OSA 4: Lapselle lahjasolutaustasta puhuminen
Lahjasolutaustasta puhuminen on vanhemman vastuulla
Milloin lapselle pitäisi kertoa, mistä lapset tulevat?
Video (kesto 1 min.) Raica Cacciatore
Puhumisen aloittaminen
Puhumisen aloittaminen lapselle hänen taustastaan tuntuu vanhemmista usein haastavalta: Milloin on oikea hetki? Mitä sanoja käyttäisin? Entä, jos mokaan koko homman? Seuraavaksi muutamia tausta-ajatuksia, jotka tukevat vanhempaa puhumisen aloittamisessa.
1. Jokainen vanhempi on oman lapsensa asiantuntija
Lapselle lahjasoluista puhuminen tapahtuu aikuislähtöisesti jokaisen perheen kohdalla perheen omaan tahtiin, tätä tarkoittaa aikuisen asiantuntijuus suhteessa omaan lapseen ja omaan perheeseen. Lahjasoluasioista puhuminen on vanhemman vastuulla, ja vanhemmalla on paras tuntemus omasta lapsestaan.
2. Lapsen kasvun tukeminen kehitysvaiheiden mukaan on kalastelua lapsen mielen äärellä
Kalastelu tarkoittaa lapsen mielen äärelle asettumista ja uteliaisuutta lasta kohtaan, mitä lapsi pohtii ja millä mielellä lapsi ottaa uutta tietoa vastaan. Kalastelun avulla pääsee lapsen mielen ja mietteiden äärelle. Kalastelussa auttaa, kun ymmärtää ja tietää lapsen eri kehitysvaiheista
- mitä ja millaista kieltä lapsi / nuori ymmärtää missäkin kehitysvaiheessa,
- miten lapsi mahdollisesti suhtautuu tietoon,
- auttaa tutustumaan omaan lapseen entistä paremmin ja näin ollen ymmärtämään lasta paremmin.
3. Ikätasoiselle puhumiselle on olemassa tietyt vaiheet, joiden mukaan vanhempi omaa arviointikykyään käyttäen voi edetä.
Lapsen aivoissa ja lapsen turvallisuuden tunteen kehittymisessä tapahtuu paljon ensimmäisen kolmen ikävuoden aikana. Lapselle lahjasoluasioista puhuminen jo ennen kolmea ikävuotta, kuitenkin viimeistään ennen viittä ikävuotta, vaikuttaa siihen, että lapsi ei muista aikaa jolloin ei olisi tiennyt asiaa.
Lapsen kehitysvaiheet ja kehitystehtävät - lahjasolutaustasta lapselle puhuminen eri kehitysvaiheissa
0 - 1 -vuotias lapsi
Kehitystehtävänä: läheisyys ja kiintyminen huolehtivaan aikuiseen ehdoitta.
Tarve suhteessa vanhempaan: Ole minun! Tarve saada suojaa, lämpöä ja ravintoa.
- Kiintymyssuhteen muodostumisen herkkyyskausi. Varhainen vuorovaikutus merkityksellistä. Kun lapselle syntyy varhaisissa vuorovaikutussuhteissa perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus, se heijastuu positiivisesti myöhempiin ihmissuhteisiin ja rakentaa pohjan hyvälle itsetunnon ja minäkuvan kehittymiselle.
Vauvalle lahjasolutaustasta puhuminen
- Vauvalle on tärkeä puhua siitä, miten ihana, rakastettu ja toivottu hän on. Asian luontevaa puheeksi ottamista voi harjoitella ilman, että tarvitsisi vielä varautua kysymyksiin. Jos puhuminen lahjasoluista vauvalle ei tunnu luontevalta, siihen ei tarvitse itseään pakottaa.
- Vauvalle voi myös kertoa, miten moni ihminen on vaikuttanut siihen, että vauva on tullut maailmaan, ja miten moni ihminen on häntä toivonut ja odottanut.
- Voi kertoa vauvansiemenistä ja siitä, että äidin mahassa on vauvan koti.
- Harjoitellaan kehon osien tunnistamista. Vanhemman tehtävä on antaa nimet eri kehonosille.
- Lapsen kanssa voi katsella kuvakirjoja vauvan kasvusta mahassa.
Vinkkivideot: Ole minun (kesto 1 min 23 sek.) ja Tutkimusmatkailija (kesto 1 min. 30 sek.) Väestöliitto
Biologit juttelevat alkioille laboratoriossa, eli vauvalle on voitu jutella jo ennen kuin se on päätynyt kasvamaan äidin mahaan.
2 - 3 -vuotias lapsi
Kehitystehtävänä: turvallisuus ja eteneminen, jota toteuttaa tutkimalla maailmaa sopivan etäisyyden päästä vanhemmasta. Uhma ja tahtotunne rakentuvat. Tunne-elämä kehittyy.
Tarve suhteessa vanhempaan: Tahdon tahtoa! Testaa vanhempaa, asettaako vanhempi turvalliset rajat, vaikka tahdon, uhmaan ja tunnen.
Taaperon kanssa lahjasolutaustasta puhuminen
- Lapsi alkaa ymmärtää sukupuolten välisiä eroja ja saattaa alkaa esittää kysymyksiä siitä, mistä vauvat tulevat. Lapselle voi kertoa asiasta, kun hän siitä kysyy tai aina, kun se muuten tulee luontevasti puheeksi.
- Tärkeää puhua lapsen ymmärtämillä sanoilla ja vastata siihen, mitä lapsi kysyy.
- Lapselle voi lapsentasoisesti jatkaa jo vauvana aloitettua syntytarinaa, ja kertoa, että vauva tulee vauvasiemenestä, kasvaa mahassa kohdussa, tulee ulos äidin pimpin kautta.
- Asioiden kertomista helpottaa, että vanhempi löytää ja tunnistaa itselle sopivat sanat.
Vinkkivideot: Tahdon tahtoa (kesto 2 min.) ja Vastaa minulle (1 min. 41 sek.) Väestöliitto
Puhumisessa ei voi mokata!
Armollista on, että lapsi ohittaa sen tiedon,
mikä menee hänen ymmärryksensä yli, eikä jaksa kiinnostua tästä tiedosta.
4 - 5 -vuotias lapsi
Kehitystehtävänä: kommunikaation, itsesäätelyn ja oman erillisyyden hahmottaminen.
Tarve suhteessa vanhempaan: Kaipaa perusteltuja vastauksia loputtomiin kysymyksiin maailmasta ja elämästä, toiveena olla ihailun kohteena.
On utelias ja kiinnostunut erilaisista asioista. Lasta kiinnostavat vauvojen alkuperä ja sukupuolierot. Lapsi haluaa vastauksia ja perusteluja kysymyksiinsä.
Leikki-ikäisen kanssa puhuminen
- Perusohje: vastataan siihen, mitä lapsi kysyy mahdollisimman yksinkertaisesti: Esim. “Vauva kasvaa vauvan siemenestä äidin mahassa. Siemen voi mennä mahaan monella tavalla. Rakastelu on aikuisten tapa rakastaa ja tehdä vauvoja. Vauvan voi saada myös hedelmöityshoitojen/lahjasolujen, adoption avulla.”
- Osaa jo kysyä kysymyksiä syntytarinastaan, esimerkiksi: “Keneltä siemen on saatu? Voiko niitä saada lisää?” “Voiko se mies saada enää lapsia?”
- On oma toimija ja osaa kertoa taustastaan ja puhua lahjoittajasta, ilman, että täysin ymmärtää sen merkitystä.
Vinkkivideo: Super star (kesto 1 min. 40 sek) Väestöliitto
“Olennaista on (enemmän kuin mitkään ”tekniset” asiat tai oikeat sanat) se, että perheiden syntymiseen on monenlaisia tapoja ja että vanhemmat ovat iloisia ja kiitollisia että ovat tämän ”lahjan” kautta saaneet juuri tämän lapsen elämäänsä.
Aina jos lapselle tulee mieleen jotain tähän asiaan liittyvää, siitä voidaan puhua. Vaikkei suorin sanoin, niin ainakin tunteen tasolla välittää, että lapsi on täydellinen juuri sellaisena kuin on, ja että kaikki tavat joilla perheitä syntyy ovat yhtä arvokkaita.”
-Lahjasoluilla lapsen saanut äiti
Keskilapsuus, 6–12-vuotta
Kehitystehtävänä: Kaverisuhteiden merkitys kasvaa, lapsi hakee vertaisuutta ja haluaa olla erillinen ja olemassa myös yksin.
Tarve suhteessa vanhempaan: Kaipaa yksityisyyttä, mutta myös vanhemman läsnäoloa. Tietoisuus ja kokemus erilaisuudesta suhteessa toiseen. Häpeän ja kateuden tunteet yleisiä, itsetunto voi laskea.
Kouluikäisen kanssa lahjasolutaustasta puhuminen
- Avainasemassa on lapsen itsetunnon tukeminen, kuunteleminen ja kysymyksiin ikätasoinen vastaaminen, sekä avoimen ja turvallisen ilmapiirin luominen.
- Lapsi alkaa pohtia omaa taustaansa, mitä se tarkoittaa hänelle ja muille.
- Lapsen kanssa puhumisessa tärkeintä on vanhemman oma luonteva suhtautuminen asiaan sekä tapa, jolla asiasta puhutaan. Lapsen itsetunnon tukeminen on tärkeää ja sen avulla voi vahvistaa lasta kohtaamaan hänelle esitettyjä kysymyksiä ja selviytymään niistä.
- 6 v. ”minimurrosikä”, erkaantumista ja takertumista. Kuolemanpelkoa, suuria tunteita. Isot asiat nousevat ymmärrykseen.
- Lapset tulevat tietoisiksi erilaisuudesta. He voivat tunnetasolla kieltää olevansa erilaisia, tulla vihaisiksi asiasta tai liioitella sitä. Lapsi voi esimerkiksi itse painottaa, että hänellä on vain yksi äiti tai isä, tai vaieta lahjasolutaustasta täysin.
- Lahjasolutaustaiset lapset voivat kokea, että heissä on jotain erilaista. Eri tavoilla ilmenevät häpeän ja kateuden tunteet ovat yleisiä, ja lasten itsetunto voi laskea.
- Jos aloitat lapselle puhumisen 6-7-vuotiaana huomio, että lapsen ymmärryskyky on jo kehittynyttä ja tieto voi järkyttää lasta ja tilanteeseen tulee valmistautua hyvin.
Vinkkivideo: Osa laumaa (kesto 2 min.) Väestöliitto
Lähestyvä murrosikä muuttaa kehoa ja mieltä.
10 - 11 v. lapset eivät halua kokea erilaisuutta ja etenkin seksuaalisuuteen/seksiin liittyvät asiat tuntuvat kiusallisilta.
Tutkimusten mukaan etenkin pojat ovat erilaisuuden kokemukselle herkempiä ja tässä iässä he eivät usein halua puhua taustastaan.
Nuoruus
Kehitystehtävinä: Erillisyys suhteessa vanhempiin, mielen kuohunta, identiteetin ja omien arvojen rakentuminen. Kasvun ja muutosten huomaaminen mielessä ja kehossa. Kaipaa edelleen vanhemman silmissä pienenä olemista.
Tarve suhteessa vanhempaan: Tarvitsee aikuisen ohjausta ja tukea, haluaa itse kokeilla ja oppia erehdysten kautta.
- Ymmärrys omasta geneettisestä taustasta syvenee.
- Kyky ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita vahvistuu, voimakkaat tunnemyrskyt voivat tilapäisesti vaikeuttaa kykyä mentalisoida.
- Identiteettikehitys voi tarkoittaa tiedon hankkimista tai yhteyden luomista geneettiseen taustaan.
- Nuori täydentää omaa syntytarinaansa ja liittää lahjasolutaustansa muihin osiin identiteettiään.
→ Tämä ikäjakso on merkittävä kohta (lahjasolutaustaisten) nuorten elämässä.
Murrosiän voimakkaat tunnemyrskyt voivat tilapäisesti vaikeuttaa kykyä mentalisoida.
Esimerkiksi pojilla testosteronitaso voi olla 300 kertainen, mikä vaikuttaa voimakkaasti tunteisiin ja sitä kautta rationaaliseen ajatteluun. Mieli kuohuu.
Oma tapa puhua lahjasolutaustasta lapsen kanssa on oikea
- Vanhemman avoin ja luonteva suhtautuminen asiaan on tärkeää. Tärkeää eivät ole sanat, joilla asiasta puhutaan, vaan tapa, jolla asia tuodaan esille.
- Jos vanhempi kokee olonsa hankalaksi asian kanssa, lapsi voi kokea, että lahjoittajasta ei voi puhua tai hän voi kokea taustansa häpeälliseksi.
- Lapselle tulee antaa tilaa ilmaista kaikki tunteensa siitä, mitä tieto omasta taustasta herättää.
- Lapsen kanssa voi yhdessä pohtia, mistä jokainen meistä muodostuu: vanhempien rakkaudesta ja kasvatuksesta, ympäristöstä, muista ihmisistä ja perimästä, joka on saatu esimerkiksi lahjoittajalta ja/ tai toiselta vanhemmalta.
- Lapsen kanssa voi keskustella, mitä piirteitä hän jakaa vanhempiensa/ vanhempansa kanssa ja mitä taas ei, mitkä ominaisuudet tulevat ehkä lahjoittajalta.
- Lapsen on hyvä antaa määritellä itse, millä nimellä hän lahjoittajaa kutsuu ja käyttää hänen kanssaan tätä nimeä.
- Kahden vanhemman perheissä molempien vanhempien on hyvä olla paikalla ja osallistua näihin keskusteluihin. Molemmat vanhemmat ovat vastuussa lapselle puhumisesta, mutta voivat tehdä sen eri tavoin.
- Olennaista on lapsentahtisesti eteneminen eli tilaisuuteen tarttuminen ja lapsen aloitteisiin reagoiminen.
Voit lukea lisää lapselle puhumisesta Helminauha-hankkeen sivuilta.
Tältä sivulta löydät myös esimerkkejä vanhempien käyttämistä tarinoista puhumisen tueksi.
TEHTÄVÄ: Lapselle lahjasoluista puhuminen
- Pohdi hetki omaa tapaasi puhua lapselle lahjasolutaustasta. Millaisten sanojen käyttö tuntuu sinusta luontevalta?
- Kirjoita tai tallenna itsellesi sopivalla tavalla (paperi, tietokone, puhelin tms.) mikä on sinulle sopiva tapa puhua lapsen kanssa lahjasoluasioista.
- Voit kirjoittaa yhtenäisen tarinan, käyttää mind map-menetelmää tai kirjata asioista ranskalaisin viivoin.
- Muistathan, että sinun tapasi on juuri oikea!
Apukysymyksiä tehtävän tekemiseen:
- Miten olet puhunut lapsen kanssa lahjoitettujen sukusolujen käytöstä?
- Missä puhuminen tapahtui?
- Millaisia sanoja käytit?
- Oliko käytössä joitakin apuvälineitä?
- Millainen tilanne on ollut hyvä ja toimiva?
- Millainen tilanne ei ole ollut niin hyvä ja toimiva?
- Miten olet kokenut lapselle puhumisen?
- Mikä puhumisessa pelottaa/ pelottanut?
- Mikä asia puhumisessa mietityttää?
- Onko ajatus puhumisesta muuttunut raskausajasta, jos on, niin miten?
- Millainen kokemus mahtoi olla lapselle?
- Mitä lapsi on kysynyt?
- Miten lapsi on reagoinut?
- Millä sanoilla olet puhunut lahjoittajasta lapselle?
- Jos perheessänne on kaksi vanhempaa, oletteko molemmat puhuneet lahjasoluista lapsellenne?
Lapselle lahjasolutaustasta puhumisen muistilista
- Kerro totuus, ja niin paljon tietoa kuin lapsi tarvitsee. Jätä yksityiskohdat myöhemmäksi lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden.
- Pidä huolta, että lapsi ymmärtää, että asia ei ole salaisuus.
- Valitse rauhallinen hetki, jossa ei ole/tule häiriöitä tai keskeytyksiä. Esim. sadunlukuhetki.
- Lapset muistavat asioita paremmin, kun ne kerrotaan tarinan keinoin. Tässä auttavat sadut.
- Huomio lapsen tunteet ja reaktiot ja vastaa niihin sensitiivisesti.
- Kerro rauhallisesti ja hitaasti kuunnellen herkällä korvalla lapsen mahdollisia kysymyksiä.
- Puhumisessa ei voi epäonnistua ja asiaan voi aina palata uudelleen.
- Kahden vanhemman perheissä molemmat vanhemmat ovat sitoutuneita puhumiseen.
- Kertominen on jatkuva ja vastavuoroinen prosessi, johon palataan aina uudelleen ja eri tavoin lapsen kasvaessa. Jokaisessa kehitysvaiheessa lapsi kysyy uusia asioita ja vanhemman on tehtävä päätös, mitä olemassa olevasta tiedosta lapselle kerrotaan.
Sinua voi kiinnostaa
Lasten kehotunnekasvatus Väestöliitto
Turvataidot ja lapsen keho Tieto, taito ja asenne -pdf, Väestöliitto
Lapsen kasvu ja kehitys Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Vinkkejä lapsiperheen arkeen Mannerhiemin Lastensuojeluliitto