Lapsen ja vanhemman temperamentti voi erota toisistaan 

Good­ness of fit  tar­koit­taa van­hem­man ja lap­sen tem­pe­ra­ment­tien yhteen sopi­vuut­ta, se on uni­ver­saa­li ilmiö, joka liit­tyy kaik­kiin van­hem­pi-lap­si­suh­tei­siin. Tem­pe­ra­ment­te­ja voi­daan jao­tel­la eri tavoin esi­mer­kik­si: help­po, vai­kea ja hitaas­ti läm­piä­vä. Van­hem­mil­la on omat tem­pe­ra­ment­ti­piir­teen­sä eivät­kä ne vält­tä­mät­tä ase­tu yhteen lap­sen piir­tei­den kans­sa. Täl­löin on ymmär­ret­tä­vää, että van­hem­pi saat­taa pyr­kiä omal­la toi­min­nal­laan saa­maan lap­sen toi­mi­maan oman tem­pe­ra­ment­tin­sa ryt­min mukaan ja van­hem­pi saat­taa tus­kas­tua lap­sen eri­lai­sen tem­pe­ra­men­tin suh­teen. Gee­nien ja ympä­ris­tön vai­ku­tus­ta lap­sen luon­tee­seen ja ole­mi­sen tapaan ei osa­ta aukot­to­mas­ti selit­tää, eikä siis myös­kään lah­ja­so­lu­taus­tan vai­ku­tus­ta lap­sen tem­pe­ra­ment­tiin.   

Eri­lai­set tem­pe­ra­ment­ti­tyy­pit saat­ta­vat näyt­täy­tyä eri­lai­si­na eri ihmi­sil­le. Jol­le­kin van­hem­mal­le yli­vil­kas, rasit­ta­va ja mah­do­ton lap­si, on toi­sel­le van­hem­mal­le rei­pas, ener­gi­nen ja roh­kea. Eri tem­pe­ra­ment­ti­tyyp­pien yhteen­so­pi­vuut­ta on vai­kea arvioi­da. Rau­hal­li­nen van­hem­pi voi jak­saa paneu­tua pit­kä­jän­nit­tei­ses­ti vilk­kaan lap­sen kas­vat­ta­mi­seen ja pitää tätä vir­kis­tä­vä­nä vas­ta­koh­ta­na omal­le tasai­suu­del­leen. Toi­nen rau­hal­li­nen van­hem­pi voi olla ymmäl­lään vilk­kaan lap­sen­sa kans­sa ja ihme­tel­lä kuin­ka tämän kans­sa tuli­si toi­mia.  

Q & A - lahjasoluilla lapsen saaneiden vanhempien kysymyksiä 

Miten geenit vaikuttavat lapsen ja vanhemman keskinäiseen vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteeseen? 

Lap­sen lah­ja­so­lu­taus­ta nousee mie­leen usein sil­loin, kun koh­taan vai­keuk­sia, esim. lap­si itkee eikä tun­nu tyyn­ty­vän mil­lään, enkä ymmär­rä, mikä hänel­lä on. Täl­löin mie­tin usein, että oli­si­ko vuo­ro­vai­ku­tus­suh­de lap­seen hel­pom­pi ja ymmär­täi­sim­me­kö toi­siam­me parem­min, jos kysees­sä ei oli­si lah­ja-alkio­al­kui­nen lap­si.  

VASTAUS: Tem­pe­ra­ment­ti on jos­sain mää­rin periy­ty­vä omi­nai­suus, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta jokai­nen lap­si on oma iha­na yksi­lön­sä, johon van­hem­pi saa tutus­tua aivan uute­na ihmi­se­nä, oli sit­ten samaa gee­ni­pe­ri­mää tai ei. Tutus­tu­mi­nen omaan lap­seen ja oman lap­sen tapaan elää ja toi­mia on vält­tä­mä­tön­tä, jot­ta van­hem­pi ja lap­si oppi­vat yhtei­sen tavan vuo­ro­vai­kut­taa. Jaet­tu gee­ni­pe­ri­mä ei vält­tä­mät­tä hel­po­ta tätä tutus­tu­mis­ta ja yli­pää­tään eri tem­pe­ra­ment­tien yhteen­so­pi­vuut­ta on vai­kea arvioi­da. Psy­ko­te­ra­pia­pal­ve­lu Tun­ne­ti­lan psy­ko­lo­gi, psy­ko­te­ra­peut­ti Mai­ju Toko­lan mukaan erääs­sä haas­tat­te­lu­tut­ki­muk­ses­sa, jos­sa oli haas­ta­tel­tu mie­hiä, joi­den esi­koi­nen oli saa­nut alkun­sa lah­ja­siit­tiöi­den avul­la ja toi­nen lap­si omien sit­töi­den avul­la. Mie­het kuva­si­vat, ettei­vät he osan­neet toi­mia toi­sen lap­sen kans­sa yhtään sen parem­min, kuin esi­koi­sen kans­sa. Las­ta ei siis osaa tul­ki­ta vält­tä­mät­tä yhtään sen parem­min tai hel­pom­min, vaik­ka jakai­si­kin lap­sen kans­sa saman gee­ni­pe­ri­män.  

Mitä pitäisi ottaa huomioon niin että lahjasoluasiasta ei tule ’liian’ iso asia, mutta samalla ei unohdukaan? 

VASTAUS: Lah­ja­so­lua­sia on var­mas­ti iso asia ja saa­kin olla, mut­ta usein lap­si­per­heis­sä se jää arjen alle, eikä ole koko ajan mie­les­sä. Jos huo­maa, että lap­sen lah­ja­so­lu­taus­ta on kui­ten­kin koko ajan mie­les­sä, on hyvä poh­tia, mikä sii­nä mie­ti­tyt­tää ja mitä itse voi teh­dä sen eteen, ettei asia vei­si lii­kaa huo­mio­ta.  

Asia tus­kin pää­see unoh­tu­maan, mut­ta sil­loin kun asia tulee mie­leen luon­te­vas­ti, se on myös hyvä het­ki ottaa asia puheek­si lap­sen kans­sa ja poh­tia sitä yhdes­sä. 

Miten pitkä lapsettomuuden kokemus vaikuttaa vanhemmuuteen? 

VASTAUS: Tahat­to­man lap­set­to­muu­den ja pit­kän lap­si­toi­veen tie­de­tään vai­kut­ta­vaan van­hem­muu­teen niin, että van­hem­muus on tie­toi­sem­paa. Lah­ja­so­lu­taus­tai­sen lap­sen van­hem­pi miet­tii tie­toi­sem­min omaa van­hem­muut­taan esi­mer­kik­si val­mis­tau­tues­saan omaan tapaan­sa puhua lap­sen kans­sa lah­ja­so­lu­taus­tas­ta. Taha­ton lap­set­to­muus on monel­le hyvin rank­ka koke­mus ja van­hem­mat ovat tuo­neet esiin, että tämä koke­mus aut­taa jak­sa­maan aika-ajoin rank­kaa­kin lap­si­per­hear­kea, kun muis­taa kuin­ka pit­kä ja toi­vei­den täyt­tä­mä mat­ka van­hem­muu­teen on kul­jet­tu. Taha­ton lap­set­to­muus ei kui­ten­kaan sai­si estää van­hem­paa tun­te­mas­ta väsy­mys­tä tai olla pyy­tä­mät­tä apua arjes­saan sen vuok­si, että las­ta on toi­vot­tu kau­an. Monet lap­set­to­muu­den jäl­keen van­hem­mak­si tule­vat saat­ta­vat tun­tea syyl­li­syyt­tä ja ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta, kun lap­si­per­hear­ki tun­tuu ras­kaal­ta ja väsyt­tä­väl­tä. Siru Leh­to on tut­ki­nut äitiyt­tä tahat­to­man lap­set­to­muu­den koke­muk­sen jäl­keen ja tut­ki­muk­ses­sa tode­taan, että: Äitien yli­suo­rit­ta­mi­nen ja itsel­tään pal­jon vaa­ti­mi­nen voi­vat joh­taa uupu­mi­seen ja per­hei­den hyvin­voin­nin vähen­ty­mi­seen, min­kä vuok­si van­hem­mil­le on tär­ke­ää tar­jo­ta tukea ja apua lap­sen syn­ty­män jälkeen.