Missä sä asut?

Samal­la val­mis­te­lul­la ehkä onnis­tui­si “näin toi­mit ero­per­heen lap­se­na, jos sinul­ta kysy­tään per­hees­tä­si” -val­men­nus, johon myös oli­si tar­vet­ta. Miten nopeas­ti ja kom­pak­tis­ti lap­se­na selit­tää uusil­le ihmi­sil­le, mis­sä asuu ja ketä kaik­kia per­hee­seen kuu­luu. Entä onko äidin tyt­töys­tä­vä per­het­tä, mis­tä sen tie­tää? Tai lah­joit­ta­ja? Huo­ma­sin saman häm­men­nyk­sen omas­sa mie­les­sä­ni sil­loin, kun lap­si asui yhdes­sä pai­kas­sa ja me aikui­set vaih­doim­me paik­kaa. Kun joku kysyi, mis­sä asut, aloi­tin - ja sit­ten hil­je­nin. Toi­von, että lap­sen ei tar­vit­si­si teh­dä samoin.

Monil­le niin kovin yksin­ker­tai­sil­ta näyt­täy­ty­vät asiat eivät ole kai­kil­le ollen­kaan niin suo­ra­vii­vai­sia. Jot­ta kenen­kään ei tar­vit­si­si yrit­tää sovit­tau­tua muot­tiin, joka ei ole hänen oman­sa (tai muot­tiin yli­pää­tään!) tar­vi­taan edel­leen tie­toi­suu­den lisää­mis­tä moni­muo­toi­sis­ta per­heis­tä ja ihmis­suh­teis­ta kaik­ki­nen­sa. Diver­si­teet­ti go go!

Kolum­ni on jul­kais­tu ensim­mäi­sen ker­ran Sim­puk­ka-leh­des­sä 3/2017. Kolum­ni­sar­jaan voit tutus­tua tääl­tä.