LAHJASOLUNEUVONTA – tukea uuteen valmistautuessa

Näi­hin ja lukui­siin mui­hin kysy­myk­siin hae­taan yhdes­sä vas­tauk­sia lah­ja­su­kuso­lu­hoi­toi­hin kuu­lu­vil­la neu­von­ta­käyn­neil­lä. Hedel­möi­tys­hoi­to­la­ki vel­voit­taa hoi­toa anta­van tahon pait­si anta­maan hoi­toon tulos­sa ole­vil­le per­heil­le tie­toa lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin liit­ty­väs­tä lain­sää­dän­nös­tä, myös tar­joa­maan mah­dol­li­suu­den kes­kus­te­luun, miten toi­vo­tun tule­van lap­sen lah­ja­su­kuso­lual­ku­pe­rä voi­si per­heen ja lähi­pii­rin kes­ki­näi­siin suh­tei­sin vai­kut­taa ja miten mah­dol­li­ses­ti vai­keal­ta tun­tu­vis­ta asiois­ta voi­si selvitä.

Jokai­sen lah­ja­su­kuso­lu­hoi­toa har­kit­se­van per­heen (oli­pa van­hem­pia kak­si tai yksi) taka­na ole­va tai­val on oman­lai­sen­sa. Vaik­ka lain­sää­dän­tö mää­rit­te­lee­kin neu­von­nal­le raa­mit, on jokai­nen neu­von­ta­kes­kus­te­lu yksi­löl­li­nen riip­puen per­heen tilan­tees­ta sekä esil­le nouse­vis­ta kysymyksistä.

Hyväs­sä neu­von­nas­sa on mah­dol­lis­ta poh­tia, mitä lah­ja­so­lu­hoi­toon läh­te­mi­nen juu­ri itsel­le mer­kit­see. Aikaa ja tilaa tulee olla myös mah­dol­lis­ten aikai­sem­pien lap­set­to­muus-, hoi­to- ja mene­tys­ko­ke­mus­ten läpi­käy­mi­sel­le: jot­ta uuteen vai­hee­seen voi siir­tyä, oli­si hyvä voi­da pääs­tää irti aiem­mis­ta toi­veis­ta ja suun­ni­tel­mis­ta. Tämä voi jos­kus vaa­tia monen­lais­ten ris­ti­rii­tais­ten tun­tei­den koh­taa­mis­ta – ja aikaa. Moni onkin jäl­keen­päin toden­nut, että lah­ja­su­kuso­lu­hoi­toi­hin usein liit­ty­vä odo­tusai­ka tuli tar­pee­seen: mie­tit­tä­vää ja tun­ne­työs­ken­te­lyä oli­kin yllät­tä­vän paljon.

Lah­ja­su­kuso­lu­neu­von­taa anta­vat ylei­sim­min psy­ko­lo­git ja tera­peu­tit, min­kä vuok­si neu­von­taan tuli­jal­la voi jos­kus olla ennak­koa­ja­tus jou­tu­mi­ses­ta tut­ki­muk­sen tai arvioin­nin koh­teek­si. Neu­von­ta­kes­kus­te­luis­sa psy­ko­lo­gis­ta tie­toa kui­ten­kin ensi­si­jai­ses­ti käy­te­tään välit­tä­mään tie­toa hoi­to­pro­ses­sis­sa ja lah­ja­su­kuso­lu­hoi­dos­sa tyy­pil­li­ses­ti herää­vis­tä kysy­myk­sis­tä yksi­löl­li­ses­ti juu­ri kysees­sä ole­van per­heen tilan­teen ja tar­peet huo­mioi­den. Kysy­myk­sil­lä tuli­si olla neu­von­nas­sa kes­kus­te­lua herät­tä­vä, ei kuu­lus­te­le­va funktio.

Laki ja etiik­ka vel­voit­ta­vat hoi­toa anta­van tahon var­mis­ta­maan, että lap­sel­le voi­daan taa­ta tur­val­li­nen ja tasa­pai­noi­nen kehi­tys. Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta sitä, että hoi­toi­hin hakeu­tu­vil­ta edel­ly­tet­täi­siin täy­del­li­syyt­tä tai kykyä jon­kin­lai­seen super­van­hem­muu­teen. Ris­ti­rii­dat ja vai­keu­det ovat luon­nol­li­nen osa kaik­kien ihmis­ten elä­mää ja var­sin­kin lap­set­to­muut­ta koke­neet ovat jou­tu­neet huo­mat­ta­van psyyk­ki­sen kuor­mi­tuk­sen kan­ta­jik­si. Kyky havai­ta ja puhua myös vai­keis­ta ja kysy­myk­siä herät­tä­vis­tä asiois­ta, on sekä yksi­lön että per­heen hyvin­voin­tia tuke­va omi­nai­suus. Surua ja kysy­myk­siä saa neu­von­nas­sa tuo­da esille.

Ammat­ti­lai­nen voi myös aut­taa kom­mu­ni­kaa­tios­sa: usein moni­mut­kai­sil­ta ja epä­mää­räi­sil­tä tun­tu­vat tun­teet ja aja­tuk­set jäsen­ty­vät kes­kus­te­lus­sa, joka toi­vot­ta­vas­ti voi neu­von­ta­käyn­nin jäl­keen jat­kua koto­na tai mui­den läheis­ten kans­sa. Neu­von­ta­työn­te­ki­jä voi myös tar­vit­taes­sa tukea suru­pro­ses­sis­sa tai hake­maan lisä­apua vai­ke­aan tilanteeseen.

Neu­von­taa anta­van ammat­ti­tai­toon kuu­luu myös tie­don anta­mi­nen ja kes­kus­te­lu lap­sen lah­ja­so­lual­ku­pe­rän mer­ki­tyk­ses­tä per­heel­le ja lap­sel­le itsel­leen. Tut­ki­muk­seen ja lah­ja­su­kuso­lu­per­hei­den seu­ran­taan perus­tu­van tie­don jaka­mi­sen avul­la pyri­tään edu­kaa­tion lisäk­si aut­ta­maan hoi­toon tule­via tut­ki­maan omia aja­tuk­si­aan van­hem­muu­des­ta, per­heen ja lap­sen hyvin­voin­nis­ta sekä itsel­le sopi­val­ta tun­tu­vas­ta avoi­muu­des­ta liit­tyen lap­sen lahjasolualkuperään.

Per­hei­den kir­jo on nyky­päi­vä­nä moni­nai­nen ja lah­ja­so­lu­hoi­to­ja teh­dään eri­lai­sis­sa tilan­teis­sa. Myös avoi­muus­ky­sy­myk­set vaih­te­le­vat aina sen mukaan mis­sä koh­das­sa per­he- ja hoi­tos­pekt­riä ollaan. Esi­mer­kik­si: Mikä­li paril­la taka­na on pit­käl­ti jo mui­ta hoi­to­ja, mut­ta niis­tä ei ole lähi­pii­ril­le puhut­tu, oli­si­ko niis­tä­kin hyvä ker­toa ja jos kyl­lä, niin miten, mil­loin ja kenel­le? Jos per­hees­sä on jo entuu­des­taan muul­la tavoin alkun­sa saa­nei­ta lap­sia, miten aut­taa kaik­kia lap­sia tas­a­puo­li­ses­ti ymmär­tä­mään omaan ja sisa­rus­ten alku­pe­rään liit­ty­viä kysy­myk­siä? Min­kä­lai­sia kysy­myk­siä tutun luo­vut­ta­jan ase­tel­mas­sa oli­si syy­tä miet­tiä? Onko yksin hoi­toon hakeu­tu­val­la itsel­li­sel­lä äidil­lä vel­vol­li­suus vas­ta­ta mah­dol­li­siin isää kos­ke­viin kysy­myk­siin ras­kausuu­tis­ta jakaes­saan? Jou­tuu­ko sateen­kaa­ri­per­heen lap­si pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la han­ka­liin tilan­tei­siin ja miten niis­tä voi­si sel­vi­tä? Oli­si­ko toi­sen van­hem­man ennen hoi­to­ja tapah­tu­nees­ta trans­pro­ses­sis­ta syy­tä puhua lapselle?

Neu­von­nas­sa puhu­taan myös lap­sen ja per­heen kehi­tys­kaa­rel­la tyy­pil­li­ses­ti esil­le nouse­vis­ta asiois­ta. Uskal­lus aja­tel­la omaa toi­vot­tua van­hem­muut­taan ja toi­vot­tua tule­vaa las­ta tilan­tees­sa, jos­sa hoi­to ei ole vie­lä alka­nut eikä hoi­don lop­pu­tu­los­ta voi­da taa­ta, voi tun­tua jos­kus vai­keal­ta. Moni pit­kän lap­set­to­muu­den koke­nut tote­aa neu­von­ta­käyn­nil­lä, ettei pet­ty­myk­sen pelos­sa halua men­nä asioi­den edel­le.  Kui­ten­kin uskal­tau­tu­mi­nen tähän poh­din­taan luo neu­von­taan yleen­sä sen kes­kei­sim­män ja antoi­sim­man sisällön.

Toi­ve van­hem­muu­des­ta on useim­mil­le yksi elä­män suu­rim­mis­ta ja syvim­mis­tä toi­veis­ta. Näi­den toi­vei­den kans­sa neu­von­ta­vas­taa­no­tol­la työs­ken­nel­les­sä kun­nioi­tus, koh­taa­mi­nen ja kuu­le­mi­nen ovat kes­kei­siä peri­aat­tei­ta. Lah­ja­su­kuso­lu­neu­von­nan tavoit­tee­na on ennen kaik­kea tar­jo­ta tur­val­li­nen paik­ka hyväl­le val­mis­tau­tu­mi­sel­le uuteen mahdollisuuteen.

Jutun on kir­joit­ta­nut psy­ko­lo­gi, psy­ko­te­ra­peut­ti Ter­hi Vihko.