Lahjasolujen avulla lapsia saaneiden vanhempien yksi yleisimmistä kysymyksistä koskee sitä, mitä lapset ajattelevat omasta taustastaan ja miten lapset suhtautuvat omaan taustatarinaansa ja sukusolujen lahjoittajaan. Vanhempien odotuksissa ja toiveissa perhevalmennukseen tullessaan on ollut saada tietoa siitä, miten tieto vaikuttaa lapseen ja lapsi-vanhempisuhteeseen. 

Mitä lapset ajattelevat taustastaan  

• Suh­de alku­pe­rään joko neut­raa­li tai hyvä; lap­set koke­vat ole­van­sa “eri­tyi­sen toi­vot­tu­ja  ja odo­tet­tu­ja”. 

• Ne lap­set, joil­la on hyvä ja luot­ta­muk­sel­li­nen suh­de van­hem­piin­sa, ja jot­ka ovat aina tien­neet alku­pe­rän­sä, suh­tau­tu­vat lah­ja­so­lu­taus­taan­sa luon­te­vas­ti ja neut­raa­lis­ti.  

• Mer­ki­tyk­sel­lis­tä on per­hees­sä val­lit­se­va avoi­muu­den ja luot­ta­muk­sen ilma­pii­ri. Mitä luon­nol­li­sem­mak­si van­hem­pi kokee asia, sen luon­nol­li­sem­min myös lap­si suh­tau­tuu tie­toon omas­ta taus­tas­taan. 

• Lap­set ovat koke­neet tär­keäk­si saa­da tie­toa lah­joit­ta­jan ulko­näös­tä, luon­teen­piir­teis­tä, ter­vey­den­ti­las­ta ja usein myös luo­vut­ta­jan lap­sis­ta. Pää­asial­li­ses­ti lap­sil­la on ute­liai­suut­ta ja kiin­nos­tus­ta tie­tää, kuka lah­joit­ta­ja on. 

• Myön­tei­nen suh­de van­hem­piin ei vähen­nä las­ten halua saa­da lisä­tie­toa lah­joit­ta­jas­ta. Lap­si on ute­lias alku­pe­räs­tään. Lap­si ei halua, että van­hem­pi louk­kaan­tuu täs­tä ute­liai­suu­des­ta. Ute­liai­suus ei tar­koi­ta sitä, että lap­si oli­si tyy­ty­mä­tön omaan per­hee­seen­sä ja etsi­si parem­paa.  

Lisätietoa voit lukea täältä.

Mitä tiedetään lasten kiinnostuksesta suhteessa lahjoittajaan 

Lap­sil­la ei ole eri­tyis­tä tar­vet­ta luo­da suh­det­ta lah­joit­ta­jaan. Usei­den tut­ki­mus­ten mukaan (mm. Free­man 2016; Bee­son ym. 2011; Jav­da ym. 2010; Rodi­no ym. 2011; Bla­ke ym. 2010.) pää­asial­li­nen syy tie­tää lah­joit­ta­jan hen­ki­löl­li­syys näyt­tää ole­van vain ute­liai­suut­ta ja kiin­nos­tus­ta tie­tää, kuka lah­joit­ta­ja on.  

Suo­mes­sa las­ten tar­peis­ta tie­tää lah­joit­ta­jas­ta tie­de­tään vie­lä vähän. Maa­il­mal­ta tie­de­tään, että itsel­lis­ten äitien lap­set ja itsel­li­set äidit ovat kiin­nos­tu­neim­pia tie­tä­mään ja tapaa­maan lah­joit­ta­jan, tämän jäl­keen tule­vat nais­pa­rit ja nais­pa­rien lap­set. Nais-mies­pa­rit ja hei­dän lap­sen­sa ovat vähi­ten kiin­nos­tu­nei­ta tie­tä­mään lah­joit­ta­jan ja tapaa­maan hänet. Muun muas­sa Scheib ym. (2017) ovat tut­ki­neet asi­aa ja tut­ki­muk­sen mukaan rei­lu kol­man­nes nais­pa­rien lap­sis­ta, nel­jän­nes hete­ro­pa­rien lap­sis­ta ja yli puo­let (58 %) itsel­lis­ten äitien lap­sis­ta oli hake­nut lah­joit­ta­jan tie­to­ja. Lah­ja­so­lu­taus­tai­set ihmi­set alka­vat sel­vit­tää lah­joit­ta­jan hen­ki­löl­li­syyt­tä ylei­sim­min 17 - 27 vuo­den iäs­sä.