Normal 0 21 false false false FI X-NONE X-NONE  /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:“Normaali taulukko”; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; mso-style-parent:””; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:“Calibri”,sans-serif; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:“Times New Roman”; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;}

LAHJASOLUNEUVONTA – tukea uuteen valmistautuessa


Haluammeko todella tätä? 
Tuntuisiko lapsi sitten omalta?
Mitä jos tämäkään hoito ei onnistu? 
Miten ja kenelle tästä pitäisi puhua?
Minkälaiset ihmiset oikein hakeutuvat lahjoittajiksi? 
Miten päästä yli pettymyksestä, ettei raskaus omilla sukusoluilla alkanutkaan? 
Miksi tästä pitää puhua, vaikka hoitojen aloittaminen on vielä pitkän jonon päässä ja lapsen saaminen epävarmaa?
Mitä lapsi tästä sitten ajattelee?
Kuvassa on vauva naisen sylissä ja kuva tarkennettu vauvan hiekkaisiin jalkoihin

Näi­hin ja lukui­siin mui­hin kysy­myk­siin hae­taan yhdes­sä vas­tauk­sia lah­ja­su­kuso­lu­hoi­toi­hin kuu­lu­vil­la neu­von­ta­käyn­neil­lä. Hedel­möi­tys­hoi­to­la­ki vel­voit­taa hoi­toa anta­van tahon pait­si anta­maan hoi­toon tulos­sa ole­vil­le per­heil­le tie­toa lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin liit­ty­väs­tä lain­sää­dän­nös­tä, myös tar­joa­maan mah­dol­li­suu­den kes­kus­te­luun, miten toi­vo­tun tule­van lap­sen lah­ja­su­kuso­lual­ku­pe­rä voi­si per­heen ja lähi­pii­rin kes­ki­näi­siin suh­tei­sin vai­kut­taa ja miten mah­dol­li­ses­ti vai­keal­ta tun­tu­vis­ta asiois­ta voi­si selvitä.

Jokai­sen lah­ja­su­kuso­lu­hoi­toa har­kit­se­van per­heen (oli­pa van­hem­pia kak­si tai yksi) taka­na ole­va tai­val on oman­lai­sen­sa. Vaik­ka lain­sää­dän­tö mää­rit­te­lee­kin neu­von­nal­le raa­mit, on jokai­nen neu­von­ta­kes­kus­te­lu yksi­löl­li­nen riip­puen per­heen tilan­tees­ta sekä esil­le nouse­vis­ta kysymyksistä.

Hyväs­sä neu­von­nas­sa on mah­dol­lis­ta poh­tia, mitä lah­ja­so­lu­hoi­toon läh­te­mi­nen juu­ri itsel­le mer­kit­see. Aikaa ja tilaa tulee olla myös mah­dol­lis­ten aikai­sem­pien lap­set­to­muus-, hoi­to- ja mene­tys­ko­ke­mus­ten läpi­käy­mi­sel­le: jot­ta uuteen vai­hee­seen voi siir­tyä, oli­si hyvä voi­da pääs­tää irti aiem­mis­ta toi­veis­ta ja suun­ni­tel­mis­ta. Tämä voi jos­kus vaa­tia monen­lais­ten ris­ti­rii­tais­ten tun­tei­den koh­taa­mis­ta – ja aikaa. Moni onkin jäl­keen­päin toden­nut, että lah­ja­su­kuso­lu­hoi­toi­hin usein liit­ty­vä odo­tusai­ka tuli tar­pee­seen: mie­tit­tä­vää ja tun­ne­työs­ken­te­lyä oli­kin yllät­tä­vän paljon.

Lah­ja­su­kuso­lu­neu­von­taa anta­vat ylei­sim­min psy­ko­lo­git ja tera­peu­tit, min­kä vuok­si neu­von­taan tuli­jal­la voi jos­kus olla ennak­koa­ja­tus jou­tu­mi­ses­ta tut­ki­muk­sen tai arvioin­nin koh­teek­si. Neu­von­ta­kes­kus­te­luis­sa psy­ko­lo­gis­ta tie­toa kui­ten­kin ensi­si­jai­ses­ti käy­te­tään välit­tä­mään tie­toa hoi­to­pro­ses­sis­sa ja lah­ja­su­kuso­lu­hoi­dos­sa tyy­pil­li­ses­ti herää­vis­tä kysy­myk­sis­tä yksi­löl­li­ses­ti juu­ri kysees­sä ole­van per­heen tilan­teen ja tar­peet huo­mioi­den. Kysy­myk­sil­lä tuli­si olla neu­von­nas­sa kes­kus­te­lua herät­tä­vä, ei kuu­lus­te­le­va funktio.

Laki ja etiik­ka vel­voit­ta­vat hoi­toa anta­van tahon var­mis­ta­maan, että lap­sel­le voi­daan taa­ta tur­val­li­nen ja tasa­pai­noi­nen kehi­tys. Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta sitä, että hoi­toi­hin hakeu­tu­vil­ta edel­ly­tet­täi­siin täy­del­li­syyt­tä tai kykyä jon­kin­lai­seen super­van­hem­muu­teen. Ris­ti­rii­dat ja vai­keu­det ovat luon­nol­li­nen osa kaik­kien ihmis­ten elä­mää ja var­sin­kin lap­set­to­muut­ta koke­neet ovat jou­tu­neet huo­mat­ta­van psyyk­ki­sen kuor­mi­tuk­sen kan­ta­jik­si. Kyky havai­ta ja puhua myös vai­keis­ta ja kysy­myk­siä herät­tä­vis­tä asiois­ta, on sekä yksi­lön että per­heen hyvin­voin­tia tuke­va omi­nai­suus. Surua ja kysy­myk­siä saa neu­von­nas­sa tuo­da esille.

Ammat­ti­lai­nen voi myös aut­taa kom­mu­ni­kaa­tios­sa: usein moni­mut­kai­sil­ta ja epä­mää­räi­sil­tä tun­tu­vat tun­teet ja aja­tuk­set jäsen­ty­vät kes­kus­te­lus­sa, joka toi­vot­ta­vas­ti voi neu­von­ta­käyn­nin jäl­keen jat­kua koto­na tai mui­den läheis­ten kans­sa. Neu­von­ta­työn­te­ki­jä voi myös tar­vit­taes­sa tukea suru­pro­ses­sis­sa tai hake­maan lisä­apua vai­ke­aan tilanteeseen.

Neu­von­taa anta­van ammat­ti­tai­toon kuu­luu myös tie­don anta­mi­nen ja kes­kus­te­lu lap­sen lah­ja­so­lual­ku­pe­rän mer­ki­tyk­ses­tä per­heel­le ja lap­sel­le itsel­leen. Tut­ki­muk­seen ja lah­ja­su­kuso­lu­per­hei­den seu­ran­taan perus­tu­van tie­don jaka­mi­sen avul­la pyri­tään edu­kaa­tion lisäk­si aut­ta­maan hoi­toon tule­via tut­ki­maan omia aja­tuk­si­aan van­hem­muu­des­ta, per­heen ja lap­sen hyvin­voin­nis­ta sekä itsel­le sopi­val­ta tun­tu­vas­ta avoi­muu­des­ta liit­tyen lap­sen lahjasolualkuperään.

Per­hei­den kir­jo on nyky­päi­vä­nä moni­nai­nen ja lah­ja­so­lu­hoi­to­ja teh­dään eri­lai­sis­sa tilan­teis­sa. Myös avoi­muus­ky­sy­myk­set vaih­te­le­vat aina sen mukaan mis­sä koh­das­sa per­he- ja hoi­tos­pekt­riä ollaan. Esi­mer­kik­si: Mikä­li paril­la taka­na on pit­käl­ti jo mui­ta hoi­to­ja, mut­ta niis­tä ei ole lähi­pii­ril­le puhut­tu, oli­si­ko niis­tä­kin hyvä ker­toa ja jos kyl­lä, niin miten, mil­loin ja kenel­le? Jos per­hees­sä on jo entuu­des­taan muul­la tavoin alkun­sa saa­nei­ta lap­sia, miten aut­taa kaik­kia lap­sia tas­a­puo­li­ses­ti ymmär­tä­mään omaan ja sisa­rus­ten alku­pe­rään liit­ty­viä kysy­myk­siä? Min­kä­lai­sia kysy­myk­siä tutun luo­vut­ta­jan ase­tel­mas­sa oli­si syy­tä miet­tiä? Onko yksin hoi­toon hakeu­tu­val­la itsel­li­sel­lä äidil­lä vel­vol­li­suus vas­ta­ta mah­dol­li­siin isää kos­ke­viin kysy­myk­siin ras­kausuu­tis­ta jakaes­saan? Jou­tuu­ko sateen­kaa­ri­per­heen lap­si pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la han­ka­liin tilan­tei­siin ja miten niis­tä voi­si sel­vi­tä? Oli­si­ko toi­sen van­hem­man ennen hoi­to­ja tapah­tu­nees­ta trans­pro­ses­sis­ta syy­tä puhua lapselle?

Neu­von­nas­sa puhu­taan myös lap­sen ja per­heen kehi­tys­kaa­rel­la tyy­pil­li­ses­ti esil­le nouse­vis­ta asiois­ta. Uskal­lus aja­tel­la omaa toi­vot­tua van­hem­muut­taan ja toi­vot­tua tule­vaa las­ta tilan­tees­sa, jos­sa hoi­to ei ole vie­lä alka­nut eikä hoi­don lop­pu­tu­los­ta voi­da taa­ta, voi tun­tua jos­kus vai­keal­ta. Moni pit­kän lap­set­to­muu­den koke­nut tote­aa neu­von­ta­käyn­nil­lä, ettei pet­ty­myk­sen pelos­sa halua men­nä asioi­den edel­le.  Kui­ten­kin uskal­tau­tu­mi­nen tähän poh­din­taan luo neu­von­taan yleen­sä sen kes­kei­sim­män ja antoi­sim­man sisällön.

Toi­ve van­hem­muu­des­ta on useim­mil­le yksi elä­män suu­rim­mis­ta ja syvim­mis­tä toi­veis­ta. Näi­den toi­vei­den kans­sa neu­von­ta­vas­taa­no­tol­la työs­ken­nel­les­sä kun­nioi­tus, koh­taa­mi­nen ja kuu­le­mi­nen ovat kes­kei­siä peri­aat­tei­ta. Lah­ja­su­kuso­lu­neu­von­nan tavoit­tee­na on ennen kaik­kea tar­jo­ta tur­val­li­nen paik­ka hyväl­le val­mis­tau­tu­mi­sel­le uuteen mahdollisuuteen.

Jutun on kir­joit­ta­nut psy­ko­lo­gi, psy­ko­te­ra­peut­ti Ter­hi Vihko.

Liity jäseneksi

Ota yhteyttä