Kyllä eikä ei

Jos oli­sin lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin läh­ties­sä­ni tien­nyt, että nel­jä vuot­ta myö­hem­min hoi­dan las­tam­me yksin, oli­si­vat hoi­dot jää­neet käy­mät­tä. Oli­sin suh­tau­tu­nut poten­ti­aa­li­seen lap­set­to­maan elä­mään aivan toi­sin, hyväk­sy­nyt sen, että näin kävi, minun elä­mää­ni ei endo­met­rioo­sin vuok­si las­ta ole tulos­sa. Var­sin­kaan lah­ja­mu­na­so­lui­hin en oli­si turvautunut.

Kadun­ko siis las­ta­ni? Vai­kea sanoa. On het­kiä, jol­loin kadun. Kun jaan arke­ni puo­let ajas­ta hänen kans­saan kak­sin, olen väsy­nyt ja stres­saan­tu­nut, asiat kaa­tu­vat pääl­le ja kaik­ki on han­ka­laa, kysee­na­lais­tan kyl­lä pää­tök­se­ni ryh­tyä äidik­si. Oli­si ollut help­poa jät­tää asia sik­seen, sai­raus oli­si ollut veden­pi­tä­vä syy kaik­kiin kyse­lyi­hin sii­tä, mik­sei­vät pie­net jalat täs­sä talos­sa tep­sut­te­le. Kaik­ki syy­tök­set itsek­kyy­des­tä ja omaan elä­mään kes­kit­ty­mi­ses­tä oli­si­vat kim­poil­leet sai­rau­te­ni kil­ves­tä tuos­ta vain. Tilan­ne oli­si tie­tys­ti ollut toi­nen, jos minul­la oli­si ollut voi­ma­kas sisä­syn­tyi­nen halu tul­la van­hem­mak­si. Sel­lais­ta ei kui­ten­kaan ollut, vaan halu ja tar­ve hoi­toi­hin syn­tyi nor­ma­tii­vi­sis­ta odo­tuk­sis­ta, sai­ras­tu­mi­ses­ta – ja katu­mi­sen pelos­ta. Jos en edes yri­tä, saat­tai­sin katua. Mitä jos kadun että yri­tin? Sitä en kos­kaan tul­lut ajatelleeksi.

Mut­ta elä­mäs­tä ei kos­kaan tie­dä, sen kai­kis­ta kään­teis­tä ja ris­teyk­sis­tä, mihin mikä­kin pol­ku vie. Toi­nen reit­ti oli­si yhtä lail­la saat­ta­nut vie­dä samaan lop­pu­tu­lok­seen, poh­ti­sin sei­nien kaa­tues­sa pääl­le, että mik­sen iki­nä yrit­tä­nyt, nyt olen yksin, kun voi­sin elää yhdes­sä lap­sen kans­sa – lap­sen, jol­le en kos­kaan anta­nut edes mah­dol­li­suut­ta. Mie­luum­min kysee­na­lais­tan (ja vaik­ka­pa aika ajoin kadun­kin) asioi­ta, joi­ta olen teh­nyt kuin jät­tä­nyt teke­mät­tä. Kyl­lä eikä ei, niin haluai­sin sanoa elä­mäl­le – vaik­ka en aina tie­dä­kään, mitä se tuo tullessaan.

Kolum­ni on jul­kais­tu ensim­mäi­sen ker­ran Sim­puk­ka-leh­des­sä 4/2018, ja Kyl­lä eikä ei on 19 osai­sen kolum­ni­sar­jan vii­mei­nen osa. Hel­mi Nau­ha­sen koko kolum­ni­sar­jaan voit tutus­tua tääl­tä.