Lahjasoluhoidot
Lahjasoluhoidot ovat hedelmöityshoitoja, joissa käytetään sukusolujen lahjoittajan sukusoluja, joko osittain tai kokonaan. Lahjoitetut sukusolut voivat olla munasoluja, siittiöitä, molemmat sukusolut tai lahjoitettu alkio.
Lahjasoluhoitoja tarvitaan, jos raskautuminen ei ole mahdollista omilla sukusoluilla lääketieteellisistä tai sosiaalisista syistä.
Suomessa lahjasoluhoitoja voivat saada nais-miesparit, sateenkaariperheet ja itselliset naiset. Hoitoja toteutetaan yksityisillä ja julkisilla hedelmöityshoitoklinikoilla.
Lahjasoluhoitoja säädellään Suomessa hedelmöityshoitolailla, joka on tullut voimaan 1.9.2007. Lakiin on muun muassa kirjattu lapsen oikeus selvittää sukusolujen lahjoittajan henkilöllisyys sekä rajoitus käyttää saman lahjoittajan sukusoluja maksimissaan viidelle vastaanottajaperheelle.
Lahjasoluhoidot suunnitellaan aina yksilöllisesti ja raskautumista tuetaan lääkkeellisesti. Hoitoprosessiin kuuluu aina psykologin tai muun ammattilaisen antama lahjasoluneuvonta.
Miten lahjasoluhoidot etenevät?
Lahjasoluhoitoja toteutetaan yksityisillä klinikoilla sekä julkisella sektorilla viidessä hedelmöityshoitoja tarjoavassa yliopistosairaalassa: HUS, TYKS, TAYS, KYS ja OYS.
Julkisella sektorilla toteutettaviin hoitoihin tarvitaan aina lähete, jonka voi saada terveyskeskuslääkäriltä, yksityiseltä lääkäriltä tai mahdollisesti työterveydestä. Julkisella sektorilla hoitoprosessi alkaa ensikäynnillä. Julkisen sektorin hoitokriteerit ja hoitomäärä eroavat jonkin verran yksityisellä toteutettavista hoidoista.
Lahjasoluhoitoihin kuuluu aina:
lääkärin ja hoitajan tapaamisia
hoidon yksilöllistä suunnittelua
laboratoriokokeita
lahjasoluneuvonta
Lahjasoluhoitojen linjaukset julkisen sektorin Yliopistosairaaloissa
Päivitetyt tiedot lahjasoluhoitojen linjauksista julkisella sektorilla kootaan Helminauha-hankkeen sivuille tähän artikkeliin: Lahjasoluhoitojen linjaukset julkisella sektorilla.
Kun ensikäynnistä alkanut hoitoprosessi julkisella sektorilla on käynnistynyt, ei samaan aikaan voi toteuttaa lahjasoluhoitoja yksityisellä klinikalla.
Aiemmat lapset, määrät: lahjasoluhoitoihin lähtevällä henkilöllä tai pariskunnalla saa olla yksi lapsi ennestään.
Ikä: henkilön tulee olla alle 40-vuotias, kun hoitopäätös tehdään. Kun on saanut hoitopäätöksen, hoito voidaan toteuttaa yli 40-vuotiaana. Kaikki omat alkiot siirretään yli 40-vuotiaalle. Jokaisesta hoitokierrosta tarvitaan uusi hoitopäätös, jota ei voi saada yli 40-vuotiaana.
Hoitomäärät: Punkioita voidaan tehdä kolme kertaa ja kaikki omat alkiot siirretään. Luovutettuja munasoluja on mahdollista saada kolme kertaa.
Nais-miesperian kohdalla omilla soluilla julkisella sektorilla aiemmin toteutuneet hoidot huomioidaan hoitomääriä laskettaessa.
Potilasryhmät: kaikissa yliopistosairaaloissa hoidetaan kaikkia potilasryhmiä: sateenkaaripareja, itsellisiä naisia ja nais-miespareja.
Yliopistosairaaloiden käytössä olevat lahjasukusolut vaihtelevat sairaalakohtaisesti sen mukaan mikä sukusolupankki kullakin sairaalalla on käytössään.
Helminauha-hankkeesta tehdään aktiivista yhteistyötä lahjasoluhoitoja tarjoavien yliopistosairaaloiden kanssa.
Hedelmöityshoidot Suomessa ja muissa Euroopan maissa
Eurooppalaisen lapsettomuusyhdistysten kattojärjestö Fertility Europe on laatinut atlaksen Euroopassa toteutettavien hedelmöityshoitojen osalta. Atlaksen ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2021, ja nyt atlaksesta on laadittu päivitetty versio.
European Atlas of Fertility Treatment Policies 2024
Lahjasoluhoitojen aloitus
Lahjasoluhoidot alkavat lääkärin arvioilla, tapaamisessa lääkäri arvioi parin tai itsellisesti hoitoihin lähtevän hedelmällisyyttä ja terveydellisiä edellytyksiä lahjasoluhoitojen suhteen. Lääkäri antaa perustietoa lahjasoluilla tehtävistä erilaisista hoidoista, hoitoja koskevasta lainsäädännöstä ja onnistumisen mahdollisuuksista.
Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti hoitotarpeen mukaan ja ennen lahjasoluhoitojen aloittamista jokaisen hoidon kohdalla tarvitaan hoitopäätös. Hedelmällisyyden lisäksi lääkäri arvioi yleistä terveydentilaa ja edellytyksiä turvalliselle raskaudelle ja synnytykselle.
Lääkärin tapaamisessa yleensä tehdään gynekologinen tutkimus ja synnytinelinten ultraäänitutkimus. Tarvittaessa voidaan tehdä munajohtimien aukiolotutkimus. Hedelmällisyyshoitoihin lähtevältä voidaan tutkia hormoniarvoja verikokeilla jo ennen lääkärin vastaanottoa (kuukautiskierron alkupäivinä AMH, FSH, TSH (kilpirauhasen toiminta), prolaktiini ja kuukautiskierron loppupuolella progesteroni, joka kuvaa ovulaation tapahtumista). Lisäksi virtsasta suositellaan tutkittavaksi klamydia ja tippuri.
Lahjasoluneuvonta
Ennen kuin pari tai itsellinen nainen saa lahjasoluhoitoihin hoitopäätöksen, kaikki Suomessa lahjasoluhoitoihin lähtevät käyvät psykologin antaman lahjasoluneuvonnan. Neuvonnan perusteella psykologi kirjoittaa lausunnon tai yhteenvedon lahjasoluhoitoihin lähtemistä varten. Neuvonnan tarkoituksena on käydä läpi parin tai itsellisen naisen kanssa lahjasoluhoitoihin liittyviä asioita, niin tulevan vanhemman kuin lapsenkin näkökulmasta. Lahjasolujen käyttö vaatii aina huolellista suunnittelua ja valmistelua sen erityispiirteistä johtuen, siksi lahjasoluneuvonta eli keskustelu psykologin kanssa on tarpeellinen osa lahjasoluhoitoja.
Tarkempi kuvaus lahjasoluneuvonnasta täällä.
Erilaisia hoitomuotoja lahjoitetuilla sukusoluilla
Hedelmöityshoidot lahjoitetuilla sukusoluilla tulevat silloin kyseeseen, kun omien sukusolujen tuotanto on hiipumassa, loppunut kokonaan tai raskaus omilla sukusoluilla ei useista yrityksistä huolimatta ole onnistunut. Naisparit ja itselliset naiset tarvitsevat lahjoitettuja siittiöitä, mutta myös toisinaan niiden lisäksi lahjoitettuja munasoluja tai alkioita.
Lahjasoluhoidot toteutetaan nimensä mukaisesti toiselta henkilöltä lahjana saaduilla sukusoluilla, lahjoitusta edeltää luovuttajan huolellinen valinta ja kattava terveystarkastus. Hoidoista syntyvällä lapsella on täysi-ikäistyttyään oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys ja hedelmöityshoitolain mukaan luovuttajien on rekisteröidyttävä.
Ovulaation induktio
Jotta raskaus voi alkaa naisen munasarjojen tulee tuottaa munasoluja, niiden tulee kypsyä ja irrota (ovulaatio). Jos kypsyminen ja irtoaminen eivät tapahdu luonnostaan tarvitaan lääkehoidollista apua, jolloin puhutaan ovulaation induktiosta eli munarakkulan kypsytyshoidosta. Lääkitys on hormonaalista ja sitä voidaan antaa pistoksina (FSH-, LH- ja hCG-hormoneja) ihon alle tai tabletteina tabletteina (klomifeeni) tai entsyymilääke (aromataasin estäjä). Munarakkuloiden kypsymistä seurataan ultraäänitutkimusten avulla ja ovulaatioinduktioon yhdistetty inseminaatiohoito tulee ajoittaa munasolun irtoamisen ajankohtaan.
Munasolujen kypsytys on hoitomuotona tarpeen, jos naisen oma kuukautiskierto on normaalista poikkeava ja ovulaatio on epäsäännöllinen.
Raskausmahdollisuus on näillä hoidoilla 10-15%:n luokkaa yhtä yritystä kohden. Käyttämällä lääkitystä useilla kierroilla raskauden todennäköisyys kasvaa.
Inseminaatio
Inseminaatio on yleensä ensimmäinen hoitomuoto ja tällöin kyse on lievemmästä siittiötuotannon häiriöstä tai lapsettomuuden syy on epäselvä. Inseminaatio on itsellisten naisten ja naisparien yleisin lahjasoluhoitomuoto, myös monet heteroparit aloittavat lahjasoluhoidot inseminaatiolla, kun kyseessä on miehestä johtuva lapsettomuus.
Inseminaatiohoito ajoitetaan naisen ovulaation mukaan, jolloin hyvin liikkuvat siittiöt viedään puhdistettuina ohuella katetrilla naisen kohtuonteloon ja hedelmöittyminen tapahtuu naisen elimistössä. Hedelmöitys tapahtuu munajohtimessa luonnollisessa ympäristössä, joten ainakin toisen munajohtimen tulee olla terve ja auki.
Inseminaatio voidaan tehdä joko luonnollisessa kuukautiskierrossa tai se voidaan yhdistää munasolun kypsytyshoitoon eli ovulaation induktioon. Inseminaation ajoitusta seurataan joko kotona ovulaatiotesteillä tai ultraäänitutkimuksilla etenkin ovulaation induktioon yhdistetyissä hoidoissa. Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan määrittää optimaalinen hetki inseminaatiolle ja turvataan etenkin ovulaation induktiohoidossa munarakkuloiden kypsyminen.
Inseminaatio luovuttajan siittiöillä
Inseminaatiohoidossa voidaan käyttää joko puolison omia tai luovutettuja sukusoluja. Kaikki siittiöiden luovuttajat testataan tarkoin tarttuvien tulehdusten poissulkemiseksi ja haastatellaan terveydentilan ja suvun perinnöllisten sairauksien osalta.
Inseminaatiohoidossa käytettävät lahjoitetut siittiöt käsitellään ja parhaiten liikkuvat siittiöt erotellaan hoitoa varten. Käsitellyssä siittiöt puhdistetaan mahdollisista epäpuhtauksista ja siemennesteessä mahdollisesti olevia siittiövasta-aineita saadaan vähennettyä sekä siittiöiden liikkuvuutta ja hedelmöityskykyä parannettua.
Hedelmöityshoitolaki säätelee lahjasoluhoitoja ja lain mukaan siittiöiden luovuttajan henkilötiedot tallennetaan erilliseen rekisteriin, jota Valvira ylläpitää. Yksityiset lapsettomuusklinikat ostavat luovutettua siemennestettä myös ulkomaisista spermapankeista, myös tällöin henkilötiedot tulee olla rekisteröitävissä Suomen lain mukaisesti. Lapsella on täysi-ikäisenä oikeus saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä, mutta vanhemmat eivät tätä tietoa voi saada.
Raskauden alkamisen todennäköisyys on inseminaatiohoidoissa noin 10–15 % yritystä kohden. Suurin osa raskauksista alkaa ensimmäisen 3–4 hoitokerran aikana. Vuonna 2016 tehdyistä inseminaatioista runsas neljännes tehtiin luovuttajan siittiöillä; näiden määrä on vuosittain hitaasti lisääntynyt samalla kun inseminaatioiden kokonaismäärä on laskenut.
Koeputkihedelmöitys (IVF)
IVF-hoito on maailmalla yleisimmin käytössä oleva ja tehokkaimmaksi todettu lapsettomuuden hoitomuoto. Lahjasukusoluhoidoissa IVF-hoidossa voidaan käyttää lahjoitettuja siittiöitä, munasoluja tai molempia.
Koeputkihedelmöityshoidossa naisen munasoluja kypsytetään stimuloimalla munasarjoja pistoksina annettavilla hormonilääkkeillä. IVF-hoidossa munasarjoihin pyritään kasvattamaan useampia munarakkuloita kerrallaan. Munasolut otetaan talteen ultraääniohjatussa munasolujen keräyksessä. Kerätyt munasolut ja miehen siemennesteestä erotellut pestyt siittiöt asetetaan viljelymaljalle (maljahedelmöitys). Hedelmöittyneet munasolut kehittyvät alkioiksi ja niitä viljellään laboratoriossa soluviljelykasvatuskaappissa, jonka lämpötila, kosteus ja kaasupitoisuus ovat tarkkaan vakioitu muistuttamaan naisen lisääntymiselimistön olosuhteita.
Mikrohedelmöitys (ICSI)
Tavanomaiseen koeputkihedelmöitykseen voidaan tarvittaessa liittää mikrohedelmöitys (ICSI, intra cytoplasmic sperm injection), jossa yksittäinen siittiö viedään suoraan munasolun sisään ohuen lasineulan avulla. Mikrohedelmöitystä käytetään miehestä johtuvan lapsettomuuden hoitona, kun siittiöiden laatu tai määrä on selkeästi alentunut tai jos hedelmöittymisessä on ollut muuten ongelmia. Munasolujen hedelmöittymistä ja alkioiden kehitystä seurataan samalla tavalla kuin tavanomaisessa koeputkihedelmöityksessä. Mikrohedelmöityshoidoissa saavutetaan koeputkihedelmöityshoitoja vastaavat hoitotulokset.
Alkioiden viljely
Punktiota seuraavana päivänä tarkistetaan, miten monta munasolua on hedelmöittynyt. Alkio voidaan siirtää kohtuu jo 16-20 tuntia keräyksestä„ mutta pidemmän viljelyn jälkeen voidaan luotettavimmin valita siirtoon alkio, jonka raskausennuste on paras.
Pääsääntöisesti alkioita kasvatetaan laboratoriossa 2–3 päivää. Niitä kasvatetaan jakautumisvaiheeseen, jolloin parhaat kahden päivän ikäiset alkiot ovat nelisoluisia, ja kolmen päivän ikäiset alkiot vastaavasti kahdeksansoluisia. Alkio on 5. tai 6. päivänä punktiosta niin sanotussa blastokystavaiheessa, ja viimeistään tässä vaiheessa alkio siirretään. Paras alkion valitaan tuorealkionsiirtoon, muut pakastetaan tulevia pakastesalkionsiirtoja varten.
Alkionsiirto
Alkionsiirto on toimenpide, jossa 2–5 päivän ikäinen alkio viedään kohtuonteloon. Alkionsiirto tapahtuu alkionsiirtokatetrin avulla ultraääniohjauksessa. Monisikiöisten raskauksien välttämiseksi siirretään useimmiten vain yksi alkio kerrallaan. Lääkäri päättää siirrettävien alkioiden lukumäärän keskusteltuaan parin kanssa heidän hoitohistoriastaan ja toiveistaan. Hormonihoito jatkuu vielä emättimen kautta annosteltuna alkionsiirron jälkeen.
Raskaustesti tehdään kahden viikon kuluttua alkionsiirrosta. Mikäli raskaustesti on positiivinen, ensimmäinen ultraäänitutkimus tehdään noin viiden viikon kuluttua alkionsiirrosta
Alkionpakastus- ja sulatusmenetelmät ovat osa koeputkihedelmöityshoitoa (IVF ja ICSI). Alkion pakastus mahdollistaa munasolujen keräyksestä saatujen alkioiden säilömisen ja mahdollisen siirron myöhemmin. Pakastetun alkion siirto voidaan toteuttaa joko naisen luonnollisessa kuukautiskierrossa tai korvaavan hormonihoidon avulla.
IVF- ja ICSI- hoitojen tulokset
Koeputkihedelmöityksen (IVF) ja mikroinjektiohoidon (ICSI) tuloksiin vaikuttavat naisen ikä, hoidon aihe, aiempi hedelmällisyys ja hoitokertojen määrä. Alle 38-vuotiaalla raskauden todennäköisyys on 25–40 % hoitokiertoa kohti, ja synnytykseen päästään 20–35 %:ssa hoitokierroista.
IVF-hoidon jälkeen raskauden seuranta voidaan toteuttaa normaaliin tapaan neuvolassa.
Lahjoitetut sukusolut
Lahjoitetut siittiöt
Lahjoitettuja siittiöitä käytetään silloin, kun miehen siittiöiden tuotanto on heikentynyt tai siittiöitä ei esim. atsoospermiasta johtuen voida havaita mitattavissa olevaa määrää. Naisparien tai itsellisten naisten kohdalla käytetään lahjoitettuja siittiöitä.
Spermapankki ja hedelmöityshoidot
Spermapankkiin voidaan pakastaa omia siittiöitä tulevia hedelmöityshoitoja ajatellen, näin voidaan toimia esimerkiksi mieheen kohdistuvissa syöpähoidoissa, kun omat sukusolut halutaan turvata.
Lahjoitettu munasolu
Lahjamunasoluhoitoja tehdään esimerkiksi silloin, kun naisen oma sukusolutuotanto ei toimi, omien sukusolujen laatu on iästä tai perussairauksista johtuen huono tai omista sukusoluista syntyvällä lapsella olisi suuri riski saada vaikea perinnöllinen sairaus. Lahjoitetuilla sukusoluilla voidaan hoitaa heteropariskuntia, naispareja ja itsellisiä naisia.
Munasoluluovutushoidossa luovuttaja käy läpi munarakkuloiden kypsytyshoidon ja munasolujen keräyksen. Munasolujen vastaanottajalle annetaan kohdun limakalvoa valmistavaa lääkitystä ennen alkionsiirtoa. Ennen munasolujen keräystä annetaan esikipulääke, ja toimenpiteen alkaessa munasolujen luovuttaja saa suonensisäisesti voimakkaan kipulääkkeen, joka estää autolla ajamisen saman päivän aikana. Kohdunsuu paikallispuudutetaan keräyksen ajaksi, joka kestää 15–30 minuuttia. Toimenpiteen jälkeen vatsalla voi esiintyä turvotusta ja jonkin verran kipuja ja vointia seurataan tunnin ajan keräyksen jälkeen. Toimenpiteestä kirjoitetaan yleensä kolme päivää sairaslomaa, mukaan lukien toimenpidepäivä.
Lahjoitettu alkio
Alkioita lahjoittavat pariskunnat, jotka ovat itse käyneet läpi lapsettomuushoitoja ja lopulta saaneet perheeseensä toivomansa määrän lapsia. Lapsettomuushoitojen jälkeen heille on jäänyt pakastettuja alkioita, jotka he toivovat voivansa lahjoittaa muiden lapsettomuudesta kärsivien hoitoihin. Alkioita lahjoittavat parit tapaavat lääkärin, joka tekee heille terveystarkastuksen. Parit tapaavat myös psykologin, joka käy lahjoittajien kanssa läpi päätöksentekoon liittyvät psyykkiset ja eettiset näkökulmat. Heiltä tutkitaan myös peruskromosomisto ja infektiotaudit verikokein. Lahjoitettujen alkioiden edelleen lahjoittaminen ei ole mahdollista.
Rekisteröity vai rekisteröimätön, tuttu vai tuntematon lahjoittaja?
Pohtiessasi lahjasukusoluhoitoihin lähtemistä sinun tulee hoitoja koskevia valintoja ja päätöksiä tehdessäsi katsoa asiaa tulevan lapsen näkökulmasta, miten tekemäsi valinnat ja päätökset mahdollisesti vaikuttavat häneen ja hänen kehitykseensä. Tulevan vanhemman tulee lahjasoluhoitoja suunnitellessa ottaa huomioon lapsen mahdollinen emotionaalinen kiinnostus sukusolujen luovuttajaa kohtaan ja huomioida tämä valitessaan rekisteröidyn tai rekisteröimättömän luovuttajan välillä.
Suurin osa siittiö- tai munasoluluovutushoidoista tehdään vastaanottajille tuntemattomien, rekisteröityjen munasoluluovuttajien soluilla, mutta myös vastaanottajalle tuttu henkilö voi luovuttaa siittiöitä tai munasoluja. Tällöin lahjoittajan ja vastaanottajan tulee yhdessä pohtia tilanteeseen liittyviä erityiskysymyksiä ja käydä myös lahjasoluneuvonta yhdessä.
Suomessa vuoden 2007 jälkeen tehtävissä lahjasukusoluhoidoissa käytetään vain rekisteröityjä luovuttajia, jonka tiedot lapsi saa täytettyään 18 vuotta. Lisää tietoa hedelmöityshoitolaista löydät täältä. Avoimuus lahjasukusoluhoitojen suhteen ja lapsen oikeus tietää lahjoittaja, tulevat näkyviin etenkin lapsen kasvaessa nuoresta nuoreksi aikuiseksi. Tarve tietää asioita omasta perimästä tyydyttää lapsen kehityksellisiä tarpeita kasvun mukana. Lahjasoluista kertominen ilman, että lahjoittajaa tiedetään, voi joillekin lapsille olla emotionaalisesti vaikeaa. Vanhemman ei ole mahdollista kertoa lapselle kaikkea ja vanhempi on omalla valinnallaan estänyt lasta tekemästä omaa valintaa sen suhteen, haluaako 18 vuotta täytettyään etsiä lahjoittajaa ja mahdollisesti tavata häntä.