Lahjasolutaustaiset aikuiset
Lahjasoluhoitoja on toteutettu Suomessa jo 1940-luvulta lähtien lahjoitetuilla siittiöillä. 1970-luvulla siittiöiden pakastuskäytäntöjen kehityttyä lahjasiittöillä toteutetut hedelmöityshoidot kaupallistuivat ja niistä tuli yleisempi hoitomuoto miehestä johtuvaan lapsettomuuteen.
Lahjamunasoluilla ja luovutetuilla alkioilla on hoitoja Suomessa toteutettu 1990-luvulta lähtien. Ensimmäinen lahjamunasoluilla alkunsa saanut lapsi syntyi Suomessa vuonna 1991 ja lahja-alkiolla alkunsa saanut vuonna 1995. Lisää hedelmöityshoitojen historiasta voi lukea Helminauha-hankkeen sivuilta: Hoitojen historia.
Lahjasoluilla alkunsa saaneiden määrää ei Suomessa täysin tiedetä, mutta heitä arvioidaan olevan vähintään 10 000. Nykyään hoidoilla syntyy noin 500 lasta vuosittain, määrät ovat kasvussa (THL, hedelmöityshoitotilasto). Lahjasmunasoluhoitojen osalta tilastointia on tehty vuodesta 1996 lähtien ja luovutetuilla siittiöillä ja alkioilla tehdyistä hoidoista vuodesta 2001 lähtien.
Hedelmöityshoitoja säädellään hedelmöityshoitolailla, joka astui Suomessa voimaan vuonna 2007, lisätietoa hedelmöityshoitolaista.
Lahjasolutaustasta tiedon saaminen aikuisena
Suomessa ja ulkomailla elää tällä hetkellä useita lahjasoluilla alkunsa saaneita aikuisia, jotka eivät tiedä taustastaan. Moni ennen hedelmöityshoitolakia Suomessa lahjasoluilla alkunsa saanut saa tietää taustastaan vasta aikuisena tai teini-ikäisenä. Tämä ei ole oikein, vaan tieto lahjasolutaustasta ehdottomasti kuuluu lahjasolutaustaiselle. Jokaisella lahjasoluilla alkunsa saaneella on oikeus kasvaa tietoon taustastaan koko elämänsä ajan.
Joidenkin lahjasolutaustaisten kohdalla tiedon kertoo oma vanhempi tai joku läheinen, joka tietää lahjasolujen käytöstä. Osalle tieto lahjasolutaustasta tulee yllättäen ilmi DNA-testillä, joka on saatettu tehdä mielenkiinnosta omaa geneettistä taustaa ja sukujuuria kohtaan. Sai tiedon sitten oman vanhemman, jonkun läheisen kertomana tai DNA-testillä, on tieto lahjasolutaustasta usein yllätys.
Kaikki tunteet ja ajatukset sallittu
Aikuisena saatu tieto omasta lahjasolutaustasta ymmärrettävästi hämmentää ja aiheuttaa monenlaisia, ristiriitaisiakin tunteita. On luonnollista olla tiedosta ymmällään, se voi tuntua epätodelliselta ja vaikealta käsittää. Osa lahjasolutaustaisista on kuvannut tilannetta kuin katsoisi omasta elämästä kertovaa elokuvaa. On ymmärrettävää, että asian prosessointi vie aikaa ja prosessin aikana tieto lahjasolutaustasta saa eri ihmisillä erilaisia merkityksiä.
Vanhempien tai vanhemman ratkaisu salata lahjasolutausta saa aiheuttaa monia haastavia ja vaikeilta tuntuvia tunteita, kuten vihaa, suuttumusta, pettymystä ja surua. On ymmärrettävää, että lahjasolutaustan paljastuminen tuntuu hankalalta ja se voi horjuttaa perusturvallisuuden tunnetta. Ristiriitaiset ja pettymyksen tunteet ovat luonnollisia, koska itseä koskevan merkittävän tiedon ovat salanneet kaikkein läheisimmät ihmiset, joihin on ajatellut voivansa luottaa.
Osa lahjasolutaustaisista on ennen tiedon saatuaan saattanut pohtia, että omassa perheessä ja perhesuhteissa on jotain erikoista, jotain selittämätöntä. Jotkut ovat voineet kokea, etteivät kuulu omaan perheeseen tai ovat ihmetelleet miksi ovat niin eri näköisiä tai oloisia kuin muut perheenjäsenet. Tieto lahjasolutaustasta voi tällöin antaa selityksiä omiin pohdintoihin ja tuntua jopa helpottavalta.
Tieto siitä, ettei jaa samoja geenejä toisen tai molempien vanhempien kanssa vaikuttaa lahjasolutaustaisiin eri tavoin. Toisille tieto voi olla helpotus. Moni on myös kuvannut, että koko elämäntarinaansa tutkii ja katselee uusin silmin. Aluksi voi nähdä lahjasolutaustan vaikuttavan hyvin moneen osa-alueeseen omassa elämässä, ja sen voi nähdä selittävän monia asioita.
Lahjasolutaustasta tiedon saaminen voi aiheuttaa kriisin
Lahjasolutaustasta tiedon saaminen teini-ikäisenä tai aikuisena voi ymmärrettävästi horjuttaa perusturvallisuuden tunnetta, koska itseltä on salattu merkittävästi omaan identiteettiin vaikuttavaa tietoa. Joidenkin kohdalla tiedon saaminen voi aiheuttaa kriisin, jossa näyttäytyvät alla kuvatut kriisin vaiheet. Kokemukset voivat vaihdella yksilöllisesti, eivätkä kriisin vaiheet välttämättä etene lineaarisesti. Voi myös olla niin, että lahjasolutaustan ja siihen liittyvien asioiden suhteen alkaa olla sinut, mutta jokin uusi tieto, kuten lahjasisaruksen löytyminen voi palauttaa takaisin johonkin kriisin vaiheeseen.
Shokkivaihe
Shokkivaihe alkaa heti kriisin laukaisseen tilanteen jälkeen. Shokkivaiheen aikana ihminen ei kykene vielä käsittämään kriisin aiheuttanutta tapahtumaa ja saattaa jopa kieltää sen. Ihmisten tapa reagoida tällaisiin tilanteisiin vaihtelee. Osa sokkivaihetta elävistä lamaantuu täydellisesti, osa taas käyttäytyy mekaanisesti ja sulkee tunteet pois.
Sokkivaiheeseen saattavat liittyä tapahtuman kieltäminen, tunteiden poissulkeminen, epätodellinen ja ulkopuolinen olo tai huutaminen, itku ja paniikki.
Reaktiovaihe
Shokkivaiheen jälkeen seuraa reaktiovaihe, jonka aikana ihminen alkaa vähän kerrassaan kohdata järkyttävän tapahtuman, ja yrittää muodostaa käsitystä siitä ja sen merkityksestä.
Tunteet voivat olla tuskallisia ja voimakkaita, ja mieliala voi vaihdella laidasta laitaan.
Kriisissä oleva voi syyttää tapahtuneesta itseään tai muita, raivota ja vihata, olla itkuinen ja seuraavassa hetkessä helpottunut.
Usein koko keho reagoi järkytykseen. Reaktiovaiheeseen saattaa liittyä pelkoa ja ahdistusta, itsesyytöksiä ja tarvetta etsiä syyllisiä.
Käsittelyvaihe
Kriisin käsittelyvaiheessa kriisin aiheuttanuta tapahtumaa ja tietoa aletaan ymmärtää. Asiaa ei enää kielletä, vaan sen käsitetään olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Ihminen alkaa olla valmis kohtaamaan tapahtuman kaikki erilaiset tasot ja oman muuttuneen tilanteensa.
Käsittelyvaiheessa vahvistuu tarve puhua kriisin aiheuttaneesta asiasta ja syntyy tarve pukea tunteet sanoiksi. Tapahtuneen tarkka kuvailu ja pohtiminen voivat edistää toipumista. Asian käsittelyä haastaa se, ettei sille löydy sopivia sanoja.
Keskustelu ystävien tai läheisten kanssa saattaa helpottaa ristiriitaisten tunteiden kokemista monen kohdalla. Tapahtunutta voi käydä läpi itselle parhaalta tuntuvalla tavalla. Vertaisten kanssa keskusteleminen vahvistaa kokemusta siitä, ettei ole tunteiden ja ajastusten kanssa yksin. Muut kokevat samaa ja ymmärtävät mistä on kyse.
Jokaisella on omat tapansa käsitellä lahjasolutietoa. Mahdollisia tapoja: asiasta puhuminen, kirjoittaminen, tiedon hakeminen ja aiheesta lukeminen. Koska mieli on kuormittunut, on n normaalia, että tähän vaiheeseen saattaa liittyä muisti- ja keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä ja sosiaalisista suhteista vetäytymistä.
Uudelleen suuntautuminen ja kasvu
Kriisin uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtunut alkaa hiljalleen muuttua osaksi elämää ja kokemusta omasta itsestä. Tapahtunut voi jäädä arveksi, mutta sen kanssa pystyy elämään, eikä se ole mielessä jatkuvasti.
Aina välillä haastavat tunteet voivat aktivoitua, mutta ne eivät hallitse elämää joka hetki. Tulevaisuuteen kykenee suuntautumaan luottavaisin mielin ja luottamus elämään palautuu.
Lähde: Kriisin vaiheet, Mieli ry
Miksi vanhemmat ovat salanneet tiedon lahjasoluhoidoista?
Vanhempia on ohjeistettu olemaan puhumatta lapselle lahjasolutaustasta
Suomessa astui vuonna 2007 voimaan hedelmöityshoitolaki, johon on kirjattu lahjasoluhoidoilla alkunsa saaneen lapsen oikeus saada täysi-ikäisenä tietää sukusolujen lahjoittajan henkilöllisyys. Vielä 1990-luvulla ja jopa 2000-luvulla hedelmöityshoitoja toteuttavat ammattilaiset saattoivat ohjeistaa vanhemmille, ettei heidän tarvitse tai tule kertoa lahjasoluhoidoista lapselleen. Lääkärit ja hoitajat saattoivat todeta, että tieto voisi olla lapselle vahingollista, ettei lapsi saa asiaa kuitenkaan koskaan tietää tai että lahjoittajia ei saataisi jos lapsilla olisi jonkinlainen mahdollisuus selvittää kuka sukusolujen lahjoittaja on.
Vanhemmilla ei ole sanoja puhumiseen, aiheesta on vaikea puhua
Vanhemmat jäivät paitsi ilman tukea ja tietoa lapselle lahjasolutaustasta puhumisen suhteen, heitä jopa ohjeistettiin salaamaan koko asia ja jatkamaan elämäänsä kuin koko lahjasoluhoitoa ei olisi koskaan toteutettu.Vanhemmilla ei ollut sanoja ja taitoa puhua lapselleen hänen lahjasolutaustastaan. Moni vanhempi jäi myös yksin tahattoman lapsettomuuden kokemuksen kanssa, koska kokemuksesta oli vaikea puhua edes läheisimmille ihmisille.
Huoli siitä, että tieto järkyttää, sekoittaa, hämmentää lasta, ja että se tulisi lapselle shokkina
Moni ennen hedelmöityshoitolakia lahjasoluilla vanhemmaksi tullut on voinut ajatella, että tieto lahjasoluhoidoista, sukusolujen lahjoittajasta ja geneettisestä katkoksesta toiseen tai molempiin vanhempiin voisi jollain tavalla järkyttää lasta tai lapsi ei osaisi käsitellä asiaa. Vanhemmat eivät myöskään ole osanneet ajatella, miten lapselle olisi voinut puhua lahjasolutaustasta eri ikävaiheissa, mitä sanoja olisi voinut käyttää ja miten vastata lapsen kysymyksiin.
Vanhemmilla on voinut olla huoli siitä, että tieto lahjasoluhoidoista vaikuttaisi negatiivisesti lapsi-vanhempisuhteeseen, että lapsi ei rakasta vanhempaansa tai että lapsi jopa hylkäisi vanhempansa johon hänellä ei ole geneettistä yhteyttä.
Vanhemmat kokevat, että on liian myöhäistä
Ne vanhemmat, jotka eivät ole kertoneet lapselleen hänen lahjasolutaustastaan lapsuudessa, saattavat myöhemmin ajatella, että aikuisena tiedon kertominen olisi liian myöhästiä. Salaamista on voitu perustella myös sillä, että asiasta puhumiselle ja kertomiselle ei ole löytynyt sopivaa aikaa ja ajankohtaa.
Ymmärtämättömyys lapsen tarpeista
Tieto lahjasolutaustasta kuuluu lapselle ja on tärkeää, että lapsi saa kasvaa tietoon taustastaan koko elämänstä ajan - näin vanhempia nykyään ohjeistetaan jo ennen kuin lahjasoluhoitoja aloitetaan. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin ja osin tämä on johtunut niin ammattilaisetn kuin vanhempienkin ymmärtämättömyydesta lapsen tarpeista ja siitä, että lapsen kehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että lapsella on käytössään kaikki mahdollinen omaa identiteettiä ja biologista taustaansa koskeva tieto.
Erilaiset salaamisen tai kertomisen tasot:
Aiotaan kertoa mutta ei kerrota. Vanhemmalla tai vanhemmilla on ajatus siitä, että lapselle tulisi kertoa hänen taustastaan ja vahva aikomus puhua siitä, mutta syytä tai toisesta lapselle ei ole kerrottu hänen lahjasolutaustastaan.
Kerrotaan jotain, mutta ei kaikkea. Vanhemmat ovat saattaneet kertoa lapselle, että hän on ollut hyvin toivottu, että lapsen saaminen ei ollut helppoa ja että he ovat käyneet lapsettomuushoidoissa. Vanhemmat ovat kuitenkin jättäneet kertomatta, että hedelmöityshodoissa käytettiin lahjoitettuja sukusoluja.
Kerrotaan lapselle, mutta ei muille ja lapselle myös sanotaan, ettei hän saa kertoa muille. Lahjasoluhoidoista on oltu avoimia oman perheen sisällä, mutta asiasta ei puhuta perheen ulkopuolisille henkilöille, ei edes lähisukulaisille tai muille läheisille. Lapselle todetaan, ettei hän saa kertoa asiasta perheen ulkopuolisille henkilöille. Näin lapsen lahjasolutaustasta tulee perheen sisäinen salaisuus, jota lapsenkin tulee ylläpitää.
Kerrotaan lapselle ja ollaan lapsen käytettävissä. Parhaimmillaan vanhempi tai vanhemmat toimivat niin, että lahjasolualkuiselle lapselle puhutaan hänen lahjasolutaustastaan ja ovat asian suhteen lapsen käytettävissä. Lapsen kysymyksiin vastataan, ollaan valmiita pohtimaan erilaisia kysymyksiä lapsen kanssa ja lapsen kaikki tunteet sallitaan.
Lähde: Modern Families, Golombok Susan, 2015.
Luettavaa lahjasoluteemoista
Helminauhan sivuille on koottu lahjasolutaustaisten ajatuksia omasta taustastaan: https://helminauha.info/lasten-ajatuksia-omasta-taustasta/
Lahjasolusta syntyneellä lapsella on oikeus tietää taustansa – muuten “elämä perustuu toisen ihmisen fantasiaan”, sanoo totuuden sattumalta selville saanut Timo Ramu 2.4.23. Keskisuomalainen
Isä löytyi tänään - Ensin sisaruksia oli kaksi, sitten kymmenen, kaksikymmentä… Keväällä 2020 löytyi heidän biologinen isänsä, mutta vieläkään he eivät tiedä, miksi heitä on niin paljon. Suomen Kuvalehti 5.4.2023 (maksumuurin takana)
Jo 20 sisarusta löytynyt! DNA-testi paljasti Timolle dramaattisen totuuden alkuperästään – “Oma taustansa kannattaa selvittää” MTV3 Uutiset 26.2.20221
Sepponen, Anni. 2021 ”TÄN KOHDALLA ON SELLANEN IHME AUKKO, ETTÄ KUKAAN EI TIEDÄ VASTAUKSIA MIHINKÄÄN.”Lahjasolulasten kokemukset. Pro Gradu -tutkielma, Tampereen Yliopisto.
Lahjasolutaustainen, et ole kokemuksesi kanssa yksin!
Moni lahjasoluilla alkunsa saanut aikuinen saa tiedon taustastaan vasta teini-ikäisenä tai aikuisena. On tärkeää, että tiedon kanssa ei jää yksin, vaan hakeutuu vertaistuen pariin. Vertaisten kanssa keskusteleminen on tuottanut monelle lahjasolutaustaiselle ymmärrystä oman kokemuksen suhteen. Kun huomaa, että moni on kokenut, ajatellut ja tuntenut samoja asioita lahjasolutiedon saatuaan on helpompi olla oman kokemuksensa kanssa.
Lahjasolutaustaisten aikuisten vertaistapaamiset
Lahjasolutaustaisten aikuisten vertaisryhmän tapaamiset ovat luottamuksellisia ja ryhmää ohjaa koulutettu vertaistoimija, joka huolehtii ryhmän turvallisuudesta. Kaikilla osallistujilla on koko tapaamisen ajan kamera päällä. Ryhmässä jokainen saa kertoa omasta tarinastaan sen verran kuin itsestä tuntuu sopivalta. Vertaisten kanssa tiedät, että et ole kokemuksesi kanssa yksin!
Jos sinulla herää jotain kysyttävää ryhmän tapaamiseen liittyen, voit laittaa sähköpostia ryhmän vertaistoimijalle. Ryhmän tapaamiseen ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Ryhmän sähköposti: lahja.helminauha@gmail.com
Lisätietoa vertaisryhmästä ja tapaamisten muut ajankohdat löydät täältä: Vertaistukea lahjasolutaustaisille aikuisille
Lahjasolutaustaisten yksityinen Facebook-ryhmä
Lahjasolutaustaisille on myös olemassa yksityinen Facebook-ryhmä. Löydät sen haulla: Lahjasolualkuiset ja voit pyytää liittymistä ryhmään. Keskustelut ovat luottamuksellisia.