Me kyllä pärjätään

 

 

“Minut on mai­nit­tu pop­musii­kis­sa, olen siis ole­mas­sa!”

Muu­ta­mia vuo­sia sit­ten, ennen some-räjäh­dys­tä, ei ollut ollen­kaan itses­tään sel­vää löy­tää ver­tais­ko­ke­muk­sia omal­le lap­set­to­muus­pro­ses­sil­le. Toki mate­ri­aa­lia oli saa­ta­vil­la, mut­ta ei samal­la taval­la jat­ku­vas­ti eteen syö­tet­ty­nä. Sil­loin sydän hypäh­ti ilos­ta, jos jos­sa­kin yhtey­des­sä kuu­li mai­nit­ta­van jon­kun toi­sen vas­taa­vas­ta koke­muk­ses­ta, jos­ta­kin saman­kal­tai­ses­ta, jota itse­kin oli käy­mäs­sä läpi. Lap­set­to­muut­ta sivua­vat elo­ku­vat ja romaa­nit oli jo kah­lat­tu, kun kuu­lin Lau­ra Sip­po­lan lau­la­van minul­le radios­sa.

Kap­pa­lees­saan Mart­tyy­ri Sip­po­la ker­toi, kuin­ka ystä­vä­ni on saa­nut lap­sia ja löy­tä­nyt mer­ki­tyk­sen elä­mään­sä, ja kuin­ka se suo­sit­te­lee samaa minul­le­kin. Mut­ta kuin­ka minä en viit­si ker­toa hänel­le, etten nii­tä voi­si saa­da­kaan. Ja miten help­poa oli saa­da ylleen viit­ta mart­tyy­rin… Juu­ri niin se oli! Tun­nis­tin tari­nan. 

Helminauha

Samaan aikaan osuin kuu­lol­le, kun Samu­li Put­ro kap­pa­lees­saan On elet­tä­vä huo­lel­la kuvai­li tilan­net­ta, jos­sa ”paris­kun­ta haluai­si lap­sia, mut­ta hoi­dot on kal­lii­ta, jat­ku­neet jo kuus­tois­ta kuu­kaut­ta ja her­mot on hor­mo­ni­soh­jos­sa”. Voi kuin­ka se iski! Put­ro, olit tain­nut seu­ra­ta juu­ri mei­dän elä­määm­me. Loh­dut­ti kui­ten­kin, kun kuu­li hänen ker­to­van, että vaik­ka het­ki oli­si kuin­ka ras­kas ja vai­kea, on se elet­tä­vä huo­lel­la. Entä kun kuu­lin hänen poh­ti­van kap­pa­lees­saan Mitä­pä jos lap­set­to­muu­den mah­dol­li­suut­ta ja sitä, voi­ko­han ilman kou­lu­tus­ta adop­toi­da. Minut on mai­nit­tu pop­musii­kis­sa, olen siis ole­mas­sa!

Nämä het­ket oli­vat hyvin tuke­via ja loh­dut­ta­via, näky­väk­si teke­viä. En ja emme ole tari­nam­me kans­sa yksin. Kui­ten­kaan vain pelk­kä ver­tais­ko­ke­mus ei aina­kaan minul­le riit­tä­nyt. Tar­vit­sin myös ker­to­muk­sia sii­tä, että täs­tä sel­vi­tään, eteen­päin men­nään. Onnek­si Sip­po­la tie­si sen ja lau­loi minul­le yhä uudel­leen: Mus­ta vain niin vah­vas­ti tun­tuu / et me kyl­lä pär­jä­tään / mun ei tar­vi kuin kuul­la sun äänes / ja mä tie­dän / Mei­dän rak­kaus on jotain niin suur­ta / et vaik­ka juu­ri nyt me kär­si­tään / niin sen tur­vin, sen sii­vin, sen voi­min / me sel­vi­tään. Kii­tos, Lau­ra ja Samu­li! Mun ei tar­vin­nut kuul­la kuin tei­dän äänen­ne ja mä tie­sin, että me sel­vi­tään.

Kolum­ni on jul­kais­tu ensim­mäi­sen ker­ran Sim­puk­ka-leh­des­sä 4/2014.

 

Lah­jak­si saa­tu lap­si -kolum­ni­sar­jaa on jul­kais­tu Sim­puk­ka-leh­den nume­rois­sa 4/2011 – 4/2018. Kolum­ni­sar­jan kir­joit­ta­ja on Hel­mi Nau­ha­nen, joka on lah­ja­mu­na­so­lu­hoi­dol­la alkun­sa saa­neen, maa­lis­kuus­sa 2011 syn­ty­neen tytön äiti.

 

Eten­kin nyt, kun koh­taa­mi­set on vedet­ty mini­miin, ver­tais­ten tari­nat nouse­vat suu­reen arvoon. Jaa siis tari­na­si tuek­si myös toi­sil­le samas­sa tilan­tees­sa ole­vil­le: Toi­vee­nam­me on, että tule­vai­suu­des­sa Hel­mi­nau­ha-hank­keen sivuil­ta löy­tyy niin van­hem­pien tari­noi­ta lah­ja­so­luil­la per­heel­lis­ty­mi­ses­tä kuin myös las­ten aja­tuk­sia ja las­ten sanoin ker­rot­tu­ja tari­noi­ta. Tari­nat voi­vat olla lyhyi­tä ja yti­mek­käi­tä tai niin pit­kiä, kuin nii­den ker­to­mi­nen vaa­tii. Tari­nat jul­kais­taan nimi­mer­kil­lä tai kir­joit­ta­jan toi­vo­mal­la nimel­lä. Tari­nan jul­kai­su­muo­to käy­dään vie­lä yhdes­sä kir­joit­ta­jan kans­sa läpi ja tämän vuok­si toi­vom­me tari­noi­ta säh­kö­pos­tit­se piia@simpukka.info tai jenni@simpukka.info.