuu­los­taa­kin, lap­sel­ta saa­te­taan kysyä esi­mer­kik­si, onko hänen isänsä/ äitin­sä hänen oikea van­hem­pi. Alla on esi­tel­ty eri­lai­sia tapo­ja, joil­la lap­si voi vas­ta­ta tähän eri­koi­sel­ta tun­tu­vaan kysymykseen:

1. Vastakommentti

- Onko hän sinun oikea isäsi?
- No, ei hän ainakaan ole mielikuvitushahmo.

Jos lap­si ei halua vas­ta­ta tai ei koe sii­hen tar­vet­ta, lap­si voi aina heit­tää takai­sin vastakommentin.

2. Vastaaminen kysymykseen, ilman henkilökohtaista sävyä

- Onko hän sinun oikea isäsi? Hän ei näytä yhtään sinulta.
- Kyllä, minun isäni näyttää aivan äidiltään, mutta ei yhtään veljeltään eli sedältäni.

Lap­si voi vas­ta­ta esi­tet­tyyn kysy­myk­seen ja ker­toa sii­hen liit­tyen vie­lä jotain lisää, kui­ten­kaan ker­to­mat­ta mitään hen­ki­lö­koh­tai­sia tie­to­jaan. Tämä toi­mii eten­kin ver­baa­li­ses­ti lah­jak­kail­la lapsilla.

3. Kysyjän kysymyksen ihmettely

- Onko hän sinun oikea isäsi?
- Mitä sinä sanoit?! “Onko hän minun oikea isäni?”

TAI

- Mitä sinä juuri kysyit? 

Kysy­myk­seen voi aina vas­ta­ta kysy­myk­sel­lä tai ihme­tyk­sel­lä sii­tä, mitä toi­nen on juu­ri sano­nut tai kysy­nyt. Täl­löin kysy­jäl­le tar­jou­tuu mah­dol­li­suus vie­lä miet­tiä sano­jaan ja kysy­myk­sen asial­li­suut­ta, ja hän saat­taa itse huo­ma­ta toi­mi­neen­sa epä­asial­li­ses­ti. Kysy­mys jää yleen­sä tähän ja se unohtuu.

4. Puheenaiheen vaihto

- Onko hän sinun oikea isäsi?
- Hei, katso minkä hienon videon/ lelun juuri sain!

Lap­sel­la on aina mah­dol­li­suus vaih­taa puhee­nai­het­ta, jos hän kokee tilan­teen epä­mu­ka­vak­si eikä halua vas­ta­ta kysyt­tyyn kysy­myk­seen. Yleen­sä tilan­ne menee täl­löin ohi, kun kysy­jä huo­maa, ettei saa kysy­myk­siin­sä vastausta.

5. Vastakysymys

- Onko hän sinun oikea isäsi?
- Onko sinun isäsi sinun oikea isäsi?

Lap­si voi vas­ta­ta kysy­jäl­le nase­vas­ti ja hie­man sar­kas­ti­ses­ti, jos se on lap­sel­le luon­tais­ta ja tapa sopii lapselle.

6. Kysymykseen vastaaminen tyhjentävästi

- Onko hän sinun oikea isäsi?
- Minulla ei ole samoja geenejä isäni kanssa, mutta se ei tee hänestä yhtään vähemmän oikeaa, kuin sinun isäsi on sinulle.

Lap­si voi halu­tes­saan vas­ta­ta totuu­den­mu­kai­ses­ti ja samal­la tuo­da esiin sen, että vaik­ka hän on saa­nut alkun­sa lah­joi­tet­tu­jen sukuso­lu­jen avul­la hänen isän­sä on  aivan oikea isä sii­nä, mis­sä kysy­jän­kin isä on kysyjälle.

Van­hem­pa­na voit käy­dä lap­se­si kans­sa kes­kus­te­lun täs­tä aihees­ta, ei ole väliä käyt­kö enna­koi­den vai vas­ta sit­ten, kun lap­si on jo kuul­lut kysy­myk­siä taus­tas­taan. Tär­kein­tä on, että löy­dät­te lap­se­si kans­sa hänel­le sopi­van tavan vas­ta­ta hänel­le esi­tet­tyi­hin kysy­myk­siin. On myös tär­ke­ää, että tuet las­ta sii­nä, että hänel­lä on aina oikeus itse päät­tää, mitä hän vas­taa ja oikeus pitää puo­li­aan sen suh­teen, että hänen yksi­tyi­set asiat ovat hänen asioi­taan ja hän itse päät­tää kenen kans­sa halu­aa niis­tä puhua.

Läh­de: Rup­now M. Jana, LPC. 2018. Three Makes a Baby.