Olen(han?) äiti

 

 

Tois­tu­vas­ti toteu­tu­mat­ta jää­vä toi­ve lap­sen saa­mi­ses­ta voi suis­taa epä­toi­voon. Siel­tä on vuo­sien pro­ses­sin jäl­keen kovin vai­kea nous­ta, vaik­ka toi­ve lopul­ta toteu­tui­si­kin. Lap­set­to­man iden­ti­teet­ti ja tun­ne epä­on­nis­tu­mi­ses­ta ovat ehti­neet muo­tou­tua niin vah­voik­si, että nii­den muut­ta­mi­nen on hidas­ta puu­haa. Tut­ki­mus­ten mukaan lap­set­to­muus­hoi­to­jen seu­rauk­se­na van­hem­mik­si tul­leil­la on usein voi­ma­kas koke­mus sii­tä, ettei hei­tä ole tar­koi­tet­tu van­hem­mik­si. Voi­sin kuvi­tel­la, että tun­ne oman van­hem­man roo­lin heik­kou­des­ta pitää paik­kan­sa eri­tyi­ses­ti lah­ja­so­lu­hoi­doil­la alkun­sa saa­nei­den las­ten van­hem­pien koh­dal­la – var­maan myös adop­tio­van­hem­muu­des­sa. Täl­löin edes gene­tiik­ka ei ”todis­ta” sitä, että minä olen, voin, SAAN olla van­hem­pi, vaan sitä on kovin help­po epäil­lä.  Lap­si tun­tuu vie­raal­ta ja oma suh­de tähän voi het­kit­täin olla var­sin hei­koil­la jäil­lä. Lap­set­to­muus­hoi­to­jen avul­la ras­kaak­si tul­lei­den nais­ten on mui­ta vai­keam­pi muo­dos­taa mie­li­ku­via syn­ty­väs­tä lap­ses­taan, ker­to­vat tut­ki­muk­set. Epä­us­ko, epä­var­muus, epä­toi­vo (?) teke­vät mie­len tyh­jäk­si. Sen­si­tii­vi­syys kui­ten­kin kas­vaa las­ten tul­les­sa taa­pe­roi­kään. Ehkä ver­baa­li­suus aut­taa? Lap­seen voi jo muo­dos­taa muun­kin suh­teen kuin omiin mie­li­ku­viin perus­tu­van sel­lai­sen. Kun­nes tulee het­ki, jol­loin lap­si sanoo: ”mut ethän sä oo oikeas­ti mun äiti!”. Toi­von, että sei­soi­sin sil­loin jo var­sin van­kal­la poh­jal­la äitiy­te­ni kans­sa. 

Helminauha

Kolum­ni on jul­kais­tu ensim­mäi­sen ker­ran Sim­puk­ka-leh­des­sä 2/2014.

Lah­jak­si saa­tu lap­si -kolum­ni­sar­jaa on jul­kais­tu Sim­puk­ka-leh­den nume­rois­sa 4/2011 – 4/2018. Kolum­ni­sar­jan kir­joit­ta­ja on Hel­mi Nau­ha­nen, joka on amma­til­taan psy­ko­lo­gi ja lah­ja­mu­na­so­lu­hoi­dol­la alkun­sa saa­neen, maa­lis­kuus­sa 2011 syn­ty­neen tytön äiti. Ensim­mäi­sen kir­joi­tuk­sen ilmes­tyes­sä hän oli 31-vuo­tias. 

 

 

Haluai­sim­me kuul­la otteen myös sinun tai koko per­hee­si tari­nas­ta. Toi­vee­nam­me on, että tule­vai­suu­des­sa Hel­mi­nau­ha-hank­keen sivuil­ta löy­tyy niin van­hem­pien tari­noi­ta lah­ja­so­luil­la per­heel­lis­ty­mi­ses­tä kuin myös las­ten aja­tuk­sia ja las­ten sanoin ker­rot­tu­ja tari­noi­ta. Tari­nat voi­vat olla lyhyi­tä ja yti­mek­käi­tä tai niin pit­kiä, kuin nii­den ker­to­mi­nen vaa­tii. Tari­nat jul­kais­taan nimi­mer­kil­lä tai kir­joit­ta­jan toi­vo­mal­la nimel­lä. Tari­nan jul­kai­su­muo­to käy­dään vie­lä yhdes­sä kir­joit­ta­jan kans­sa läpi ja tämän vuok­si toi­vom­me tari­noi­ta säh­kö­pos­tit­se piia@simpukka.info tai jenni@simpukka.info.