Nais-miesparit

Nais-miespariskuntana lahjasolulapsen vanhemmaksi

Nais-mies­pa­ris­kun­nat hakeu­tu­vat usein lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin omil­la sukuso­luil­la teh­ty­jen hedel­möi­tys­hoi­to­jen jäl­keen. Toi­sil­le lah­ja­so­luil­la toteu­tet­tu hoi­to voi olla ensim­mäi­nen ja ainoa hoi­to­muo­to esi­mer­kik­si sai­rau­des­ta johtuen.

Monil­la lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin hakeu­tu­vil­la nais-mies­pa­ris­kun­nil­la on taus­tal­laan pit­kä lap­set­to­muus. Täl­löin pari on voi­nut kul­kea yhdes­sä pit­kän ja tun­teik­kaan, toi­voa ja epä­toi­voa sisäl­tä­neen mat­kan jo ennen lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin siir­ty­mis­tä tai edes nii­den harkitsemista. 

Lah­ja­so­lu­van­hem­muus on monel­la tapaa täy­sin saman­lais­ta kuin omil­la soluil­la saa­dun lap­sen van­hem­muus. Lah­ja­so­lu­van­hem­muu­teen liit­tyy kui­ten­kin myös joi­tain eri­tyis­ky­sy­myk­siä, joi­ta paris­kun­nan on hyvä poh­tia yhdes­sä ennen hoi­toi­hin siirtymistä.

Kuvassa nainen ja mies kävelevät rannalla

Lah­ja­so­lu­hoi­to­jen kaut­ta paril­le avau­tuu mah­dol­li­suus kokea ras­kausai­ka, saa­da syn­nyt­tää lap­si itse ja olla van­hem­pia heti ensi het­kes­tä läh­tien. Näil­tä osin lah­ja­so­lu­jen avul­la aikaan­saa­tu ras­kaus on saman­kal­tai­nen kuin mikä tahan­sa raskaus.

Aja­tus­ten tasol­la lah­ja­so­lu­van­hem­muu­teen voi kui­ten­kin liit­tyä epä­var­muu­den tun­tei­ta: Kel­paan­ko tämän lap­sen van­hem­mak­si? Onko lap­si koko­naan oma­ni? Muo­dos­tuu­ko minun ja lap­se­ni välil­le kun­nol­li­nen kiintymyssuhde?

Lah­ja­so­lu­lap­sen van­hem­mal­la ei ole yhtei­sen geneet­ti­sen taus­tan muka­naan tuo­maa van­hem­muu­den itses­tään­sel­vyyt­tä. Aja­tus lap­ses­ta, johon itsel­lä ei ole geneet­tis­tä yhteyt­tä, voi tun­tua aluk­si jopa vie­raal­ta ja pelot­ta­val­ta. Geneet­ti­nen kat­kos syn­ty­vään lap­seen saat­taa nos­taa pin­taan surun ja mene­tyk­sen koke­muk­sia. Myös puo­li­son sukuso­lu­jen hedel­möit­tä­mi­nen lah­joit­ta­jan sukuso­luil­la voi herät­tää monen­lai­sia tunteita.

Koke­mus mene­tyk­ses­tä on oikeu­tet­tua, ja se on tär­keä voi­da tun­tea ja sanoa ääneen. Kai­kis­ta hoi­toi­hin ja lah­ja­so­lu­jen käyt­töön liit­ty­vis­tä tun­teis­ta on mah­dol­lis­ta puhua hoi­to­pro­ses­siin liit­ty­väs­sä lahjasoluneuvonnassa.

Van­hem­muus on kui­ten­kin ennen kaik­kea sosi­aa­li­nen suh­de. Gee­nien mer­ki­tys­tä ei pidä yliar­vioi­da, mut­ta samal­la lap­sen oikeut­ta tie­tää oma taus­tan­sa ja tari­nan­sa tulee kunnioittaa.

Lue lisää lah­ja­so­lu­taus­tai­sen tiedonsaantioikeudesta.

Kuvitellun tulevaisuuden menettäminen

Tie­to hedel­mät­tö­myy­des­tä tar­koit­taa monil­le luo­pu­mis­ta sii­tä tule­vai­suu­den­ku­vas­ta, jon­ka on itse luo­nut päässään.

“Minun piti pääs­tää irti sii­tä lap­ses­ta, jon­ka olin kuvi­tel­lut sil­mis­sä­ni ja joka oli kuin pie­ni jäl­jen­nös itses­tä­ni”.

Joil­le­kin kyke­ne­mät­tö­myys jat­kaa omaa geneet­tis­tä peri­mää tun­tuu mel­kein kuin kuolemantapaukselta.

Tie­to hedel­mät­tö­myy­des­tä voi herät­tää jopa eksis­ten­ti­aa­li­sen krii­sin, johon liit­tyy monen­lai­sia kysy­myk­siä elä­män tar­koi­tuk­ses­ta ja omas­ta teh­tä­väs­tä maa­il­mas­sa. Joi­den­kin koh­dal­la aja­tuk­siin saat­taa liit­tyä jopa itse­tu­hoi­suut­ta, kun hen­ki­lö poh­tii omaa kuo­le­vai­suut­taan. Täl­löin on eri­tyi­sen tär­ke­ää hakeu­tua psy­ko­so­si­aa­li­sen avun pii­riin esi­mer­kik­si oman ter­veys­a­se­man kautta.

Kuten mui­den­kin suru­jen käsit­te­lys­sä, myös hedel­mät­tö­myy­den surus­sa näky­vät ne suku­puo­li­roo­lit, joi­hin kukin ihmi­nen on yhteis­kun­nas­sa kas­va­tet­tu. Mie­hek­si kas­va­tet­tu­jen tavas­sa käsi­tel­lä suru­aan pai­not­tuu käy­tän­nön­lä­hei­nen tie­don­ha­lu, nai­sek­si kas­va­tet­tu­jen surus­sa taas koros­tuu usein tunnepuoli.

Vai­keis­ta tun­teis­ta ja koke­muk­sis­ta puhu­mi­sel­le voi olla kor­kea kyn­nys. On tär­ke­ää tun­nis­taa oma tapan­sa sur­ra ja etsiä itsel­le sopi­vaa tukea suku­puo­les­ta riip­pu­mat­ta. Tun­tei­den sanoit­ta­mi­nen hel­pot­taa usein oloa. 

Kuvassa on kolmihenkinen perhe rannalla

Naisen kokema lapsettomuus ja lahjasoluhoidot

Taha­ton lap­set­to­muus ja toi­ve lap­ses­ta on nai­sel­le sekä kehol­li­nen että psyyk­ki­nen­kin koke­mus. Nai­nen tun­tee lap­set­to­muu­den kehos­saan esi­mer­kik­si joka kuu­kausi alka­vis­ta kuu­kau­ti­sis­ta, jot­ka muis­tut­ta­vat sii­tä, ettei ras­kaus ole alka­nut. Nai­sel­le oman kehon toi­mi­mat­to­muus ja se, ettei ras­kaus ala, voi tun­tua hyvin ahdis­ta­val­ta. Hän voi tun­tea keho­aan koh­taan syvää pet­ty­mys­tä, surua ja jopa vihaa, kos­ka keho ei toi­mi kuten tun­tuu, että sen luon­nos­taan kuuluisi.

Lah­ja­so­lu­hoi­to­jen avul­la van­hem­mak­si tul­leet nai­set ovat saat­ta­neet käy­dä hedel­möi­tys­hoi­to­ja pit­kään omil­la soluil­la. Toi­saal­ta lah­ja­so­lu­jen tar­ve on voi­nut tul­la ilmi jo heti kun lap­set­to­muu­den syy­tä on läh­det­ty sel­vit­tä­mään. Ras­kaus on monel­le nai­sel­le ja paril­le yhdes­sä tär­keä koke­mus, jol­loin jo ale­taan raken­taa suh­det­ta pian syn­ty­vään lap­seen ja muo­dos­ta­maan uut­ta iden­ti­teet­tiä van­hem­pa­na. Jos käy­tös­sä ovat olleet lah­joi­te­tut muna­so­lut, voi äiti kokea eri­tyis­tä tar­vet­ta äiti-iden­ti­tee­tin tuel­le. Ras­kau­del­la on täs­sä tär­keä merkitys.

Miehen kokema lapsettomuus ja lahjasoluhoidot

Tie­to omas­ta lisään­ty­mis­ky­vyt­tö­myy­des­tä saat­taa aiheut­taa mie­hel­le epäi­lyk­siä itse­ään koh­taan. Mie­het saat­ta­vat kysee­na­lais­taa oman mie­hi­syy­ten­sä poh­tien, onko niin sano­tus­ti “oikea” ja “tosi” mies. Tut­ki­mus­ten mukaan yhteis­kun­nan vies­ti­mät ste­reo­ty­piat sek­su­aa­li­ses­ta kyvyk­kyy­des­tä, mas­ku­lii­ni­ses­ta vah­vuu­des­ta sekä lisään­ty­mi­ses­tä vai­kut­ta­vat mies­ten maa­il­man­ku­vaan ja tapaan kat­soa itseä ja mui­ta. Hedel­mät­tö­myys saat­taa sik­si olla suu­ri isku omal­le itsetunnolle. 

“Olo oli tur­ta. Menin auto­pi­lo­til­le ja lak­ka­sin tun­te­mas­ta mitään. Se oli kuin väläh­dys kun sain tiedon.”

“Tie­to hedel­mät­tö­myy­des­tä tun­tui kuin psyyk­ki­sel­tä kastraatiolta.”

Monet mie­het tun­te­vat hen­ki­lö­koh­tai­sel­la tasol­la pet­ty­mys­tä ja syyl­li­syyt­tä sii­tä, että eivät kyke­ne suvun jat­ka­mi­seen. Jot­kut ajat­te­le­vat epä­on­nis­tu­neen­sa “sii­nä, mihin hänet on maa­pal­lol­le luo­tu.” Nekin mie­het, joil­le hedel­mäl­li­syy­del­lä ja mas­ku­lii­ni­suu­del­la on vähem­män mer­ki­tys­tä sinän­sä, saat­ta­vat kui­ten­kin kokea syyl­li­syyt­tä ja mui­ta vai­kei­ta tun­tei­ta sii­tä, että heil­lä ei ole kykyä saat­taa kump­pa­ni­aan ras­kaak­si. Jot­kut ker­to­vat toi­vo­neen­sa, että oli­si­vat voi­neet ennem­min ottaa puo­li­son­sa osan hoi­to­jen kohteena.

Ver­tais­ten tapaa­mi­nen tuo useim­mil­le mie­hil­le mer­kit­tä­vää apua ja tukea oman tai kump­pa­nin hedel­mät­tö­myy­den käsit­te­lyyn. Useim­mil­le suu­rin ver­tais­tues­ta saa­ta­va oival­lus on se, että ei ole yksin koke­muk­sen­sa kanssa.

Vanhemmuuden uudelleen määrittelyä

Jokai­sel­la on oma käsi­tyk­sen­sä sii­tä, mitä tar­koit­taa olla hyvä van­hem­pi. Moni lah­ja­so­luil­la las­ta toi­vo­va ja lap­sen saa­nut miet­tii, mitä van­hem­muus tar­koit­taa, jos ei vain saman gee­ni­pe­ri­män jakamista. 

“Isä­nä ole­mi­nen on las­ten hake­mis­ta kou­lus­ta, ruok­ki­mis­ta. Läs­nä­ole­mis­ta. Eikö niin?”

Useim­mat hedel­möi­tys­hoi­dot koh­dis­tu­vat nai­sen kehoon ja täh­tää­vät sii­hen, että nai­nen tuli­si ras­kaak­si. Täl­löin mies saat­taa kokea itsen­sä ulko­puo­li­sek­si, jos kump­pa­ni ja hoi­to­hen­ki­lö­kun­ta eivät huo­maa, osaa tai ehdi tukea myös hän­tä hoi­to­po­lun var­rel­la. Sil­loin­kin, kun hoi­dois­sa käy­te­tään lah­ja­siit­tiöi­tä, mie­het halua­vat olla osal­li­se­na hoi­dois­sa taval­la tai toi­sel­la esi­mer­kik­si valit­se­mal­la lah­joit­ta­jan tai aut­ta­mal­la hor­mo­ni­pis­tos­ten antamisessa. 

Ne mie­het, jot­ka koke­vat tul­leen­sa huo­mioi­duik­si lap­set­to­muus­hoi­to­jen aika­na tasa­ver­tai­ses­ti kump­pa­nin­sa kans­sa, koke­vat lah­ja­so­lu­hoi­dot kes­ki­mää­rin hel­pom­pi­na läpi­käy­dä. He ovat myös vah­vem­min sitou­tu­nei­ta niin hoi­toi­hin, omaan puo­li­soon kuin lap­seen­kin ras­kausai­ka­na. Tut­ki­mus­ten mukaan nämä mie­het koke­vat suh­teen­sa lap­seen vah­vem­pa­na kuin ne mie­het, jot­ka eivät ole pääs­seet osal­li­sek­si oman lap­sen­sa aikaan saa­neis­ta hoidoista.

Joil­la­kin mie­hil­lä ulko­puo­li­suu­den tun­teet alka­vat tai jat­ku­vat vie­lä vau­van syn­nyt­tyä­kin. Tämä saat­taa koros­tua, jos lap­sen alkuun saa­mi­sek­si on tar­vit­tu lah­joi­tet­tu­ja siit­tiöi­tä.  On tär­ke­ää kes­kus­tel­la näis­tä tun­teis­ta kump­pa­nin kans­sa ja poh­tia yhdes­sä, miten ulko­puo­li­suu­den koke­mus­ta voi helpottaa.

Lapsen syntymä - kun kahdesta tulee kolme

Lap­sen syn­ty­mä on paril­le unel­mien täyt­ty­mys. Kun käy­tös­sä ovat olleet lah­ja­so­lut, mat­ka van­hem­mak­si on voi­nut olla hyvin pit­kä. Lap­sen syn­nyt­tyä ris­ti­rii­tai­set tun­teet ovat ymmär­ret­tä­viä. Pari voi tun­tea suu­ren onnen ja ilon kes­kel­lä myös hai­keut­ta ja surua, kos­ka toi­sen tai molem­pien gee­nit eivät jat­ku yhtei­ses­sä lapsessa.

Lap­sen syn­ty­mä on aina haas­te pari­suh­teel­le, kos­ka kah­des­ta tulee kol­me ja per­heen dyna­miik­ka muut­tuu väis­tä­mät­tä. Oman haas­teen­sa pari­suh­teel­le tuo myös molem­pien osa­puo­lien iden­ti­tee­tin uudel­leen mää­rit­te­ly: nai­ses­ta tulee äiti ja mie­hes­tä isä. Per­he raken­tuu lähei­syy­del­le ja luot­ta­muk­sel­le, ja tähän molem­mat van­hem­mat voi­vat vai­kut­taa. Jos van­hem­pien pari­suh­de voi hyvin, myös lap­si voi toden­nä­köi­sem­min hyvin.

Tahaton lapsettomuus koskettaa yhtä viidestä

Taha­ton lap­set­to­muus kos­ket­taa joka vii­det­tä suo­ma­lais­ta jos­sain elä­män vai­hees­sa. Koke­mus on aina yksi­löl­li­nen ja sil­le on vai­kea mää­rit­tää alkua ja lop­pua. Taha­ton lap­set­to­muus pitää sisäl­lään monen­lai­sia tun­tei­ta, kuten surua, kai­paus­ta, tur­hau­tu­mis­ta sekä toi­von ja epä­toi­von vaih­te­lua. Monel­le taha­ton lap­set­to­muus on yksi aikui­siän suu­rim­mis­ta krii­seis­tä. Lue Sim­puk­ka ry:n verk­ko­si­vuil­ta lisää sii­tä, mitä taha­ton lap­set­to­muus on.

Tahat­to­man lap­set­to­muu­den koke­mus ei pois­tu auto­maat­ti­ses­ti lap­sen syn­ty­män myö­tä. Monet lap­sen saa­neet­kin koke­vat sekun­daa­ris­ta lap­set­to­muut­ta, jos toi­vot­tu lap­si­lu­ku ei toteudu.

Taha­ton lap­set­to­muus on monil­le paris­kun­nil­le kut­su­ma­ton vie­ras, jon­ka parin osa­puo­let otta­vat vas­taan eri tavoin ja eri tah­tiin. Lap­set­to­muut­ta sur­raan eri tavoin, ja pari­suh­tees­sa on tär­ke­ää pys­tyä tuke­maan tois­ta lap­set­to­muu­den surus­sa. Vas­taa­vas­ti on tär­ke­ää osa­ta tuo­da esiin omat tar­peen­sa lap­set­to­muu­den suhteen.

Lap­set­to­mien yhdis­tys Sim­puk­ka ry ajaa tahat­to­mas­ti lap­set­to­mien asi­aa teke­mäl­lä vai­kut­ta­mis­työ­tä sekä jaka­mal­la tahat­to­mas­ti lap­set­to­mil­le tie­toa ja tukea. Löy­dät lisää tie­toa tahat­to­mas­ta lap­set­to­muu­des­ta Sim­pu­kan verk­ko­si­vuil­ta.

 
 
Kuvassa on ihmisiä seisomassa ympyrässä varpaat hiekassa
Perhevalmennuksesta tukea vanhemmuuteen

Hel­mi­nau­ha-hank­kees­sa on kehi­tet­ty per­he­val­men­nus lah­ja­so­luil­la lap­sia saa­neil­le van­hem­mil­le. Per­he­val­men­nuk­ses­sa käsi­tel­lään muun muas­sa omaa pol­kua lah­ja­so­lu­lap­sen van­hem­mak­si, van­hem­muu­den herät­tä­miä tun­tei­ta ja aja­tuk­sia, sekä sitä, miten lah­ja­so­lu­taus­taa voi käsi­tel­lä lap­sen ja läheis­ten kans­sa. Lue lisää per­he­val­men­nuk­sis­ta sivul­tam­me Per­he­val­men­nuk­set lah­ja­so­lu­las­ten van­hem­mil­le.

Liity jäseneksi

Ota yhteyttä