Me kyllä pärjätään
“Minut on mainittu popmusiikissa, olen siis olemassa!”
Muutamia vuosia sitten, ennen some-räjähdystä, ei ollut ollenkaan itsestään selvää löytää vertaiskokemuksia omalle lapsettomuusprosessille. Toki materiaalia oli saatavilla, mutta ei samalla tavalla jatkuvasti eteen syötettynä. Silloin sydän hypähti ilosta, jos jossakin yhteydessä kuuli mainittavan jonkun toisen vastaavasta kokemuksesta, jostakin samankaltaisesta, jota itsekin oli käymässä läpi. Lapsettomuutta sivuavat elokuvat ja romaanit oli jo kahlattu, kun kuulin Laura Sippolan laulavan minulle radiossa.
Kappaleessaan Marttyyri Sippola kertoi, kuinka ystäväni on saanut lapsia ja löytänyt merkityksen elämäänsä, ja kuinka se suosittelee samaa minullekin. Mutta kuinka minä en viitsi kertoa hänelle, etten niitä voisi saadakaan. Ja miten helppoa oli saada ylleen viitta marttyyrin… Juuri niin se oli! Tunnistin tarinan.
Samaan aikaan osuin kuulolle, kun Samuli Putro kappaleessaan On elettävä huolella kuvaili tilannetta, jossa ”pariskunta haluaisi lapsia, mutta hoidot on kalliita, jatkuneet jo kuustoista kuukautta ja hermot on hormonisohjossa”. Voi kuinka se iski! Putro, olit tainnut seurata juuri meidän elämäämme. Lohdutti kuitenkin, kun kuuli hänen kertovan, että vaikka hetki olisi kuinka raskas ja vaikea, on se elettävä huolella. Entä kun kuulin hänen pohtivan kappaleessaan Mitäpä jos lapsettomuuden mahdollisuutta ja sitä, voikohan ilman koulutusta adoptoida. Minut on mainittu popmusiikissa, olen siis olemassa!
Nämä hetket olivat hyvin tukevia ja lohduttavia, näkyväksi tekeviä. En ja emme ole tarinamme kanssa yksin. Kuitenkaan vain pelkkä vertaiskokemus ei ainakaan minulle riittänyt. Tarvitsin myös kertomuksia siitä, että tästä selvitään, eteenpäin mennään. Onneksi Sippola tiesi sen ja lauloi minulle yhä uudelleen: Musta vain niin vahvasti tuntuu / et me kyllä pärjätään / mun ei tarvi kuin kuulla sun äänes / ja mä tiedän / Meidän rakkaus on jotain niin suurta / et vaikka juuri nyt me kärsitään / niin sen turvin, sen siivin, sen voimin / me selvitään. Kiitos, Laura ja Samuli! Mun ei tarvinnut kuulla kuin teidän äänenne ja mä tiesin, että me selvitään.
Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Simpukka-lehdessä 4/2014.
Lahjaksi saatu lapsi -kolumnisarjaa on julkaistu Simpukka-lehden numeroissa 4/2011 – 4/2018. Kolumnisarjan kirjoittaja on Helmi Nauhanen, joka on lahjamunasoluhoidolla alkunsa saaneen, maaliskuussa 2011 syntyneen tytön äiti.
Etenkin nyt, kun kohtaamiset on vedetty minimiin, vertaisten tarinat nousevat suureen arvoon. Jaa siis tarinasi tueksi myös toisille samassa tilanteessa oleville: Toiveenamme on, että tulevaisuudessa Helminauha-hankkeen sivuilta löytyy niin vanhempien tarinoita lahjasoluilla perheellistymisestä kuin myös lasten ajatuksia ja lasten sanoin kerrottuja tarinoita. Tarinat voivat olla lyhyitä ja ytimekkäitä tai niin pitkiä, kuin niiden kertominen vaatii. Tarinat julkaistaan nimimerkillä tai kirjoittajan toivomalla nimellä. Tarinan julkaisumuoto käydään vielä yhdessä kirjoittajan kanssa läpi ja tämän vuoksi toivomme tarinoita sähköpostitse piia@simpukka.info tai jenni@simpukka.info.