OSA 3: Kiintymyssuhteen muodostuminen

Kiintymyssuhde vatsassa olevaan lapseen

Kiin­ty­mys­suh­de lap­sen ja van­hem­man välil­lä on lap­sen hen­kiin­jää­mi­sen kan­nal­ta vält­tä­mä­tön asia. Lap­si tulee syn­nyt­ty­ään teke­mään kaik­ken­sa saa­dak­seen van­hem­man huo­mion ja sitä kaut­ta hoi­vaa sekä huo­len­pi­toa. On luon­nol­lis­ta, että ras­kau­den aika­na on vai­kea muo­dos­taa mie­li­ku­vaa syn­ty­väs­tä lap­ses­ta ja luo­da mie­li­ku­vien avul­la aktii­vi­ses­ti kiin­ty­mys­suh­det­ta las­ta koh­taan. Kiin­ty­mys­suh­teen syn­ty­mi­sen estee­nä voi lah­ja­so­lu­jen käy­tön lisäk­si olla mah­dol­li­nen syn­ny­tys­pel­ko, pit­kä lap­set­to­muus­ko­ke­mus ja pit­kät hedelmöityshoidot. 

Kiin­ty­mys­suh­de vat­sas­sa ole­vaan lap­seen läh­tee muo­dos­tu­maan ras­kau­den aika­na jokai­sel­la odot­ta­val­la äidil­lä omaan tah­tiin, myös jokai­nen ras­kaus voi tämän osal­ta olla eri­lai­nen. Kiin­ty­mys­suh­de voi läh­teä muo­dos­tu­maan jo aivan pie­nis­tä mie­li­ku­vis­ta vat­sas­sa ole­vas­ta vauvasta. 

Raskaan oleva nainen, käsiussään tikku, jonka päässä paperinen sydän

Huo­li­mat­ta sii­tä, onko ras­kaus alka­nut lah­ja­so­luil­la tai luon­nol­li­ses­ti, voi lap­si tun­tua äidil­le aluk­si vie­raal­ta, eten­kin jos syn­ny­tys on ollut äidil­le rank­ka koke­mus. Lah­ja­so­lu­neu­von­taa teke­vä psy­ko­lo­gi, psy­ko­te­ra­peut­ti Riik­ka Airo kuvaa, että äidin mie­li ei heti syn­ny­tyk­sen jäl­keen vält­tä­mät­tä ehdi mukaan tapah­tu­nee­seen ja sik­si olo voi olla syn­ny­tyk­sen jäl­keen häm­men­ty­nyt ja epä­to­del­li­nen. Kiin­ty­mys­suh­teen muo­dos­tu­mi­sel­le on tär­ke­ää voi­da antaa aikaa, sil­lä tun­ne­suh­de äidin ja lap­sen välil­le alkaa raken­tua yhdes­sä vie­te­tyn ajan ja yhteis­ten koke­mus­ten kautta. 

Raskausajan epävarmuus ->  Lahjamunasoluilla alkaneista raskauksista syntyneiden lasten vanhemmat ovat kuvanneet, että päätös lähteä lahjamunasoluhoitoihin on tuntunut oikealta ja kaikkien vastanneiden mukaan lapsi on tuntunut omalta. 

Läh­de: Väes­tö­lii­ton seurantatutkimus. 

Vuorovaikutus vatsassa olevan  lapsen kanssa

VIDEO  (kes­to 20:20) Vuo­ro­vai­ku­tus lap­sen kans­sa 

Vuo­ro­vai­ku­tus lap­sen kans­sa syn­tyy jo ras­kausai­ka­na. Psy­ko­lo­gi, psy­ko­te­ra­peut­ti Saa­ra Salo ker­too videol­la täs­tä vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tees­ta ja ras­kau­den ajan monen­kir­ja­vis­ta tun­teis­ta. Videol­la anne­taan (n. 14 min koh­dal­la) ideoi­ta miten tule­va van­hem­pi voi luo­da tun­ne­suh­det­ta vat­sas­sa ole­vaan lap­seen ja miten ren­tout­taa itse­ään ras­kau­den aika­na. Löy­dät videon har­joi­tuk­set alta mukail­tu­na teks­ti­muo­dos­sa.   

HARJOITUS:  Hoivaa ja leiki harjoitus tunnesuhteen luomiseksi kohtuvauvaan 

Har­joi­tus toi­mii hyvin ras­kau­den kes­ki­vai­hees­sa kun voit tun­tea vau­van liik­keet kehos­sa­si. 

VÄLINEET: kynä ja pape­ria, KESTO 5 - 30 min. 

  1. Piir­rä kuva itses­tä­si ja vau­vas­ta­si tai raken­na kuva teis­tä leik­kaa­mal­la kuvia leh­dis­tä.  
  2. Kuvai­le kir­joit­ta­mal­la kuvan alle, mil­lai­nen ajat­te­let vau­van ole­van syn­nyt­ty­ään. Lai­ta kuva vau­va­kir­jan väliin ja voit myö­hem­min antaa kuvan lap­sel­le­si näh­tä­väk­si. 
  3. Soi­ta vau­val­le soit­to­ra­si­aa, sinul­le tut­tua instru­ment­tia tai muu­ta musiik­kia ja tun­nus­te­le samal­la mis­sä vau­va on vat­sas­sa­si. Lau­la ja puhu vau­val­le, hän tun­nis­taa jo ääne­si.  
  4. Ker­ro vau­val­le onnel­li­sim­mas­ta het­kes­tä vau­van kans­sa.  
  5. Ker­ro vau­val­le ihmi­sis­tä, joi­ta hän tulee koh­taa­maan syn­nyt­ty­ään, ket­kä kaik­ki odot­ta­vat vau­vaa sinun kans­sa­si.  
  6. Piir­rä suku­puu vau­van suvus­ta, mihin sukuun vau­va syn­tyy? 

HARJOITUS: Turvapaikkaharjoitus omaan rentoutumiseen 

KESTO 5-10 min

  1. Ase­tu levol­li­seen asen­toon joko istu­maan tai makuul­le, sul­je sil­mät jos se tun­tuu sinus­ta hyväl­tä ja hen­gi­tä rau­hal­li­seen tah­tiin.  
  2. Kuvit­te­le itsel­le­si tur­va­paik­ka, jos­sa sinun on hyvä olla.  
  3. Kuvit­te­le paik­kaan ihmi­siä, esi­nei­tä ja asioi­ta, joi­ta itse toi­vot siel­lä ole­van.  
  4. Ase­tu mie­les­sä­si paik­kaan, jos­sa sinun on hyvä ja tur­val­li­nen olo, paik­kaan jos mie­le­si lepää. 
  5. Mie­ti, mitä rau­hoit­ta­via ele­ment­te­jä pai­kas­sa on, kuten aurin­gon­va­loa, läm­pöä, peh­mei­tä asioi­ta, iha­na kut­su­va soh­va.  
  6. Jos koet olo­si uha­tuk­si, luo tilaan tur­val­li­suu­den tun­net­ta vah­vis­ta­via asioi­ta, kuten vah­ti­koi­ra, joku tur­val­li­nen ihmi­nen tai estei­tä, jot­ka suo­jaa­vat sinua vahin­goit­ta­vil­ta asioil­ta.  
  7. Tär­kein­tä on, että sinul­la on hyvä olla ja koet mie­li­ku­vis­sa­si ole­va­si tur­vas­sa ja levol­li­sel­la mie­lel­lä täs­sä tur­va­pai­kas­sa­si. Tur­va­pai­kas­sa­si voit kokea tun­neyh­teyt­tä ja tur­vaa vau­va­si kans­sa. Voit kokea, että teil­lä on kaik­ki hyvin.  
  8. Tur­va­paik­ka­har­joi­tus­ten tois­ta­mi­nen vah­vis­taa sinul­le tun­net­ta sii­tä, että olet tur­vas­sa ja sinun on hel­pom­pi ottaa har­joi­tus käyt­töön stres­saa­vis­sa ja miel­tä kuor­mit­ta­vis­sa tilan­teis­sa, joi­ta ras­kaa­na olles­sa voi tul­la vas­taan. 

Vanhemman mentalisaatiokyky kiintymysuhteen vahvistajana 

Men­ta­li­saa­tiol­la tar­koi­te­taan ihmi­sen kykyä havai­ta ja ymmär­tää omia mie­len­ti­lo­ja ja toi­sen miel­tä. Men­ta­li­saa­tio edel­lyt­tää aktii­vis­ta ja ute­lias­ta toi­sen mie­len äärel­le aset­tu­mis­ta. Men­ta­li­saa­tio lap­sen ja van­hem­man välil­lä tar­koit­taa van­hem­man kykyä pitää lap­sen miel­tä omas­sa mie­les­sään. Tämä lap­sen mie­len kan­nat­te­lu tar­koit­taa käy­tän­nös­sä kykyä poh­tia, mitä lap­sen mie­les­sä tapah­tuu, aset­tua lap­sen mie­len äärel­le miet­ti­mään lap­sen koke­muk­sia ja tun­tei­ta. Tämä lap­sen mie­len äärel­le aset­tu­mi­nen kan­nat­te­lee lap­sen miel­tä ja pitää sii­tä huol­ta, sil­lä lap­si ei sii­hen itse kyke­ne, vaan tar­vit­see aikui­sen tukea ja ohjaus­ta.  

Men­ta­li­saa­tio­ky­ky tulee van­hem­mal­la käyt­töön eten­kin lap­sen syn­ty­män myö­tä, mut­ta jo lap­sen kas­vaes­sa äidin mahas­sa van­hem­pi aset­tuu mie­lel­lis­tä­mään syn­ty­vää las­ta kuvit­te­le­mal­la las­ta ja luo­mal­la lap­ses­ta mie­li­ku­via. Lap­si on syn­ty­mäs­tään läh­tien aina oma van­hem­mas­ta eril­li­nen per­soo­na, jol­la on omat aja­tuk­set, toi­veet ja aiko­muk­set, riip­pu­mat­ta sii­tä jaka­vat­ko van­hem­pi ja lap­si samat sukuso­lut. Lap­si on aina oma itsen­sä ja itsel­li­nen per­soo­nan­sa, johon van­hem­pi saa tutus­tua het­ki ja koke­mus ker­ral­laan. Lap­seen tutus­tu­mi­nen ja kiin­ty­mys­suh­teen luo­mi­nen ras­kausai­ka­na ei ole kai­kil­le van­hem­mil­le help­poa, eten­kin jos taus­tal­la on pit­kä lap­si­toi­veen aika moni­ne vai­hei­neen. Kun van­hem­pi antaa itsel­leen aikaa ja rau­haa syn­ty­vän lap­sen ja tule­van elä­män tut­kai­lul­le, vah­vis­taa sen van­hem­mal­le tur­van tun­net­ta ras­kau­den aika­na.  

Van­hem­man sen­si­tii­vi­syys itseä ja las­ta koh­taan vah­vis­tuu omien tar­pei­den ja toi­vei­den havain­noin­nin ja nii­den täyt­tä­mi­sen kaut­ta. Van­hem­man hyvin­voin­ti ja tur­val­li­nen olo itsen­sä ja oman elä­män­sä kans­sa luo­vat mah­dol­li­suu­den sil­le, että van­hem­pi voi vas­ta­ta lap­sen tar­pei­siin ja lap­sen toi­min­nan taus­tal­la ole­viin mie­len­ti­loi­hin. Sen­si­tii­vi­syys itseä ja omia tar­pei­ta koh­taan, näyt­täy­tyy sen­si­tii­vi­syy­te­nä myös syn­ty­vää las­ta koh­taan.   

Mentalisaatio pähkinänkuoressa 

  • Van­hem­pi kan­nat­te­lee lap­sen miel­tä vas­taa­mal­la lap­sen tar­pei­siin hoi­vaa­mal­la las­ta 
  • Van­hem­pi kan­nat­te­lee ja sää­te­lee lap­sen tun­ne­ko­ke­mus­ta yhdes­sä lap­sen kans­sa 
  • Van­hem­man ute­lias ja ymmär­tä­vä asen­ne las­ta ja itse­ään koh­taan aut­taa molem­pia tun­tei­den sää­te­lys­sä ja nii­den vastaanottamisessa 

Rakentava vuorovaikutus

VIDEO ( Kes­to 19 min. 40 sek.) 

Men­ta­li­saa­tios­ta ker­too täl­lä videol­la tar­kem­min las­tenp­sy­kiat­ri, psy­ko­te­ra­peut­ti Jan­na Ran­ta­la, hän on kir­joit­ta­nut yhdes­sä Leea Mat­ti­lan kans­sa kir­jan Mitä ihmet­tä? Opi ymmär­tä­mään lap­se­si mieltä. 

POHDINTATEHTÄVÄ

Teh­tä­väk­si itsek­seen tai mah­dol­li­sen puo­li­son kanssa. 

Kiin­ty­mys­suh­teen muo­dos­tu­mis­ta aut­taa, kun äidil­lä on posi­tii­vi­nen kuva omas­ta van­hem­muu­des­taan ja äiti­nä olemisesta. 

POHDI mielessäsi tai kirjaa mietteitäsi paperille 
  • Min­kä­lai­sia ensi­reak­tioi­ta ja tun­nel­mia ras­kaus ja aja­tuk­set tule­vas­ta elä­män­muu­tok­ses­ta ovat sinus­sa herät­tä­neet? 
  • Onko jotain, mitä haluai­sit antaa lap­sel­le­si, mitä sinul­la itsel­lä­si ei lap­se­na ollut? 
  • Mitä arve­let, min­kä­lai­set het­ket tule­vat ole­maan sinul­le iha­nim­pia vau­va­si kans­sa? 
  • Entä mit­kä tilan­teet huo­les­tut­ta­vat sinua eni­ten, kun vau­va on syn­ty­nyt? 
  • Mitä luu­let, mil­tä­hän vau­vas­ta tun­tuu syn­tyä juu­ri sinun vau­vak­se­si tei­dän per­hee­seen­ne? Mitä hän mah­taa odot­taa sinul­ta juu­ri nyt? 
  • Min­kä­lai­nen tuki aut­tai­si sinua sel­viä­mään tule­vis­ta arjen haas­teis­ta ja kas­va­maan juu­ri tämän lap­sen van­hem­pa­na? Mil­lais­ta tukea toi­voi­sit lähi­pii­ril­tä­si ras­kau­teen ja vau­va-arkeen liit­tyen?

Sinua voi kiinnostaa

Liity jäseneksi

Ota yhteyttä