Perhemuodostelmia

Per­he­muo­dos­tel­mak­si nimi­te­tään ydin­per­het­tä laa­jem­paa koko­nai­suut­ta, joka syn­tyy ystä­vien ja suku­lais­ten olles­sa jat­ku­vas­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa per­heen­jä­sen­ten kans­sa. Täl­lä mää­rit­te­lyl­lä mei­dän per­heem­me muo­dos­taa per­he­muo­dos­tel­man muun muas­sa lah­ja­so­lun lah­joit­ta­jan ja tämän per­heen kans­sa. Aika­naan näis­sä per­heis­sä elä­vät lap­set muo­dos­ta­vat jäl­leen uusia per­he­muo­dos­tel­mia – ja monen­lai­sia per­hei­tä. Ken­ties sateen­kaa­ri­per­hei­tä? Monik­ko­per­hei­tä? Aikuis­ten per­hei­tä? Vai ken­ties jo toi­ses­sa pol­ves­sa lahjasoluperheitä? 

Lap­set­to­muus­proble­ma­tiik­ka­kin voi periy­tyä, para­dok­saa­lis­ta kyl­lä. Van­hem­pie­ni suku­pol­ves­sa per­he ja suku toi­mit­ti­vat myös ystä­vien vir­kaa - teke­mi­sis­sä oltiin lähin­nä omien van­hem­pien, sisa­rus­ten ja mui­den suku­lais­ten kans­sa. Nyky­ään sen sijaan ystä­vät ovat per­he, omaan lähei­sim­pään pii­riin vali­taan vapaas­ti väkeä välit­tä­mät­tä gene­tii­kas­ta. Jopa las­ten koh­dal­la voi­daan teh­dä tätä valin­taa. Valin­ta­han se on: vali­ta lap­sek­seen joku, jon­ka kans­sa ei ole yhteis­tä peri­mää. Me olem­me valin­neet ryh­ty­mi­sen lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin. Joku toi­nen valit­see adop­tio­po­lun, tai tien sijais­per­heek­si. Tai elä­män ilman lap­sia. Geneet­ti­sen lap­sen saan­ti (saa­mat­to­muu­des­ta puhu­mat­ta­kaan!) sen sijaan ei tai­da aina olla valin­ta - vaik­ka useim­mi­ten sitä toki on. Kukaan tus­kin tekee val­miik­si täy­del­lis­tä suun­ni­tel­maa sii­tä, mil­lai­ses­sa per­hees­sä aikoo elää. Tai ehkä tekee­kin, mut­ta todel­li­suu­des­ta muo­dos­tuu jotain aivan muu­ta. Moni­nai­sia per­hei­tä, joi­den jäse­niä kokoon­tuu esi­mer­kik­si aamui­sin työ­paik­ka­ni kah­vi­huo­nee­seen. Iso­äi­ti, joka asuu lap­sen­lap­sen­sa kans­sa. Tahat­to­mas­ti lap­se­ton nai­nen.  Mie­hen kans­sa nai­mi­sis­sa ole­va, kah­den pik­ku­lap­sen äiti. Sijais­per­heen äiti. Ja minä, lah­ja­mu­na­so­lu­hoi­dol­la alkun­sa saa­neen taa­pe­ron äiti, joka elän avo­lii­tos­sa. Naa­pu­ris­sa­ni asuu suo­ma­lais­rans­ka­lai­nen per­he ja niin, adop­tio­per­he. Vii­koit­tain olen hoi­toa­pu­na kah­den nai­sen muo­dos­ta­man per­heen lap­sil­le ja mei­dän las­tam­me hoi­taa lap­set­to­muu­den valin­nut paris­kun­ta. Usein kuu­lee puhut­ta­van ihan taval­li­ses­ta per­hees­tä. Mitä se mah­taa tar­koit­taa näi­den per­hei­den jäsenille?