Te tiedätte mistä minä puhun

Lap­sel­li­sen lap­set­to­man ver­tais­tu­ki on mut­ki­kas jut­tu. Tukea ei kai­paa samoi­hin asioi­hin eikä oikeas­taan samoil­ta ihmi­sil­tä­kään kuin ennen. Lap­set­to­muus­krii­si on taka­na­päin ja kes­kus­te­luun lap­si­per­heen arki­sis­ta asiois­ta löy­tyy hel­pos­ti kump­pa­nei­ta. Arjes­sa kui­ten­kin tulee nii­den taval­li­sim­pien asioi­den lisäk­si eteen myös kysy­myk­siä, joi­ta oikein kukaan muu kuin vas­taa­vas­sa tilan­tees­sa ole­va ei tule edes ajatelleeksi. 

Onnek­si lah­ja­so­lu­hoi­toi­hin liit­ty­viä asioi­ta on mah­dol­lis­ta poh­dis­kel­la ver­tais­tu­ki­ryh­mäs­sä! Miet­tiä esi­mer­kik­si sitä, miten ker­toa (vai ker­toa­ko ollen­kaan) lap­sel­le hänen alku­pe­räs­tään, mil­lai­sia tun­tei­ta herät­tää vie­rai­den piir­tei­den näke­mi­nen omas­sa lap­ses­sa - ja mil­lais­ta suh­det­ta raken­taa tutun luo­vut­ta­jan kans­sa. Kes­kus­tel­la myös sii­tä, mil­lai­set jäl­jet lap­set­to­muu­den koke­mus mei­hin kaik­kiin on jät­tä­nyt - ja mil­tä tun­tuu luo­pua toi­vees­ta saa­da omaa geneet­tis­tä alku­pe­rää ole­va lap­si. Tot­ta kai näis­tä aiheis­ta on mah­dol­lis­ta käy­dä kes­kus­te­lua monen muun­kin kans­sa, mut­ta hei­dän koh­dal­laan jou­tuu usein vas­taa­not­ta­maan häm­men­ty­nei­tä ilmei­tä ja kas­voil­ta pais­ta­vaa kovaa yri­tys­tä ymmär­tää, jol­loin tekee mie­li perään­tyä ja olla vai­vaa­mat­ta hei­tä moi­sil­la omi­tui­suuk­sil­la. Puhu­mat­ta­kaan tun­tees­ta, että per­heem­me tai­taa olla mel­koi­nen luon­no­noik­ku, kun kukaan ei oikein käsi­tä näi­tä mei­tä mie­ti­tyt­tä­viä asioita. 

Suu­ren ylei­sön tie­toi­suu­den lisää­mi­sek­si nii­tä han­ka­lil­ta tun­tu­via­kin kes­kus­te­lu­ja on sil­ti syy­tä jat­kaa, vaik­ka ne eivät aina niin tuke­via oli­si­kaan – seu­raa­vil­la on sit­ten jo hel­pom­paa. Ehkä poh­din­nat saa­vat myös perin­tei­sem­mil­lä tavoil­la lap­sen­sa saa­neet miet­ti­mään, mil­lai­sia mer­ki­tyk­siä peri­mäl­lä hei­dän omas­sa per­hees­sään on.