Kuulumisia lahjasoluperheiden perhetapaamisesta Enä-Sepän maalaismaisemista

”Muis­tat­kos, mikä kaik­kia lei­ri­läi­siä yhdis­tää..?” Kyse­lin lap­sel­ta­ni ennen per­he­lei­ril­le lähtöä.

”Aikui­set jut­te­lee kes­ke­nään… lap­set leik­kii …. ja lah­ja­so­lut!” Näin sanoit­ti oma vii­si­vuo­ti­aa­ni, joka on jo kon­ka­ri lah­ja­so­lu­per­he­lei­reil­lä kävijä.

Per­he­lei­rin lähes­ty­mi­sen ajan­koh­ta onkin yksi otol­li­nen ja var­sin luon­te­va het­ki nos­tat­taa oman lah­ja­so­lu­taus­tai­sen lap­sen kans­sa aihet­ta puheek­si. Lei­rin kyn­nyk­sel­lä mei­dän­kin per­hees­sä käy­tiin muu­ta­mi­na päi­vi­nä kes­kus­te­lua oman ja mui­den per­hei­den syn­ty­ta­vois­ta ja moni­muo­toi­suuk­sis­ta. Itse olen otta­nut tavak­se­ni aloit­taa syn­ty­mä­ta­ri­nan ker­to­mi­sen sii­tä näkö­kul­mas­ta, että lap­su­kai­nen sai alkun­sa äidin ja isän vau­va­toi­vees­ta ja että juu­ri hänen piti syn­tyä mei­dän per­hee­seen. Sen jäl­keen tari­nam­me laa­jen­tuu apui­hin, joi­ta saim­me. Gee­nei­hin, ja kuin­ka gee­nit näyt­täy­ty­vät sekä ympä­ris­töön, joka muok­kaa ja ohjaa. Riip­puen aina vähän mikä asia mil­loin­kin las­ta kiinnostaa.

Gee­ni­kiin­nos­tus ja ymmär­rys sinän­sä ovat omal­la lap­sel­la vie­lä tule­vai­suu­des­sa, mut­ta lah­ja­so­lun käy­tön ymmär­rys sen sijaan elää jo muka­na. Lah­ja­tee­ma ei kui­ten­kaan hän­tä lei­rin aika­na taik­ka lei­rin jäl­keen puhu­tut­ta­nut yhtään. Sen sijaan lei­kit ja kave­ri­suh­teet nousi­vat hyvin­kin esiin ja nii­tä pui­tiin use­aan ottee­seen lei­rin jäl­keen. Las­ten kan­nal­ta onkin tär­ke­ää, että myös lah­ja­so­lu­per­hei­den per­he­lei­reil­lä aute­taan lap­sia löy­tä­mään leik­ki­ka­ve­rei­ta sekä mie­le­käs­tä teke­mis­tä. Sil­loin per­he­ta­paa­mi­set toi­mi­vat toi­vo­tul­la posi­tii­vi­sel­la taval­la, joi­den tun­nel­miin ja het­kiin on help­po pala­ta myö­hem­min ja sii­nä samal­la saa taas avat­tua lisää lah­ja­so­lu­tee­maa kivoin asia kytköksin.

Enä-Sepäs­sä elo­kuis­ta vii­kon­lop­pua viet­ti 19 lah­ja­so­lu­per­het­tä sekä muu­ta­ma päi­väl­lä vie­rail­lut per­he. Vii­kon­lop­pu koos­tui ren­nos­ta olei­lus­ta, lei­keis­tä ja ilta­sau­nois­ta. Enä-Sepän puit­teet antoi­vat erin­omai­sen piha­ti­lan, jos­sa eri ikäis­ten las­ten kans­sa oli vai­va­ton­ta oleil­la. Paik­ka oli myös­kin vain per­he­lei­ril­lä oli­joi­den käy­tös­sä, joten yksi­tyi­syys oli taat­tu. Tämä omal­ta osal­taan aut­toi ja mah­dol­lis­ti vapaan kes­kus­te­lun help­pou­den. Tänä vuon­na mukaan tuli myös uusi vil­li­tys, kun var­sin­kin isom­pien las­ten van­hem­mat innos­tui­vat leik­ki­mään. Van­hat piha­pe­lit muun muas­sa pei­li, purk­kis ja kirk­kis toi­vat jän­ni­tys­tä elä­mään, kun pää­asias­sa aikui­set leik­ki­jät kyyk­ki­vät pusi­kois­sa pii­los­sa ja odot­ti­vat het­keä syök­syä lip­pu­tan­gol­le pelas­ta­maan vangit.

Vii­kon­lo­pun asiao­suu­des­ta vas­ta­si­vat Tun­ne­ti­lan psy­ko­lo­git Mai­ju Toko­la ja Min­na Berg.  He luen­noi­vat lap­sen kehi­tyk­ses­tä ja sii­nä muka­na ilme­ne­vis­tä lah­ja­so­lu­poh­din­nois­ta. Luen­to raken­tui lei­ri­läis­ten ennak­koon esit­tä­mien kysy­mys­ten pohjalta.

Val­tao­sa van­hem­mis­ta pys­tyi osal­lis­tu­maan kes­kus­te­le­val­le luen­nol­le. Ja kes­kus­te­lua luen­nol­la riit­ti­kin! Itseä­ni luen­nol­la käy­dyt kes­kus­te­lut rau­hoit­ti­vat ja vah­vis­ti­vat aja­tus­ta­ni sii­tä, että vaik­ka lah­ja­per­hees­sä poh­dit­ta­vat asiat ovat oman­lai­sia ja eri­tyi­siä, niin rat­kai­sut nii­hin ovat mones­ti samo­ja kuin min­kä tahan­sa muun­kin asian osal­ta omas­sa elä­mäs­sä on. Mones­sa lah­ja­so­lui­hin liit­ty­vis­sä poh­din­nas­sa ei oikeas­taan ole oike­aa tai vää­rää tapaa toi­mia vaan jokai­nen per­he saa toi­mia miten omas­sa per­hees­sään hyväk­si kokee. Luen­to oli antoi­sa ja herät­ti miet­tei­tä ja eväi­tä eteenpäin.

Jäl­leen ker­ran sain lah­ja­so­lu­per­hei­den lei­rin myö­tä tär­keän muis­ton ja ver­tais­ko­ke­muk­sen elä­mää­ni. Uskon myös, että lap­se­ni kan­nal­ta lei­ri loi tule­vai­suut­ta var­ten tär­ke­ää poh­jaa sii­tä, että saman asian äärel­lä on mui­ta­kin sekä sen, että asiois­ta saa ja kan­nat­taa kes­kus­tel­la ja kat­soa eri näkökulmista.

Iso kii­tos kai­kil­le lei­ril­lä olijoille!

Teks­ti ja kuvat: Lah­ja­so­lu­per­heen äiti, joka toi­mii Hel­mi­nau­han vapaaehtoisena