Läheisten kanssa puhuminen

Läheisten kanssa puhuminen

Miksi puhua lahjasoluhoidoista läheisten kanssa

Kun lähei­sil­le puhu­taan lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta on hyvä poh­tia mikä on salai­sen ja yksi­tyi­sen asian ero, mitä toi­voo lähei­sen teke­vän saa­mal­laan tie­dol­la ja mil­lais­ta tukea kai­paa lähei­sel­tä. Lähei­sel­lä ei ole kos­kaan oikeut­ta lou­ka­ta, vaik­ka asia oli­si­kin hänel­le vie­ras. Van­hem­pi tekee aina itse ja/ tai yhdes­sä puo­li­son kans­sa las­ta aja­tel­len rat­kai­sun sen suh­teen, kenel­le lähi­pii­ris­sä lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta puhu­taan. Van­hem­mil­la tai van­hem­mal­la on oikeus itse raja­ta min­kä ver­ran lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta puhutaan.

 
Puhumisen pohdintojen tueksi:

  • Läheis­ten kans­sa asias­ta puhu­mi­nen voi syven­tää omaa ymmär­rys­tä sen suh­teen, mitä tar­koit­taa tul­la van­hem­mak­si lahjasoluilla.

  • Lähei­sil­le ker­to­mis­ta perus­tel­laan sil­lä, että kun lap­si alkaa ymmär­tää, mitä hänel­le on puhut­tu lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta ja syn­ty­mi­ses­tä nii­den avul­la, lap­si myös ker­too sii­tä lähei­sil­leen. Ikä vaih­te­lee nel­jäs­tä vuo­des­ta seit­se­mään vuoteen.

  • Läheis­ten kans­sa syn­tyy luon­te­vas­ti kes­kus­te­lua lap­sen ja van­hem­man yhden­nä­köi­syy­des­tä. Tämä on mah­dol­lis­ta kui­ta­ta totuu­den­mu­kai­ses­ti tai myös huu­mo­ril­la höystettynä.

  • Jos van­hem­pi ei voi ker­toa lah­ja­so­lu­taus­tas­ta lähei­sim­mil­le ihmi­sil­le, niin sil­loin taus­tal­la voi olla omia häpeän tun­tei­ta tai kiusaan­tu­nei­suut­ta, toki taus­tal­la voi myös olla huo­not suh­teet lähei­siin ja epä­luot­ta­mus­ta sii­hen, miten he rea­goi­vat asiaan.

Läheiset saattavat esittää paljonkin kysymyksiä lahjasoluihin liittyen

  • Mitä tie­dät lahjoittajasta?

  • Min­kä ver­ran sait vai­kut­taa lahjoittajaan?

  • Mis­sä hoi­dot toteutettiin?

  • Kau­an­ko kes­ti, että tulit raskaaksi?

  • Kuin­ka pal­jon hoi­dot maksoivat?

  • Kuka muu tie­tää hoidoista?

 

Kan­nat­taa etu­kä­teen miet­tiä, mitä vas­taa lii­an hen­ki­lö­koh­tai­sil­ta tun­tu­viin kysymyksiin.

  • Mit­kä ovat omat raja­ni, mihin ne ase­tan ja pysyä niissä.

 

Pää­tök­sen lap­sen lah­ja­so­lu­taus­tas­ta puhu­mi­ses­ta tekee aina van­hem­pi tai van­hem­mat yhdes­sä, ja sil­loin on hyvä har­ki­ta mikä tie­to on olen­nais­ta, kenel­le tie­toa anne­taan ja mik­si. Asi­aa tulee poh­tia myös lap­sen näkö­kul­mas­ta, mikä on lap­sen tie­toa ja mikä on van­hem­pien tie­toa, kuka tie­don omis­taa ja min­kä ikäi­se­nä tie­don omis­ta­juus siir­tyy täy­sin lapselle?

Läheisten tarpeet

Kun lah­ja­so­luil­la per­heel­lis­ty­mi­sen ottaa puheek­si läheis­ten kans­sa, on hyvä muis­taa, että lähei­set eivät ole yhtä pereh­ty­nei­tä asi­aan, kuin lah­ja­so­luil­la las­ta toi­vo­va tai lap­sen saa­nut. Lähei­set saat­ta­vat tar­vi­ta eri­lai­sia resurs­se­ja ymmär­tääk­seen ja ottaak­seen vas­taan tie­don lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta tai sii­tä, että per­heen lapsi/ lap­set ovat saa­neet alkun­sa lah­joi­te­tuil­la sukuso­luil­la.  Lähei­set hyö­ty­vät sii­tä, että he saa­vat aihees­ta moni­puo­lis­ta tie­toa ja että heil­lä on mah­dol­li­suus ottaa oma aikan­sa tie­don suh­teen. Lähei­set saat­ta­vat esit­tää lisä­ky­sy­myk­siä ja heil­lä on sii­hen oikeus, van­hem­mal­la on toki myös aina oikeus raja­ta, mitä ja min­kä lähei­sil­le on tar­peen puhua.

MONIPUOLISTA TIETOA

  • Tut­kit­tua tietoa

  • Koke­mus­tie­toa

  • Tie­toa eri näkö­kul­mis­ta ja omal­la kie­lel­lä, niin äidin­kie­li kuin hen­ki­lön ymmär­tä­mä kieli

  • Läheis­ten kans­sa on hyvä poh­tia, mitä tie­toa heil­lä on jo ole­mas­sa ja mitä tie­toa vas­ten he otta­vat vas­taan tämän uuden tiedon

AIKA ANTAA MAHDOLLISUUDEN

  • Sula­tel­la tie­toa rauhassa

  • Poh­tia asi­aa pei­la­ten sitä omaan arvo­maa­il­man ja ymmär­ryk­sen puitteissa

  • Esit­tää kysy­myk­siä, myös tyh­miä kysymyksiä

  • Ymmär­tää mis­tä on kyse, mitä on teh­ty ja mik­si, mitä vaih­toeh­to­ja yli­pää­tään on ole­mas­sa (jos aihe on täy­sin vieras)

YMMÄRRYSTÄ SEN SUHTEEN

  • Mil­lai­sel­la taus­tal­la lähei­set ovat varustettuja.

  • Mil­lai­nen arvo­maa­il­ma ja maa­il­man­kat­so­mus heil­lä on.

  • Lähei­sil­lä on oikeus muo­dos­taa oma käsi­tys ja ymmär­rys asias­ta, mut­ta he eivät saa sen nojal­la lou­ka­ta ketään.

Lahjasoluvanhemman rooli

Kun ker­rot lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta lähei­sil­le, olet­te asian suh­teen eri­lai­ses­sa tilan­tees­sa. Sinul­la toden­nä­köi­ses­ti on hyvin pal­jon enem­män tie­toa ja ymmär­rys­tä lah­ja­so­lu­hoi­dois­ta ja lah­ja­so­luil­la per­heel­lis­ty­mi­ses­tä kuin läheiselläsi.

Lah­ja­so­lu­hoi­dois­sa ole­va tai lap­sen jo saa­nut, on kysei­sen asian vah­va asian­tun­ti­ja ja pal­jon pidem­mäl­lä asian ymmär­tä­mi­sen ja kon­kreet­ti­sen tie­don suh­teen, kuin lähei­sen­sä. Van­hem­pi voi täs­tä syys­tä tah­to­mat­taan saa­da kou­lut­ta­jan, kas­vat­ta­jan, neu­vo­nan­ta­jan tai tuki­jan roolin.

  • Lähei­sil­le voi ja tulee ker­toa mil­lais­ta tukea kai­paat ja miten he voi­vat tukea sinua.

  • Se mitä odot­taa lähei­sil­tä voi olla yhtä moni­mut­kais­ta, kuin tie­to jon­ka he ovat vastaanottaneet.

  • Kun jaat tie­toa lähei­sil­le, hei­dän on hel­pom­pi tukea sinua!

 
Lue lisää läheisille lahjasoluteemasta puhumisesta tästä Simpukka-lehdessä 1/2020 julkaistusta artikkelista: Turvallinen avoimuus lahjasoluperheen tukena.

Läheisten reaktiot: välttäminen vs. uteliaisuus

Läheis­ten reak­tiois­sa tulee ottaa huo­mioon hei­dän ole­mas­sa ole­vat resurs­sit tie­don vas­taa­not­ta­mi­sen suh­teen. Vaik­ka itse onkin tilan­tees­sa vail­la tukea, tuli­si huo­mioi­da tilan­teen olo­suh­teet, kon­teks­ti ja tun­teet, joi­ta tie­to nostattaa.

Lähei­set voi­vat kokea monen­lai­sia tun­tei­ta ja ajatuksia

  • Eivät ymmär­rä asiaa

  • Vält­te­le­vät aihet­ta ja sii­tä puhumista

  • Sivuut­ta­vat aiheen

  • Eivät kyke­ne vas­taa­not­ta­maan heil­le ker­rot­tua asiaa

  • Häpeän koke­mus voi näyt­täy­tyä välinpitämättömyytenä

  • Ute­liai­suut­ta

Vanhempien huolet läheisille puhumisen suhteen: 

  • Nola­tuk­si tule­mi­nen (aiheut­taa sitä muil­le tai huo­li sii­tä, että lap­set koki­si­vat näin)

  • Tuo­mi­tuk­si tuleminen

  • Hyl­kää­mi­nen

  • Eri­lai­suu­den kokeminen

 

Pääsääntöisesti vanhempien huolet läheisten suhteen eivät realisoidu, vaan perheet saavat osakseen:

  • Kiin­nos­tus­ta

  • Läm­pöä ja välittämistä

  • Tukea

  • Ute­liai­suut­ta

  • Jaet­tua onnen kokemista

  • Jos­kus lähei­set tar­vit­se­vat aikaa poh­tia kuulemaansa

Milloin läheisille kertomista kannattaa erityisesti harkita

  1. Lähei­sel­lä on vai­keuk­sia ymmär­tää asioi­ta esi­mer­kik­si muis­ti­sai­rau­des­ta joh­tuen tai lähei­sel­lä on mui­ta kog­ni­tii­vi­sia haasteita.

  2. Lähei­sen ja van­hem­man väli­nen suh­de on haastava.

  3. Per­heen ulko­puo­lel­ta tule­vat haas­teet: jos joku lähei­nen haluaa/ aikoo satut­taa las­ta tiedolla/ tor­jua lap­sen sen vuok­si, että hän on saa­nut alkun­sa lah­joi­te­tuil­la sukuso­luil­la. Jos lähi­pii­ris­sä tie­toon ei suh­tau­du­ta arvos­ta­vas­ti ja kunnioittavasti.

Olennaista asiasta puhumisessa on TAPA jolla asiasta puhutaan.
Jennin kuva

Jenni Huhtala

Erityisasiantuntija

jenni.huhtala@simpukkary.fi
040 5323 010

Simpukka ry

Tampellan Esplanadi 8 B LH35
33100 Tampere

simpukka@simpukkary.fi

+358 400 844 823

Simpukan logo: Oranssi helmi, jonka vieressä sinisillä tikkukirjaimilla sana SIMPUKKA.
Evästeasetukset
Evästekäytäntö
Tietosuojaseloste

Liity jäseneksi

Ota yhteyttä