Nais-miesparit
Nais-miespariskuntana lahjasolulapsen vanhemmaksi
Nais-miespariskunnat hakeutuvat usein lahjasoluhoitoihin omilla sukusoluilla tehtyjen hedelmöityshoitojen jälkeen. Toisille lahjasoluilla toteutettu hoito voi olla ensimmäinen ja ainoa hoitomuoto esimerkiksi sairaudesta johtuen.
Monilla lahjasoluhoitoihin hakeutuvilla nais-miespariskunnilla on taustallaan pitkä lapsettomuus. Tällöin pari on voinut kulkea yhdessä pitkän ja tunteikkaan, toivoa ja epätoivoa sisältäneen matkan jo ennen lahjasoluhoitoihin siirtymistä tai edes niiden harkitsemista.
Lahjasoluvanhemmuus on monella tapaa täysin samanlaista kuin omilla soluilla saadun lapsen vanhemmuus. Lahjasoluvanhemmuuteen liittyy kuitenkin myös joitain erityiskysymyksiä, joita pariskunnan on hyvä pohtia yhdessä ennen hoitoihin siirtymistä.
Lahjasoluhoitojen kautta parille avautuu mahdollisuus kokea raskausaika, saada synnyttää lapsi itse ja olla vanhempia heti ensi hetkestä lähtien. Näiltä osin lahjasolujen avulla aikaansaatu raskaus on samankaltainen kuin mikä tahansa raskaus.
Ajatusten tasolla lahjasoluvanhemmuuteen voi kuitenkin liittyä epävarmuuden tunteita: Kelpaanko tämän lapsen vanhemmaksi? Onko lapsi kokonaan omani? Muodostuuko minun ja lapseni välille kunnollinen kiintymyssuhde?
Lahjasolulapsen vanhemmalla ei ole yhteisen geneettisen taustan mukanaan tuomaa vanhemmuuden itsestäänselvyyttä. Ajatus lapsesta, johon itsellä ei ole geneettistä yhteyttä, voi tuntua aluksi jopa vieraalta ja pelottavalta. Geneettinen katkos syntyvään lapseen saattaa nostaa pintaan surun ja menetyksen kokemuksia. Myös puolison sukusolujen hedelmöittäminen lahjoittajan sukusoluilla voi herättää monenlaisia tunteita.
Kokemus menetyksestä on oikeutettua, ja se on tärkeä voida tuntea ja sanoa ääneen. Kaikista hoitoihin ja lahjasolujen käyttöön liittyvistä tunteista on mahdollista puhua hoitoprosessiin liittyvässä lahjasoluneuvonnassa.
Vanhemmuus on kuitenkin ennen kaikkea sosiaalinen suhde. Geenien merkitystä ei pidä yliarvioida, mutta samalla lapsen oikeutta tietää oma taustansa ja tarinansa tulee kunnioittaa.
Kuvitellun tulevaisuuden menettäminen
Tieto hedelmättömyydestä tarkoittaa monille luopumista siitä tulevaisuudenkuvasta, jonka on itse luonut päässään.
“Minun piti päästää irti siitä lapsesta, jonka olin kuvitellut silmissäni ja joka oli kuin pieni jäljennös itsestäni”.
Joillekin kykenemättömyys jatkaa omaa geneettistä perimää tuntuu melkein kuin kuolemantapaukselta.
Tieto hedelmättömyydestä voi herättää jopa eksistentiaalisen kriisin, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä elämän tarkoituksesta ja omasta tehtävästä maailmassa. Joidenkin kohdalla ajatuksiin saattaa liittyä jopa itsetuhoisuutta, kun henkilö pohtii omaa kuolevaisuuttaan. Tällöin on erityisen tärkeää hakeutua psykososiaalisen avun piiriin esimerkiksi oman terveysaseman kautta.
Kuten muidenkin surujen käsittelyssä, myös hedelmättömyyden surussa näkyvät ne sukupuoliroolit, joihin kukin ihminen on yhteiskunnassa kasvatettu. Mieheksi kasvatettujen tavassa käsitellä suruaan painottuu käytännönläheinen tiedonhalu, naiseksi kasvatettujen surussa taas korostuu usein tunnepuoli.
Vaikeista tunteista ja kokemuksista puhumiselle voi olla korkea kynnys. On tärkeää tunnistaa oma tapansa surra ja etsiä itselle sopivaa tukea sukupuolesta riippumatta. Tunteiden sanoittaminen helpottaa usein oloa.
Naisen kokema lapsettomuus ja lahjasoluhoidot
Tahaton lapsettomuus ja toive lapsesta on naiselle sekä kehollinen että psyykkinenkin kokemus. Nainen tuntee lapsettomuuden kehossaan esimerkiksi joka kuukausi alkavista kuukautisista, jotka muistuttavat siitä, ettei raskaus ole alkanut. Naiselle oman kehon toimimattomuus ja se, ettei raskaus ala, voi tuntua hyvin ahdistavalta. Hän voi tuntea kehoaan kohtaan syvää pettymystä, surua ja jopa vihaa, koska keho ei toimi kuten tuntuu, että sen luonnostaan kuuluisi.
Lahjasoluhoitojen avulla vanhemmaksi tulleet naiset ovat saattaneet käydä hedelmöityshoitoja pitkään omilla soluilla. Toisaalta lahjasolujen tarve on voinut tulla ilmi jo heti kun lapsettomuuden syytä on lähdetty selvittämään. Raskaus on monelle naiselle ja parille yhdessä tärkeä kokemus, jolloin jo aletaan rakentaa suhdetta pian syntyvään lapseen ja muodostamaan uutta identiteettiä vanhempana. Jos käytössä ovat olleet lahjoitetut munasolut, voi äiti kokea erityistä tarvetta äiti-identiteetin tuelle. Raskaudella on tässä tärkeä merkitys.
Miehen kokema lapsettomuus ja lahjasoluhoidot
Tieto omasta lisääntymiskyvyttömyydestä saattaa aiheuttaa miehelle epäilyksiä itseään kohtaan. Miehet saattavat kyseenalaistaa oman miehisyytensä pohtien, onko niin sanotusti “oikea” ja “tosi” mies. Tutkimusten mukaan yhteiskunnan viestimät stereotypiat seksuaalisesta kyvykkyydestä, maskuliinisesta vahvuudesta sekä lisääntymisestä vaikuttavat miesten maailmankuvaan ja tapaan katsoa itseä ja muita. Hedelmättömyys saattaa siksi olla suuri isku omalle itsetunnolle.
“Olo oli turta. Menin autopilotille ja lakkasin tuntemasta mitään. Se oli kuin välähdys kun sain tiedon.”
“Tieto hedelmättömyydestä tuntui kuin psyykkiseltä kastraatiolta.”
Monet miehet tuntevat henkilökohtaisella tasolla pettymystä ja syyllisyyttä siitä, että eivät kykene suvun jatkamiseen. Jotkut ajattelevat epäonnistuneensa “siinä, mihin hänet on maapallolle luotu.” Nekin miehet, joille hedelmällisyydellä ja maskuliinisuudella on vähemmän merkitystä sinänsä, saattavat kuitenkin kokea syyllisyyttä ja muita vaikeita tunteita siitä, että heillä ei ole kykyä saattaa kumppaniaan raskaaksi. Jotkut kertovat toivoneensa, että olisivat voineet ennemmin ottaa puolisonsa osan hoitojen kohteena.
Vertaisten tapaaminen tuo useimmille miehille merkittävää apua ja tukea oman tai kumppanin hedelmättömyyden käsittelyyn. Useimmille suurin vertaistuesta saatava oivallus on se, että ei ole yksin kokemuksensa kanssa.
Vanhemmuuden uudelleen määrittelyä
Jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä tarkoittaa olla hyvä vanhempi. Moni lahjasoluilla lasta toivova ja lapsen saanut miettii, mitä vanhemmuus tarkoittaa, jos ei vain saman geeniperimän jakamista.
“Isänä oleminen on lasten hakemista koulusta, ruokkimista. Läsnäolemista. Eikö niin?”
Useimmat hedelmöityshoidot kohdistuvat naisen kehoon ja tähtäävät siihen, että nainen tulisi raskaaksi. Tällöin mies saattaa kokea itsensä ulkopuoliseksi, jos kumppani ja hoitohenkilökunta eivät huomaa, osaa tai ehdi tukea myös häntä hoitopolun varrella. Silloinkin, kun hoidoissa käytetään lahjasiittiöitä, miehet haluavat olla osallisena hoidoissa tavalla tai toisella esimerkiksi valitsemalla lahjoittajan tai auttamalla hormonipistosten antamisessa.
Ne miehet, jotka kokevat tulleensa huomioiduiksi lapsettomuushoitojen aikana tasavertaisesti kumppaninsa kanssa, kokevat lahjasoluhoidot keskimäärin helpompina läpikäydä. He ovat myös vahvemmin sitoutuneita niin hoitoihin, omaan puolisoon kuin lapseenkin raskausaikana. Tutkimusten mukaan nämä miehet kokevat suhteensa lapseen vahvempana kuin ne miehet, jotka eivät ole päässeet osalliseksi oman lapsensa aikaan saaneista hoidoista.
Joillakin miehillä ulkopuolisuuden tunteet alkavat tai jatkuvat vielä vauvan synnyttyäkin. Tämä saattaa korostua, jos lapsen alkuun saamiseksi on tarvittu lahjoitettuja siittiöitä. On tärkeää keskustella näistä tunteista kumppanin kanssa ja pohtia yhdessä, miten ulkopuolisuuden kokemusta voi helpottaa.
Lapsen syntymä - kun kahdesta tulee kolme
Lapsen syntymä on parille unelmien täyttymys. Kun käytössä ovat olleet lahjasolut, matka vanhemmaksi on voinut olla hyvin pitkä. Lapsen synnyttyä ristiriitaiset tunteet ovat ymmärrettäviä. Pari voi tuntea suuren onnen ja ilon keskellä myös haikeutta ja surua, koska toisen tai molempien geenit eivät jatku yhteisessä lapsessa.
Lapsen syntymä on aina haaste parisuhteelle, koska kahdesta tulee kolme ja perheen dynamiikka muuttuu väistämättä. Oman haasteensa parisuhteelle tuo myös molempien osapuolien identiteetin uudelleen määrittely: naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Perhe rakentuu läheisyydelle ja luottamukselle, ja tähän molemmat vanhemmat voivat vaikuttaa. Jos vanhempien parisuhde voi hyvin, myös lapsi voi todennäköisemmin hyvin.
Tahaton lapsettomuus koskettaa yhtä viidestä
Tahaton lapsettomuus koskettaa joka viidettä suomalaista jossain elämän vaiheessa. Kokemus on aina yksilöllinen ja sille on vaikea määrittää alkua ja loppua. Tahaton lapsettomuus pitää sisällään monenlaisia tunteita, kuten surua, kaipausta, turhautumista sekä toivon ja epätoivon vaihtelua. Monelle tahaton lapsettomuus on yksi aikuisiän suurimmista kriiseistä. Lue Simpukka ry:n verkkosivuilta lisää siitä, mitä tahaton lapsettomuus on.
Tahattoman lapsettomuuden kokemus ei poistu automaattisesti lapsen syntymän myötä. Monet lapsen saaneetkin kokevat sekundaarista lapsettomuutta, jos toivottu lapsiluku ei toteudu.
Tahaton lapsettomuus on monille pariskunnille kutsumaton vieras, jonka parin osapuolet ottavat vastaan eri tavoin ja eri tahtiin. Lapsettomuutta surraan eri tavoin, ja parisuhteessa on tärkeää pystyä tukemaan toista lapsettomuuden surussa. Vastaavasti on tärkeää osata tuoda esiin omat tarpeensa lapsettomuuden suhteen.
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry ajaa tahattomasti lapsettomien asiaa tekemällä vaikuttamistyötä sekä jakamalla tahattomasti lapsettomille tietoa ja tukea. Löydät lisää tietoa tahattomasta lapsettomuudesta Simpukan verkkosivuilta.
Perhevalmennuksesta tukea vanhemmuuteen
Helminauha-hankkeessa on kehitetty perhevalmennus lahjasoluilla lapsia saaneille vanhemmille. Perhevalmennuksessa käsitellään muun muassa omaa polkua lahjasolulapsen vanhemmaksi, vanhemmuuden herättämiä tunteita ja ajatuksia, sekä sitä, miten lahjasolutaustaa voi käsitellä lapsen ja läheisten kanssa. Lue lisää perhevalmennuksista sivultamme Perhevalmennukset lahjasolulasten vanhemmille.